lauantai 27. helmikuuta 2010

lokaalit natiivit


Losilaisen Local Nativesin debyyttialbumi Gorilla Manor on ollut viime päivinä kovassa kuuntelussa. Olen aina vähän epäileväinen kun bändejä hypetetään paljon, mutta tässä tapauksessa maine matchaa tuotteeseen ainakin suurimmaksi osin. Vertaisin musiikkia ehkä Grizzly Beariin, White Denimiin ja Fleet Foxesiin pienillä Foals-viboilla. Toisaalta jotkut levyn biiseistä, varsinkin Who Knows Who Cares tuo mieleen The Frayn, The Scriptin ja muut the-alkuiset pehmoällöbändit. Muutenkin voisi kai sanoa ettei Local Natives ole ihan se kaikista originaalein bändi, mutta ei aina tarvitsekkaan olla niin superexperimental. Lempparini on ollut ensikuuntelusta lähtien Sun Hands, ehkä siksi että oon heikkona yhteishuudolle ja ravirytmille.... Täytyy sanoa ettei se ehkä kaikista tunnetuin biisi, Airplanes, ole omia suosikkejani. Ensinnäkin nimi on musta ihan älyttömän typerä, ensimmäinen assosiaatio sen kuullessani oli Owl City. Toiseksi sanoitukset ovat vähän... en nyt halua olla pretentious mutta pliis, voisko olla yhtään tylsemmät ja generisemmät.


Hassua miten levy voi olla niin epätasainen. Karkeasti sanottuna 3/4 levystä on upeaa, kenties ehkä vähän liian vahavasti muista inspiroitunutta mutta silti ihanaa, loput taas skippaan niin vauhdikkaasti että iPod meinaa jäätyä. Luulen että toisella levyllä Local Natives löytää oman juttunsa paremmin, tällä levyllä kaikki on vähän sekaisin. Silti ne hyvät kappaleet on niin hyviä etten voi olla tykkäämättä. Mielelläni näkisin myös livenä, ihan vaan vinkki Flowlle ja muille keikka/festarijärjestäjille! En usko että olen väärässä ennustaessani näille jäbille ainakin jonkinmoista menestystä. Naamat ovat söpöt ja musiikki hyvää olematta liian kokeellista ja pelottavaa.


KEXP on muuten ihan paras radioasema, kuuntelen sitä jostain syystä aina kesäisin ihan älyttömästi.

torstai 25. helmikuuta 2010

live alive

Sandberg & Timosen suunittelemia designer fanipaitoja voi sittenkin ostaa, 50€ kappale. Sormet suorastaan kihelmöi lähettämään mailia.... Ainoo syy miksen vielä ole ottanut tuota ratkaisevaa askelta on se, että en osaa päättää minkä haluaisin. Jos Riccardo Tiscistä ja McQueenista olisi paidat, ottaisin jomman kumman, mutta nyt pitäisi tehä valinta Alber Elbazin, Raf Simonsin, Martin Margielan ja Miuccia Pradan välillä. Yhyy.

 

mary katranzou + burberry prorsum fw 2010, prada live

 

Miten voi olla näin upeita printtejä? Miten ne voivat olla kankaalla? Mary Katrantzou on kieltämättä yksi parhaista printtien luojista, varsinkin nyt McQueenin jälkeen. Ahhh haluaisin niin päästä katsomaan näitä lähempää ja irl, sillä luulisi että värit ovat vielä kauniimpia lähietäisyydeltä. Olen itse ihan älyttömän huono käyttämään printtejä, revittelen korkeintaan raidoilla ja palloilla. 

 



Christopher Baileyn Burberry Prorsumin naisten mallisto jatkoi aika samoilla linjoilla kuin miestenkin. Upeita takkeja, luonnollisia värejä ja militanttista lentäjävibaa. Alkaa vahvasti näyttää siltä että shearling-takki on pakkohankita kaikille ~trenditietoisille~.

En ehkä tykännyt tästä mallistosta ihan niin paljon kuin viimeksi, vaikka ottaisin mielelläni jokai ikisen takin itselleni. Rakastan myös edelleen miesten mallistossakin nähtyjä takkien vyötärövetskareita, toivottavasti ne on myös käytännöllisiä eikä vaan näön vuoksi.



Miesten näytöksen tapaan Pradan naisten mallisto näytettään live streamina prada.comissa tänään klo 20:00. Malleista on ollut ihan töreästi huhuja, viimeisinpänä se että Victoria's Secret-enkeleitä tulee olemaan mukana näytöksessä... Alessanda Ambrosio ja Miranda Kerr on nähty Milanossa ja Douzen Kroes twiittasi olevansa Pradan bäkkärillä joten kai se on pakko uskoa. Pelottaa/jännittää...

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

christopher kane f/w 2010 + kirsi


 

En tiedä tykkäänkö tästä vai en. Jotkut kankaat näyttää ihan älyttömän halvoilta, enkä oo ihan varma noista kukistakaan. Tulee mieleen jotkut vanhat venäläiset koristeet. Tykkään kyllä noista pitsi/nahka kauluspaidoista, vaikka ne muistuttaakin vähän Pradaa. Jotenkin musta tuntuu että tykkään Kanesta joka kerta vähemmän. SS 10:n pöytäliinakankaatkaan ei oikeen vakuuttanut, vaikka yleensä Kane on Lontoon parhaimmistoa. No jaa, ehkä tähänkin mallistoon vielä tottuu ja alkaa tykkäämään.


Christopher Kanen avasi ja sulki suomalainen Kirsi Pyrhönen, joka oli mun kanssa samalla yläasteella. Niiiiin absurdia, ja samalla myös vähän masentavaa koska Kirsi on mua vuoden nuorempi.... Aattelin kyllä aina että sen pituudella (en muista tarkasti mutta yli 180 cm) pääsis pitkälle mut en olis uskonut että näin pitkälle. Oon kyllä niin innoissani, toivottavasti Kirsi nähdään Milanossa ja Pariisissakin!

lauantai 20. helmikuuta 2010

NYFW

New Yorkin fashion week on nyt ohi, ja siirryn kyllä erittäin mielelläni Eurooppaan. Tuntuu että Nykissä näyttää aina miljoona eri merkkiä joista kukaan ei ole kuullut ja jotka ovat hyvinkin keskinkertaisia. Mikään mallisto ei saanut hyppimään riemusta, vaikka pari olikin ihan kivoja. Suurin osa oli kuitenkin tylsää ja/tai rumaa, joita ei edes jaksanut katsoa loppuun. Kuvat saa klikkaamalla isommiksi.


 

BCBG Max Azria oli vaikkakin mun tyylinen, myös aika tylsä. Ohut pitkähihainen ja valkoiset sukkikset on tosin kivan näköisia mekkojen alla, tätä voisi koittaa itsekin. Myös varsinkin kahden ekan mekon materiaali näyttää ihanalta.


 
Erin Wasson x RVCA on vaan järkyttävämpi joka kerralla. En voi uskoa että tällaista oikeasi näytetään muotiviikoilla.... Ajatus siitä että joku maksaisi näistä vaatteista saa mut menettämään uskoni ihmiskuntaan.

 

Helmut Lang masentaa mua. Vaikka käyttäisinkin enemmän kuin mielelläni jokaista näistä vaatekappaleista, en voi unohtaa miten Langin brändi on muuttunut. Ei ole pilkahdustakaan innovatiivisuudesta tai riskien otosta, ja totta puhuen suurimman osan Langin vaatteista löytää Zarasta rutkasti halvempana. Silti, tykkään tästä ja jos rahasta ei olisi puute ostaisin varmaan koko malliston.


 

Jason Wulla ei ollut mitään omaperäistä. Suurin osa lookeista suorastaa huusi Marnia, ja viimeisestä tuli mieleen Alexander McQueenin SS07-malliston mekot. Runwaykin oli hirveän värinen.


 

Marc Jacobs oli ehkä koko Nykin iloisin yllätys. Vaikka rakastankin Louis Vuittonin dissausta (aiheesta!), täytyy myöntää että pidin tästä todella. Pidemmät helmat on alkaneet muutenkin kiinnostaa viimeaikoina, ja nyt ne näyttävät erityisen hyviltä. En ole tykännyt yhtään Marcin viime vuosien mallistoista, mutta harmaa/vaalea ja minimalistinen linja kolahtaa kyllä kovaa.



Max Azria oli ihanan kevyttä ja pehmeää. Toisen lookin harmaa mekko oli täydellinen, ja muutenkin pidin koko mallistosta vaikka se olikin vähän turvallinen ja yllätyksetön.


Ohne Title oli ehdottomasti yksi lemppareista. Varsinkin mekot oli ihania ja sheer-leggingsit saivat mut kaivamaan omat samanalaiset kaapista. Kaiken kaikkiaan hyvin mun tyylinen ja yhtenäinen mallisto.


 

Patrick Ervell oli viime vuonnakin yksi lemppareistani, ja sama jatkuu. Jos olisin poika näyttäisin juuri tältä.




 

3.1. Phillip Lim oli pettymys, harmillista kyllä. Ensimmäisissä lookeissa käytetty ruutukangas oli vähintäänkin epäilyttävää ja muutenkin Limin signatuuriksi noussut nuorekas ja hauska tyyli tuntui olevan vähän hukassa.

 

3.1. Phillip Lim miehille oli sen sijaan oikein kiva. Harness/vyö-fuusiota on pakko koittaa itsekin ja täytyy sanoa että mallivalinnat olivat kerrassaan sydäntä lämmittäviä.


 

Preen ei totta puhuen vakuuttanut mua aluksi. Nyt kuitenkin katsonnuani koko malliston läpi pari kertaa, alan pitämään siitä koko ajan enemmän. Nude ja musta on ihana yhdistelmä, ja reiälliset mekot olivat upeita. 
 

Proenza Schouler ei ollut aivan niin ihana kuin ennen. Meikit ja hiukset olivat ihan kauheita, enkä myöskään ole täysin varma J-brandin kanssa yhtistyönä tehtyjen farkkujen printeistä. Silti varisnkin mekot olivat onnistuineita ja nahkakraka + nahkavyö hauska yhdistelmä. 


 

Rag & Bone oli ihanan lämpimän ja mukavan näköinen. Stailaus kyllä vähän ontui; kerroksia oli liikaa ja kaikki vaatteet hukkuivat toisiinsa. Kuitenkin erinomaista inspistä lopputalvelle. 


 

Reed Krakofflla lisää pitkiä hameita, jeeee! Oversized on hyvä size. Väriskaala oli ihana, kengistä tosin en ollut ihan varma. 


 

 Richard Chai nosti mukavuuden päärooliin. Kevyet harmaat yhdisettynä kimallukseen ja läpinäkyviin kankaisiin on i h a n a a, ja käyttäisin tästä mallistosta iloiten kaikkea.


 

Rodarte oli oikea sekamelska. En tiedä oliko tämän kyseisen näytöksen suurimpana inspiraationa Tavi Gevinson, mutta siltä ainakin näyttää.  Tuntuu että Mulleavyn siskoset menevät joka mallistolla enemmän metsään, ja kasaavat vain tekstuuria tekstuurin päälle. Ugh.




Alexander Wang oli varmaan koko New Yorkin suurin pettymys. Vihasin oikeastaan kaikkea, sikäli kun sain silmäni irti kuvottavimmisti hiuksista joita olen aikoihin nähnyt. Inspiraationa oli kuulemma Wall Street, mitä tylsempää on vaikea keksiä. Liituraitaa hirveämpää printtiä saa hakea, samoin samettisen olka-hiha-JUTUT olivat aivan uskomattoman rumia. NAGL, Aksu. Tykkäsin kyllä silti aurinkolaseista ja T-sarjan topistani.

kuvat: http://www.style.com ja http://www.wwd.com