the suburbs + month of may

 

Musta tuntuu että oon mainunnut Arcade Firen varmaan joka ikisessä entryssä viime aikoina, mutta pakko vielä kirjottaa vähän näistä uusista sinkuista. Month of May ja The Suburbs on ensimmäiset biisit niin ikään The Suburbsin nimellä kulkevalla, 2.8. ilmestyvältä kolmosalbumilta. Kaks aiempaa levyä, Funeral ja Neon Bible on molemmat mun kaikkien aikojen lempparilevyen listalla, joten odotukset The Suburbsin kohdalla on korkealla.

Nyt kun on saanut vähän ensimakua, en oo ihan niin innoissani kuin olisin voinut olla.  Kun mietin  Arcaden perussoundia, tulee mieleen Neon Bilben urut ja muutenkin tosi eeppiset biisit jotka tuntee mahanpohjassa asti. Month of May ja The Suburbs ei ole sellasia. Jos Win Butlerin ääni ei ois niin tunnistettava, en varmaan edes osaisi sanoa mikä bändi on kyseessä. Varsinkaan Month of May ei iske, siinä ei ole mikään mikä erottais sen kaiken peruskitararockin massasta. Tiedän että Win on iso Bruce Springsteen-fani ja se oli tottapuhuen mikä tuli mieleen kun kuuntelin ekaa kertaa.  The Suburbsin pelastaa paremmat lyriikat ja muutenkin vähän enemmän Arcadelle ominainen soundi. Silti molemmat on jotenkin niin perus etten osaa hyppiä ilosta.

Mutta ei saa tuomita koko levyä kahen biisi perusteella, ehkä nääkin paranee vielä parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen. Pitänee vaan hyväksyä ettei Funeral part two tule koskaan olemaan.

jee keikkoja jee

Arcade Firen Senaatintorin keikka on nyt vihdoin täysin varmistettu ja hyvä niin, koska aloin jo pikkuhiljaa hermostua. Liput varasin onneksi ennakkomyynnistä jo viime viikolla joten ei tarvitse niistäkään enään stressata pahemmin. Enää 33 päivää. *u* Uus sinkkukin on löytänyt tiensä maailmaan mutta kirjotan niistä varmaan enemmän myöhemmin.

Mutta hyvät keikkauutiset sen kuin jatkuu! Saksalainen Pantha Du Prince tulee YK-klubille 10.7., jeeee! YK:sta en tiedä sen enempää kuin että se avataan ens kuun kolmas Nollan yläpuolelle Fredan ja Pohjoisen Rautatienkadun kulmaan ja taustalla häärää samat jäbät jotka on Kuudennen Linjan, Redrumin ja Siltasen takana. Mutta eipä sillä paikalla ole niin väliä kunhan PDP on lavalla! Ainoo vaan että nettisivujen mukaan alle 19-vuotialla ei ole asiaa paikalle kuin sunnuntaisin, että sillai..... Just kun sitä ajattelee että nyt kun on vihdoin täysi-ikäinen niin pääse kaikille keikoille mutta ei. En muutenkaan tajua mikä idea on jollain k-19 rajotteella, ihan vihaseksi pistää! Jos PDP on k-19 niin itken ja lähetän hatemailia.

No anyway, kirjotin Panthan uusimmasta Black Noise-levystä jo aiemmin, eikä mielipide ole paljoa muuttunut joten mitäpä siihen lisäämään. Kehottaisin silti tutustumista jos joku ei vielä ole, sen verran mahtava lätty kyseessä.

hippies

Lo-fi, noise, surffi ja garage näyttävät olevan ne kaikista kuumimmat musagenret tällä hetkellä, ja uusia bändejä pomppii esiin kuin sieniä sateella. Beach Fossils, Male Bonding, Best Coast, Happy Birthday, Dum Dum Girls... Lista jatkuu loputtomiin. Oon kuunnellut kaikkia edelläolevia enemmän tai vähemmän, mutta nyt tuntuu että oon löytänyt oman lempparini.

Meet Harlem, garagetrio Texasista. En tiedä onko etelän vedessä jotain vai mistä näitä erinomaisia garagekolmikoita pukkaa, sillä Austinista ponnistaa myös White Denim joka molemmat levyt ovat hiponeet täydellisyyttä. White Denimiltä on tulossa kai vielä tän vuoden puolella uus levy miltä odotan vähintään sijaa vuoden parhaiden listalla.

Mutta se muista bändeistä, Harlemistahan tässä piti puhua. Debyytti Free Drugs ;-) (ei kommentoitavaa tosta hymiöstä....) ilmestyi omakustanteena vuonna 2008 ja uudestaan Matadorilla keväällä 2009. Toka levy Hippies näki päivänvalon viime huhtikuussa ja omaan kuunteluun se päätyi viikko sitten, jonka jälkeen en ole paljon muuta pyörinytkään. Harlemissa on pitkältki kaikkea mistä tykkään; erinomaisia lyriikoita, garage- ja noiseviboja, välittömyyttä ja ylipäätään ns. rentoo menoo. Niin ja  Facebook-päivitykset ovat erittäin liikkiksiä. Harlem ei välitä mistään P4k-arvosanoista (8.1 jsyk) tai siitä kuinka cooli ja trendikäs ollaan, toisin kuin monet muut nykybändit näyttää tekevän. Musta tuntuu että aika moni bändi on mennyt lo-fi-polulle sen tämänhetkisen suosion takia, mutta haluaisin ainakin uskoa että Hippies kuulostaisi just tältä ilman genrehehkutuksiakin. Autenttisuus on ällöttävä sana, mutta sillä on helpoin kuvata Harlemia.

 

 

PS. P4k TV:ssä on Male Bondingin ehkä parhaimman biisin Year's Not Long uus video joka ainakin sopii bändinimeen....

total life forever

Foals on oxfordilaisbändi jonka soundia kuvaa ehkä parhaiten math rock, eli biisit on täynnä monimutkaisia kitara- ja rytmikuvioita. Tosin Foalsilta puuttuu varsinkin nykyään oudommat tahtilajit joten lokeroimisesta on vielä vähän väittelyä. Matikkarokkia tai ei, uusi levy Total Life Forever ilmestyi tän kuun kymmenes ja olin siitä iloisesti yllättynyt.

Foals tuli mulle ja varmaan muullekin maailmalle tutuksi loppukesästä 2007 Hummerin ja Mathleticsin sinkkujen myötä. Elin tuolloin kaikista villeintä vaihetta NME-obsessiossani, jolloin kaikki lehden hypettämät levyt piti vähintään kuunnella läpi. Edellämainitut Hummer ja Mathletics oli musta oikeesti hyviä ja saatan kuunnella niitä välillä vieläkin, mutta maaliskuussa 2008 ilmestynyt debyytti Antidotes ei vakuuttanut. Ei Antidotes mikään universumin huonoin levy ollut, esimerkiksi Cassius oli joskus ihan repeatillakin, mutta kuuntelu jäi silti ja unohdin melkeinpä koko bändin jota pidin ylihypetettynä tähdenlentona.

Päätin kuitenkin antaa Total Life Foreverille mahdollisuuden kun Spanish Saharan video oli pyörinyt aika lailla joka puolella ja se vaikutti hyvällä tavalla erilaiselta. Onneksi pääsin eroon ennakkoluuloistani, sillä TLF:llä on kaikki mikä ykkösalbumilta puuttui. Foals on aikuistunut oikein kohinalla ja voisin heitä jopa vakavasti otettavaksi yhtyeeksi haukkua. Kitarat on edelleen lähinnä nopeaa pimputusta eikä Yannis vieläkään laula tylsästi, mutta silti kasassa on levy joka ei vanhene kahden viikon sisällä. Ote on rauhallisempi ja laatu parempaa. Koko levy on myös todella yhtenäinen, vaikka sitä voikin pitää joko hyvänä tai huonona asiana. Kaikki biisit on hyviä ja sopivat yhteen kuin liimattu, mutta samalla mikään ei oikein nouse yli muiden tai jää erityisesti mieleen. Varsinkin Miami, Total Life Forever ja Black Gold on aika samanlaisia, mutta ei nyt häiritsevästi. Pieni puuroutumisen vaaraa on silti olemassa, joskin vain häilyvänä. Suosittelisin kuitekin Total Life Foreverin kuuntelua kokonaisena levynä, en yksittäisinä biiseinä.

Eka sinkku Spanish Sahara on musta hyvä, muttei kuitenkaan nouse loppupeleissä muita korkeammalle. Koko levy ja varsinkin toinen sinkkulohkaisu This Orient tuo mulle vahvasti mieleen Joy Divisionin/New Orderin ja aikaisen Bloc Partyn, mikä saa aina nostalgisoimaan joten can't hate.

Uskaltaisin jopa sanoa että Foalsilla on mahdollisuuksia oiken pitkäkestoiseen uraan. Nähtävästi matikan opiskelujen keskeyttäminen Oxfordin yliopstossa ei ollutkaan maailman surkein idea.

111

111 on parempi luku kuin 100.

En voi uskoa kuinka hyvin olen jaksanut kirjoittaa tätä. Pidin pari vuotta sitten toista musablogia, mutta sen kirjoittaminen muuttui epäsäännölliseksi ja kuoli lopulta kasaan. Harmittaa kyllä vähän koska nimi oli ihan mahtava. En tiedä miksi tällä kertaa kirjoittaminen luonnistuu näinkin hyvin, vaikka voisihan sitä aina parantaa. En tosin usko että koskaan pystyn tai jaksan postaamaan joka ikinen päivä. BAHF on ollut nyt pystyssä vähän yli puoli vuotta, eikä tee mielikään lopettaa. Alotin bloggaamisen alunperin siksi, koska mulla ei ole paljon kavereita jotka kuuntelee samanlaista musaa tai tykkää muodista.  Toinen syy oli että mun suomi tuntuu tosti tönköltä, varsinkin tän tyylistä tekstiä kirjoittaessa. Esseetyylinen kirjakieli kuulostaa oudolta, mutta puhekieli vielä hirveemmältä. Mietin kauheen kauan kirjoittaisinko englanniksi vai suomeksi, mutta päädyin suomeen ihan vaan oman harjoittelunkin takia. Luen lähes yksinomaan englanniksi ja katson tekstittömiä sarjoja, joten välillä tuntuu etten osaa edes ilmaista itseäni kunnolla suomeksi, saatika tuottaa tekstiä jota kukaan haluaisi lukea. Samasta syystä käytän vähän liian helposti anglismejakin.

Toivottavasti pystyn päivittämään useammin nyt kesäloman alkaessa. Ajasta ei ainakaan pitäisi olla puutetta koska en ole saanut töitä.

Loppuun vielä päivän biisit jotka sopii kesätunnelmaan kuin nakki silmään. Oon meidän parvekkeella ja täällä on +33°C, ihan uskomatonta.

iik

Vallan tärisyttää nyt kyllä! Arcade Fire Senaatintorille maanantaina 28.6. ja lippuja tulossa vaan pari tuhatta. Vähän tuntuu etta taidan mennä Tiketille ens maanantaina heti yheksältä, ihan pakko saada lippu. Olin jo luopua toivosta että koskaan näkisin Arcade Fireä, varsinkaan Suomessa paitsi ehkä jollain festareilla mutta tää kyllä voittaa kaikki Flowt ja Ruissit mennen tullen. Ainoo miinus että Japandroids samana päivänä, mutta kun portit kerta aukee jo kuudelta niin eiköhän sitä ehdi sinnekin.

Shaking and crying rn.

moi taas

Berliinistä on nyt kotiuduttu! Varmaan sanomattakin selvää että oli siistiä ja olisin mieluusti viettänyt vielä pari ylimääräistä viikkoa Mittessä, mutta valitettavasti päivitän jälleen oman huoneeni uumenista. Ehkä teen vielä jonkun kattavamman entryn tai en, mutta näin pääpiirteisesti voin sanoa että meidän hotelli oli kaikin puolin mahtava, täydellisellä paikalla eikä oikeestaan mitään valittamisen aihetta löytynyt. Toinen ihanuus oli COS, jonne tosiaan pääsin tutustumaan vasta ensimmäistä kertaa. Olisin voinut heti ostaa kolme neljäsosaa koko kaupasta (loppu oli liian värikästä) mutta tyydyin vaan kahteen kassilliseen. Miinusta Berliinille siitä että Apartment oli lievä pettymys, valikoimaa oli minimaallisesti ja siitäkin suuri osa oli Rick Owensia. Ehkä mulla oli vaan liian suuret odotukset mutta se koko portaita pitkin kauppaan loi mulle mielikuvan jostain vähän siistimmästä. Mietin oikeesti että olisko jossain kulmassa ollut joku salaovi mistä pääsee johonkin piilotettuun osaan mutta ei. Samoin Cash oli vähän lamempi mitä odotin, vaikka myyjäjäbä oli kyllä erittäin liikkis. Saattaa kyllä olla että oon vaan katkera kun en löytänyt mitään ostettavaa..

Kotimaanuutisissa: kävin Tiketissä.

Jo aiemmin hehkutettu Japandroids ja uusin lisäys hyvään keikkakesään eli Fucked Up! Jeeeee! Oon varmaan joskus jo maininnut mutta näin bändin Ankkarockissa viime vuonna ja se oli niin mahtavaa, helposti yksi mun lempikeikoista. Luulenpa että Fucked Up toimii vielä paremmin ihan yksinään, iltapäiväslot ja pienehkö kiinnostus yleisön puolella eivät luoneet ihan parahaita mahdollisia puitteita. Tottapuhuen tekis mieli kiertää noi kaikki keikat mutta varojen ja seuran puutteessa taitaa jäädä. Läppä kyllä että ne tekee kokonaiset kolme keikkaa Suomessa kun en ole edes yhtä uskaltanut toivoa.








Tää seuraava video oli postattu Fucked Upin blogiin jonka mukaan uus 12" ois tulossa. Biisi kuulostaa ihan hienolta mutta noista teipeistä tai tosta muijasta en oo ihan varma...

ich habe eine banane

Lähden huomenna Berliiniin, joten uusia entryjä ei tipu ennen lauantaita koska en on niin nörtti että raahaisin Makkun mukaan joka kerta kun poistun hoodeiltani. Jos on jotain vinxui eli vinkkei missä kannattaa käydä niin now is the time to share! Varsinkin levykauppoja joissa on hyvä vinyylivalikoima vois suositella koska en jaksais kierrellä miljoonas joissa myydään vaan saksateknoo ja black metallii. :^(

jeff mangum elää

En usko että kovinkaan moni väittää vastaan sanoessani että Neutral Milk Hotelin In The Aeroplane Over The Sea on yksi parhaita ysärillä julkaistua levyjä, ellei yksi parhaista koskaan. Holland, 1945 on biisi johon en vaan voi kyllästyä ja se on ehdottomasti yksi mun lempparikappaleista koskaan. Koko Neutral Milk Hotellin hienous on pitkälti nokkamies Jeff Mangumin upeissa lyriikoissa ja omaleimaisessa äänessä, josta on riittänyt inspiraatiota nykybändeille. Mangumia ei ole kuitenkaan pahemmin näkynyt musaskenssä sitten Neutral Milk Hotellin hajoamisen vuonna 1998 paria akustista keikkaa lukuunottamatta, mutta viime torstaina Jeffari heitti 20 minuutin keikan New Yorkissa. Kyseessä oli uusiseelantilaisen muusikon Chris Knoxin hyväksi järjestetty ilta, jolla hankittiin varoja halvauksen saaneen Knoxin sairaalakuluihin. Muita esiintyjiä oli esim. TV On The Radion Kyp ja Yo La Tengo, mutta eihän ne ketään kiinnostanut. Voisin lyödä vetoa että suurin osa yli 40 000 dollarin tuotoista (75 $/lippu) tuli Mangumin keikasta. Olisin kyllä aika paljon antanut että olisin voinut nuo 20 minuuttia olla paikalla, varsinkin kun ei ole mitään takeita seuraavasta keikasta, saatika uudesta levystä. Järjestäjät painotti eritoten ettei kyseessä ole mikään comeback vaan ihan one-off ystävän hyväksi.

Kamerat ja videolaitteet oli kiellettyjä, mutta silti pari videota on päätynyt Youtubeen.

Hassua kuinka vähän Mangum on muuttunut, näyttääkin aikalailla samalta sen perusteella mitä näistä nyt näkee. Ääni ei ainakaan ole muuttunut tippaakaan. Oon kyllä niin kateellinen kaikille jotka tonne pääsi. Noh, joku väitti että koko homma kuvattiin joten ehkä joku dvd saataisiin? Fingers crossed.

blaaah

Tietämykseni dubstepin saralla on erittäin rajoittunut ja kuuntelen muutenkin aika vähän tru konemusaa, vaikka Burialin vuoden 2007 Untrue onkin yks mun lempparilevyistä. Vähän aikaa sitten radarilleni kuitenkin osui myös toinen dubstepjäbä, leedsiläinen Rusko. Yhdessä Caspan kanssa tehty FabricLive.37 oli ihan mahtava, ja se onkin pyörinyt repeatilla aika railakkaasti. Varmaan sanomattakin selvää että odotin innolla Ruskon toissapäivänä ilmestynyttä O.M.G-debyyttialbumia, mutta harmikseni pakko sanoa että olen pettynyt.

Kaikki meni väärin jo nimessä. En tiedä oliko tarkoituksena olla irnonien vai mistä on kysymys, mutta O.M.G. (vaihtoehtoisesti myös huutomerkin kera) for real? Miksei saman tien LMFAO..... Muutenkin koko levy on jotenkin tosi mainstream (MNSTRM) verrattuna aikasempaan tuotantoon mikä vähän särähtää korvaan. Jos haluaisin kuunnella perusdancemusaa kuuntelisin jotain muuta. Kaikki biisit on vaan tosi blaaahhh, lukuunottamatta ehkä Scarewarea, Kumon Kumonia ja jo aikaisemmin kuultua Woo Boostia. Ylipäätään O.M.G. on levy jollasta en todellakaan odottanut Ruskolta. En tajua miten Cockney Thugin tapaisesta täydellisyyttä hipovasta biisistä mennään tällaseen:

 vrt.

Pistää suorastaan vihaseksi! Asiaa ei auta että tossa ekalla videolla feattaa muija Dirty Projectorsista, ei varsinaisesti nosta pisteitä...

Ps. Nyt kun tässä pääsi vähän valittamisen makuun, niin nähtävästi massasta poiketen uus Broken Social Scene ei iske muhun yhtään, niin perus indiekamaa että korvat tippuu tylsistyksestä.

o canada pt. 2

Holy Fuckin ensi viikolla ilmestyvä uus levy Latin on kuunneltavissa kokonaisuudessaan Spinnerissä, jeee! Kuulostaa tottapuhuen aika erilaiselta kolmen vuoden takaisiin LP:hen verrattuna, ja varsinkaan kakkosraidan eli Red Lightsin tyylistä Holy Fuckia en ole kuullut oikein koskaan. Mutta vaikka soundi onkin vähän muttunut ei se kuulostaa lainkaan huonolta. Ihan näin ekan kuuntelukerran perusteella Latin American ohella parhaimmilta kuulostaa P.I.G.S. ja Stilettos joka saa tahtomattaankin polven pomppimaan. Ylituottaminen ärsyttää aina yhtä paljon, ja sitä ei onneksi ollutkaan ihan niin paljon kuin pelkäsin. Toisaalta olisin ehkä toivonut vähän enemmän sitä paljonpuhuttua improvisointifiilistä, mitä ei tokalta levyltä puuttunut. Tuntuu että tää on taas sellainen levy joka avautuu ajan kanssa ja josta tuun myös tykkäämään. Huomaa kyllä kuinka paljon ekasta levystä on kehitytty, ja Latin onkin jotenkin siistitympi edeltäjiinsä verraten.

Pitchforkissa on kuunneltavissa kaks biisiä Wolf Paraden tulevalta Expo 86-levyltä. Julkaisupäiväksi on ilmoitettu kesäkuun 29. ja biisilistakin on jo tiedossa. Kuuntelin yhdessä vaiheessa Susiparaatia aika paljonkin, mutta jostain syystä se on nyt jäänyt vähemmälle. Nää molemmat biisit luo kuitenkin uskoa tähä uuteen levyyn, vaikkakin aika samalla linjalla näytetään jatkavan kuin vuoden 2008 At Mount Zoomererilla. Ei sillä että haittaisi, hyvä levy sekin!

 Wolf Parade - Ghost Pressurebypitchfork

Wolf Parade - What Did My Lover Say (It Always Had To Go This Way)bypitchfork

go kirsi

Kirsi Pyrhönen ja Daria Strokous by Steven Meisel Vogue Italian toukokuun numeron kannessa. Ei hemmetti, niin outoa mutta niiin siistiä! Edelleen kyllä vähän vaikea yhdistää tää Kirsi siihen jonka näin joka päivä yläasteella....