tiistai 29. maaliskuuta 2011

iiiik

Ei tassa muuta, mutta kavin tanaan Rough Trade Eastissa hakemassa Burialin Street Halon! Ihmeteltiin vahan etta miks n. kaks korttelia ennen sita alko ihan alyton jono ja paikalle paastyamme nahtiin joku papparainen jakamassa lehtia ja ottamassa kuvia ihmisten kanssa. Noh, pienen pallistelyn jalkeen tajuttiin etta Yorken Tomppahan se siina, jakamassa Radioheadin The Universal Sigh-lehtea.... :---D En kerenny enaa jonoo mutta sain lehden ja stalkkauskuvia! Lontoon sightseeingia parhaimmillaan.

torstai 24. maaliskuuta 2011

burial: street halo

Kyllä nyt Burial-fania hellitään. Hyperdubin Kode9 oli eilen BBC Radio 1:n Benji B:n ohjelmassa ja soitti 2/3 Burialin maanantaina (!!) julkaistavalta Street Halo-EP:ltä.



Lähden itseasiassa nyt sunnuntaina Lontooseen neljäksi yöksi, (minkä vuoksi valitettavasti missaan Woodsin keikan Kuudenella Linjalla mutta valinnanavaikeutta ei kyllä ollut) ja punnitsen tässä juuri vaihtoehtojani sen suhteen, että pitäiskö tilata Street Halo netistä ennakkoon jolloin saan sen varmasti, vai astella maanantaina Rough Tradeen ja saada se heti käsiinsä. Kyseessä ei pitäisi olla mikään rajoitettu painos, joten jos maanantaina menen heti aamulla niin ei pitäisi olla ongelmaa mutta äh! En halua että käy Mirror/Egot (jonka ostamista Ebaysta harkitsen melkein vakavasti...). Noh, taidan riskeerata kun Rough Tradeen luultavasti matka vie kuitenkin Nicolas Jaarin ja Tim Heckerin toivossa.

Mitä näistä itse biiseistä sanoisi? Jälleen kerran odotan kunnollisia, kokonaisia versioita ennen lopullista mielipidettä mutta kyllähän nämä hyvältä kuulostaa. Enemmän kuin hyvältä itseasiassa, haluaisin vaan niin kovasti päätstä kuuntelemaan koko levyn vinyyliltä, koska Burialilla on ainakin mun kohdalla sattumusta aueta kokonaan vasta parin kunnollisen kuuntelukerran jälkeen. Vaikka tykkäänkin susta Kode9, arvostaisin enemmän jos olisit hiljaa...

Ihan totta puhuen en tiedä olisko ollut edes mahdollsita etten olisi tykännyt näistä biiseistä, koska olen ihan häpeämättä sitä porukkaa joka palvoo kaikkea mihin Burial hipaiseekaan. Street Halo ja Stolen Dog on just sellaista uutta Burialia mitä halusinkin kuulla, vanhat jutut ja kestotaustat on tallella, mutta silti biiseissä on uuttakin. Varsinkin Stolen Dog värähtää sisimmässäni. Uskon että Burialle on tehnyt ihan älyttömästi hyvää tehdä duunia Four Tetin ja muiden kanssa, koska verrattuna s/t-levyyn ja Untruehen soundi on jotenkin pehmeämpää. 

Kode9 ei lupaillut uutta kokopitkää Burialilta enää täksi vuodeksi, mutta kukapa tietää. Pidetään peukkuja.

Ja hei Burial, vaikka diggaankin tätä koko anonyymi-hommaa (vaikka tiedänkin miltä näytät) niin voisitko joskus heittää keikkaa vaikka seinän takaa kommandopipo päässä? Pliis.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

uutta white denimiä

White Denim julkaisee uuden albuminsa toukokuun 24. päivä, mutta sitä ennen esimakua saa kahdesta uudesta biisistä, Drugista ja Anvil Everythingistä.






Tykkään paljon tästä White Denimin vähän rennommasta ja jammailevasta soundista mikä oli vahvasti esillä jo Last Day of Summer-EP:llä (jonka voi muute edelleen ladata ilmaiseksi WD:n sivuilta.) Ei hajuakaan tuleeko noita EP:n biisejä olemaan myös uudella kokopitkällä, mutta henkkoht en pistäisi pahakseni Tony Fattin mukaantuloa.


Jaksan kyllä aina ihmetellä sitä miten vähän White Denimillä tuntuu olevan faneja ja kuinka vähän julkisuutta ne saa. En vaan ymmärrä. Bändi on kuitenkin ollut pystyssä jo vuodesta 2005 ja julkaissut kaksi hyvin arvosteltua albumia. Toivotaan että tän uuden levyn myötä suosiokin kasvaa ansaitsemaansa mittakaavaan!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

burial + four tet + thom yorke = aivoräjähdys

Luulin oikeasti ensin että tää on joku random Youtube-mashuppiläppä koska eihän yksinkertasesti voi olla mahdollista, että Burial, Four Tet ja Thom Yorke yhdistäisivät voimansa muualla kuin mun unissa. Ei maailmankaikkeus kestäisi sitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Sydän ylikierroksilla painoin playta, kuuntelin ja huhhuh. Laadullisesti nää radioripithän on ihan paskaa, vinskarippejä odotellessa, mutta kyllä näistäkin voi mielipiteensä muodostaa.



Odottakaapa kun vedän vähän henkeä ensin.

Four Tet ja Burial vaan toimii niin hyvin yhdessä. Kummallakin on tosi omaleimainen soundi jonka tunnistaa heti, mutta ne täydentää toisiaan täydellisesti. Thom Yorken ääni on kiva, muttei näiden biisien paras osa. Ei jumalauta, Burial vaan on niin nero etten edes pysty käsittämään. Oon odottanut uutta Burialia nyt yli kolme vuotta, ja kun uudestä kokopitkästä ei ole vielä kuulunut mitään niin nää projektit on next best thing. Ei sillä että vähättelisin näitä mitenkään, Burial ja Four Tetin edellinen yhteistyö, Moth/Wolf Club on yks parhaimmista 12"-levyistä mitä oon koskaan kuullut. Moth on ehkä mun lempparibiisi koskaan.
 
Mirror ja Ego ei yllä ihan Mothin tasolle, tai ei ainakaan vielä näin parin kuuntelukerran jälkeen. Lähinnä siksi että tykkään Burialilla ja Four Tetillä kummallakin enemmän instrumentaalista kamasta. Egon piano-osuus on kans tosi outo. Mirrorista tykkään vähän enemmän. Ehkä. En mä tiedä. Pitää kuunnella nää vielä miljoona kertaa.

Mirror/Egoa on kuulemma tehty n. 300 painosta. Ennakkomyynnissä meni kaikki kappaleet parissa tunnissa, joten tuskinpa tuun tätä koskaan näkemään konkreettiesti käsissäni, saatika levyhyllyssäni. Levyjä pitäs tulla kyllä vielä vähän lisää myyntiin, joten this is me:


Paitsi että mulla on Mac, daa.

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

the national livenä ja videolla

The Nationalin keikasta on varmaan sanottu jo kaikki tarvittava (onhan siitä jo melkein viikko, köhköh), mutta pakko lisätä pari juttua:

- Onko mulla jotenkin huono tuuri, vai miten mun kohdalla yleisö on aina niin apaattinen? Edessä oleva poika oli naama kiinni kännykässä koko keikan ajan ja viereinen tyttö näytti siltä että olisi mielummin missä tahansa muualla eikä edes taputtanut. Omakin fiilis kärsii tollasesta, höh!

- Miksi ihmiset käyttää hattuja sisäkeikoilla? En ymmärrä. Varsinkin sellasia isoja villaisia tupsuhattuja jotka ei ole ainoastaan helvetillisen kuumia vaan häiritsevät muitakin. Suurin wtf-hattumomentti oli kyllä parin ihmistä mua edempänä oleva tyttö jolla oli trilby päässä. Miksi? Se blokkas mun (ja varmaan muidenkin) näköalan lavan keskelle. Triblyn käyttäminen on noin muutenkin epäilyttävää, eikä vähiten siksi että nyt ei ole vuosi 2006 etkä sä ole Pete Doherty.

- Squalor Victorian livesovitus oli ehkä lempparikohtani koko keikasta. Ihan mieletön. Toiset suosikit oli Conversation 16, Mr. November ja tietysti Vanderlyle Crybaby Geeks.

- Vähän kyllä harmitti et Crybaby Geeks on ehkä ainoa biisi kolmelta viimeisimmältä levyltä jonka sanoista osaan vaan puolet... Olis ollut siistiä pysytä laulamaan mukana koko ajan.

- Olin tosi yllättynyt siitä kuinka monta vanhaa biisiä soitettiin. En kyllä valita, oli jees!

National julkaisi tänään myös uuden, vähän erikoisen videon Conversation 16:lle. Rakastan Mad Menia ja varsinkin Roger Sterlingiä palavasti, joten John Slatterysta ei voi saada tarpeeksi plussia. Videolla on myös Flight of the Conchordsista tunnettu Kristen Schaal esittämässä Yhdysvaltain presidenttiä.


Nyt tämä tyttö jatkaa tieto-opin parissa. Itkettää.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

huomenna

Sain kuin sainkin vaihdettua National-lippuni huomiselle! Kiitos Kristianille jos tätä joskus luet. Tosin eipä siitä mitään apua lopulta ollutkaan, koska seurani jää nössönä kotiin sairastamaan. Mikä tarkottaa sitä että joutudun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin keikalle. Ei siitä itse keikalla ollessa ole mitään haittaa, mutta ahdistaa se keikkaa edeltävä aika jolloin nyhjötän yksin jossain nurkassa Facebook auki. Tai alkoholisoidun tekemisen puutteessa. Elämäni on muutenki kuin Socially Awkward Penguinista eikä tällaset tilanteet kuulu hallinta-alueisiini. Jos näätte blondin rillipään yksin hillumassa niin älkää katsoko liian selvästi säälien. No mutta, ehkä selviän.

Tää on nyt kolmas kerta kun nään Natskut, ja ensimmäinen tän vuoden kahdesta keikasta, joista toinen on tietenkin Ruisissa. Aikasemmat Suomen keikat on ollut festareilla, joten kiva että saa vähän vaihtelua tällä kertaa. Muistaakseni kummallakin kerralla Matt oli kännissä soitettiin Mr. November vikaksi, liekö huomennakin.

Kolme lempparibiisiä kolmelta lempparilevyltä:




Ps. Miksi tääkin keikka alkaa vasta 22.15? Ei kestä tällasta yömyöhään rilluttelua!