the horrors: still life

Musta aina tuntuu että The Horrorsia ei oteta tarpeeksi vakavasti. NME:n kansi ennen ensilevyn julkaisua oli vähän yliampuvaa ja varmaan monelle jäi käsitys että Horrors on vaan vähän hassusti pukeutuva NME:n/teinityttöjen hypebändi. En myöskään usko että Horrorsien selvästi liian tarkkaan mietitty gootti-imago on mitenkään auttanut asiaa. The Horrors oli aina vähän liian cool ollakseen oikeasti cool. Onneksi nyt näyttäisi vähän siltä että tiukkaa lookkia on jo löyhennetty. Stage nameista on luovuttu, tukat ei uhmaa painovoimaa eikä housutkaan näytä enää siltä että ne tekisivät lapsettomaksi. 

Debyttilevy Strange House oli musta ilmestyessään vuonna 2007 ihan mahtava, ja vaikka levyä on tullut kuunneltua vähemmän viimisen kolmen vuoden aikana niin on se silti musta hyvä ja tarpeeksi omaleimainen. Paras biisi on edelleen tämä:

Kaksi vuotta sitten Horrors julkaisi kakkoslevynsä, Primary Coloursin, joka oli musta vuoden parhaita mutta joka ei taaskaan saanut ihan ansaitsemaansa julkisuutta. Tai no, taisi se olla NME:n vuode paras levy, Mercury-ehdokas ja sai 82/100 Metacriticissä mutta... En tiedä miksi mulla on tällanen käsitys, mutta tuntuu että Horrors aina vaan jää vähän taustalle vaikka biiseistä tykättäisiinkin. En mä niistä itsekään ole kirjotellut mitenkään merkittävästi. Silti Primary Coloursilla on ihan oikeesti helmiä biisejä vaikka muille jakaa.

 

 

Uutta levyä pukkaa taas. Heinäkuun 11. päivä ilmestyy Skying-niminen lätty, jolta on julkaistu ensimmäinen biisi Still Life:

Hienoltahan se kuulostaa. Horrorsit näyttää kasvavan jokaisella levyllä aikuisemmaksi, mikä on ihan hyvä juttu. Joku voi ehkä valittaa että Still Life on liiankin ns. basic, mutta mulle kyllä käy tällanen vähän rennompikin meininki kun laatu kuitenkin pysyy. Eikä mua edes haittaa se kuinka selvästi Horrorsista kuulee mitkä bändit niihin on vaikuttanut eniten.

Faris on tehnyt myös mahtavaa yhteistyötä oopperalaulaja/multi-instrumentalisti Rachel Zaffiran kanssa. Cat's Eyesin debyyttilevy ilmestyi huhtikuussa ja se on hyvä.

hemma igen

Taisin edellisessä entryssä väittää että tauosta tulisi kolmiviikkoinen. Hups. Palasin Suomeen jo melkein viikko sitten, mutta olen vaan ollut niin kiireinen kaiken catching uppaamisen kanssa ettei bloggailulle ole ollut aikaa. Nyt on kuitenkin kaverit ja sukulaiset nähty, ruisleivät syöty, uudet musiikit kuunneltu ja Game of Thrones maratoonattu (suosittelen varsinkin viimeisintä kaikille jotka arvostavat oikeasti hyvää telkkaria). Mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut sitten viime näkemän?

1. Kaksi todella kovasti odottamaani levyä julkaistiin. Fleet Foxesien kakkoslevy Helplessness Blues ja Tyler, The Creatorin ensimmäinen kaupoissa myyty kokopitkä Goblin näkivät päivänvalon vähän aikaa sitten. Fleettareiden tuotos iski odotetusti ihan helvetin lujaa ja on pyörinyt repeatilla oikeastaan siitä lähtien kun sain sen. Ehkä kirjoitan tästä vielä oman postauksensa, mutta pakko kyllä sanoa että tällä hetkellä ei ole yhtäkään artistia tai yhtyettä joka tekisi yhtä kaunista musiikkia kuin Fleet Foxes. Ruississa nähdään.

Goblinista en sen sijaan oikein tiedä vielä. Tyler nyt on muutenkin vähän kiistanalainen heppu, enkä ole täysin varma hänen lyriikoidensa tarpeellisuudesta. Silti Goblinilla eniten mua ärsyttää se, miten Tyler koko ajan selittää että "hei tää on läppä vaan, en mä oikeesti ajattele näin!" Edellisellä Bastard-levyllä tykkäsin just siitä, että Tyler teki musiikkia anteeksipyytelemättä ja vaikutti siltä ettei hän  todellakaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat. Goblinilla meno on ihan erilaista. Katsokaa iki-ihanan Anothony Fantanon arvostelu, hän sanoo kaiken mitä ajattelen mutta paremmin. En suhtaudu Gobliniin ihan yhtä negatiivisesti, mutta rasittaa suunnattomasti se, että Tyler kokee pakolliseksi selittää heittävänsä läppää, vaikka ne jotka eivät sitä tajua eivät mun mielestä ansaitse selityksiä tai varsinkaan tilaa biiseistä. Niin ja vähän harmittaa että levyn parhaat biisit oli jo kuultu etukäteen. Voisin kirjottaa Tyleristä kolmen kilmetrin pituisen entryn, ehkä sen teenkin jossain vaiheessa.

2. Voitin Issuesin kilpailussa 50 euron lahjakortin Stupidoon! Tehtävänä oli suositelle Janille ja Inkelle musiikkia, oma kommenttini löytyy täältä. Matkasin tietysti heti kotiuduttuani Stupidoon, josta lähti mukaan Goblinin lisäksi kaksi Stupidon mukavien mänien suositusta, Brandon Coxin brittiversio Banjo or Freakout ja jonkin verran hypeä ympärilleen kerännyt Merrill Garbusisin tUnE-yArDs. Olin kuunnellut jonkun verran levyn kolmosraitaa Gangstaa, mutta koko levy on kyllä kuuntelun arvoinen. Kiitos kovasti Issuesille ja Stupidolle!

3. Pääsin ylioppilaaksi, jippii. Tai no, juhlin vasta 12 päivän päästä mutta kaikki aineet meni läpi ja vielä ihan mukavastikin. Lopullinen rivi on sitten LLEMC, mihin olen ihan tyytyväinen. Laudikset tuli äidinkielestä (vaikka sitä ei tästä blogista ehkä uskoisi....) ja englannista, E filosofiasta, M historiasta (viime syksyltä, jäi YHDEN pisteen alle E:n ja keväällä olisi mennyt yli... Itken.) ja C toisesta kotimaisesta, hehheh. Ensi syksyn suunitelmatkin rullaa ihan mukavasti, vielä on kielikoe tiedossa 11. päivä ja sitten pitäs jutut olla jo semivarmoja.

4. Ai niin ja se interrail! Mentiin reittiä Turku - Tukholma - Berliini - Praha - Wien - Milano - Nizza - Marseilles - Barcelona - Pariisi - Amsterdam - Kööpenhamina - Helsinki, mikä oli ihan passeli. Ehkä laitan pari kuvaa tänne kun saan ne kehitettyä (käytin lähinnä kertakäyttökameraa koska mukana oli vaan siskoni ikivanha digikamera). Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä mielummin lähtenyt Prahan jälkeen itään enkä etelään, mutta Barcelonaa kyllä suosittelen kaikille! Niin ja jostain syystä Amsterdam sai mut arvostamaan Tomboyta ihan uudella tasolla...

5. Hyviä keikkoja tulossa. 6.6. Abe Vigoda Kutosella, 12.7. Black Lips ja Dum Dum Girls Nosturissa  sekä 29.8. Lutakko Liekeissä-tapahtuma Jyväskylässä jossa soittaa mm. Fucked Up. Muistaakseni Black Lips on soittanut Suomessa aiemminkin, mutta itse olin liian nuori päästäkseni sisään. Tykkäsin Good Bad, Not Evilista joskus 2007 iiiihan sikana ja vieläkin O Katrinat iskee, pitäisi varmaan kuunnella sitä uudenpaakin kamaa. Fucked Up on ihan must-see, jos vain olen Suomessa. Tosin lähden parin viikon päästä Jenkkeihin ja mitä luultavammin menen katsomaan yhtyettä Philadelphiassa 26.6., jos vaan siskoni muistaa hankkia mulle lipun sekä saan kyydin sinne ja takaisin landelle!

Tulipa purettua, mukava olla takaisin.