hyvää sunnuntaita

Oon kuunnellut tätä repeatilla kolme päivää enkä vieläkään kyllästy. Dominicin lauluääni tuo liveversioon ihan uuden tason. Ei myöskään haittaa että Abbey Roadin videot on aina ihan huippulaatua.

Ps. Oon Tampereella. Näin jo Jonne Aaronin enkä ole ehtinyt kun vasta ruokakauppaan. Villiä seutua tämä!

sbtrkt: sbtrkt

Mikä siinä on, että britit ja varsinkin lontoolaiset osaavat elektronisen musiikin niin hyvin? Burial, Four Tet, Gold Panda, Mount Kimbie, ja Flowssakin esiintyvät Joy Orbison ja tietysti James Blake ovat vain ensimmäisenä mieleen tulevia. Silti ehkä tällä hetkellä mielenkiintoisin tulokas on Aaron Jerome aka SBTRKT (lausutaan Subtrackt), jonka s/t-levy ilmestyi mm. Holy Fuckia ja The XX:ää julkaiseella Young Turksilla viime kuun lopulla.

SBTRKT voisi musikaalisesti olla Flying Lotuksen, Jamie Woonin ja James Blaken yhteistyön tulos. Blakesta ja Woonista poiketen SBTRKT on kuitenkin pääasiallisesti tuottaja ja jättää laulamisen jotain taustoja lukuunottamatta vierailijoille. Itse lämpenen erityisesti lähes puolella biisesitä laulavalle Samphalle, jonka rauhalliset, r&b-vaikutteiset vokaalit pitävät biitit lämpiminä. Levyn kohokohtia on myös ruotsalaisesta Little Dragonista tutun Yukimi Naganon laulama Wildfire.

Muita vierailevia vokalisteja ovat Jessie Ware ja Roses Gabor, jotka eivät sano mulle niminä mitään mutta kuulostavat kyllä erinomaiselta.

Toki levyllä on myös instrumentaalisia biisejä, mutta jotenkin ne tuntuu enemmän introilta. Tosin mulla on aina vähän ongelmia sulattaa levyjä, joissa on osalta todella vokaalipitoisia ja toisaalta taas täysin instrumentaaleja biisejä...  En silti tarkoita etteikö SBTRKT:n vokaalittomat biisit olisi hyviä, mutta ne on vaan vähän helpommin unohdettavia. Ei auta että varsinkin pari kappaletta kuulostaa niin Flying Lotukselta että en hetkeen meinaa tietää mitä levyä kuuntelen. Samoin Heatwaven lopussa (about 1:53 -->) on niin Pantha Du Princelta kuulostava kohta että sen on pakko olla suoraan samplattu. 

Kaikista kiinnostavinta SBTRKT:ssä on musta se, miten samalla poppia ja ns. undergroundia se on. James Blake on joillekin liian tylsä (tähän ei mitään kommentoitavaa...) ja Woon liian tavallinen, mutta SBTRKT on musta löytänyt täydellisen tasapainon. Luulen että vetoaa aika monenlaisiin ihmisiin, ihan listahittityypeistä kokeellisemmasta kiinnostuneisiin.

black lips: arabia mountain

 Atlantalainen garagebändi Black Lips soitti tiistaina Nosturissa, ja olin itsekin pääkallopaikalla todistamassa tätä erinomaista keikkaa. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli uuden Arabia Mountainin biisit koska ne ovat parasta mitä Black Lips on tehnyt ehkä koskaan. Keikalla kuultiin lähinnä levyn sinkkujulkaisut, ja vaikka tykkään Lipsien vanhemmastakin tuotannosta, olisin ihan mieluusti kuunnellut Arabia Mountainin kokonaisuudessaan (ja ehkä O Katrina ja Bad Kids siihen päälle).

Luettuani että uuden albumin on pääosin tuottanut Mark Ronson, olin vähän epäileväinen. Pelkäsin viime vuosina mm. Duran Durania, Kaiser Chiefsiä ja Daniel Merriweatheria tuottanneen Ronsonin tekevän Black Lipseistä radioystävällisempää rakastamani rosoisuuden kustannuksella. Kun Arabia Mountainilta julkaistiin ensimmäinen biisi, Go Out And Get It, olin suoraan sanottua järkyttynyt siitä miten siistiltä, positiiviselta ja värikkäältä se kuulosti. Miljoona kilometriä bändin edelliseltä 200 Million Thousand levyltä. Mainstreamilta, jos sitä kirosanaa saa käyttää. Silti koukku oli niin huumaava että uusi soundi voitti puolelleen.

Parasta Go Out And Get It:issä on se, että se on levyn vähiten hyvä biisi. En halua sanoa huonoin, koska levyllä ei ole yhtäkään huonoa biisiä. Oikeasti. Enemmän tai vähemmän hyviä, mutta pidän silti jokaisesta. Arabia Mountain on ehdottomasti Black Lipsien helpoiten lähestyttävä albumi, mutta se ei mielestäni ole mitenkään negatiivinen asia. Erityisesti lyriikoiden tärkeys korostuu kun musiikki on helpommin sisäistettävää. Levyn kolmosraita Spidey's Curse kertoo Spidermanistä, Raw Meat kaikesta ällöttävästä ("fresh maggots on my teeth") ja sinkkubiisi Modern Art huumeiden ottamisesta taidenäyttelyissä. Sanoitukset on kekseliäitä, hauskoja ja fiksuja, mutta silti hyvin yksinkertaisia.

Kaikista muistettavimmat biisit tulevat vasta levyn viimeisellä puoliskolla. Popimpi New Direction, likaisempi Noc-A-Homa ja Bob Dylanihko Don't Mess Up My Baby hipovat jo aika lähelle täydellisyyttä.

Vuosi on vasta puolessa välissä, mutta Arabia Mountain on kyllä erittäin kova kilpailija mun Best of 2k11-listalla. En osaa sanoa tästä paljoakaan negatiivista. Toki jos aiemmat levyt ovat lähempänä sydäntä niin Arabia saattaa olla aikamoinen pala purtavaksi, mutta itse en ole parempaa levyä tän kesän soundtrackiksi löytänyt.

male bonding: endless now album trailer

Male Bonding - Endless Now (Album Trailer Video) from Sub Pop Records on Vimeo.

Viime vuonna hienon esikoisalbumin Nothing Hurtsin julkaisseelta Male Bondingilta tulee uusi levy, Endless Now, elokuun 30. päivä. Tässä vähän esimakua ja videota tekoprosessista tuottaja John Agnellon kanssa. Levyltä on jo aiemmin ollut kuuntelussa biisi nimeltä Bones, jolla on pitutta Male Bondingille erittäin epätyyliset  yli kuusi minuuttia.

En muuten mennytkään Ruissiin, ei yksinkertaisesti ollut varaa käyttää niin paljon rahaa pelkkää Fleet Foxesin keikkaa varten. Harmittaa älyttömästi mutta toivottavasti kaikki paikallaolijat osaa nauttia oikein kunnolla!

home again

Hei taas. Oliko ikävä? Mulla oli! Amerikan ihmemaasta on palattu koti-Suomeen, ja jet lagikin on suurin piirtein selätetty. New York oli just niin mahtava kun voi vaan kuvitella. Tosin vähän jäi nakertamaan se, etten päässyt tekemään ihan kaikkea mitä olisin halunnut. Pitänee vaan lähteä uusiksi joskus.

Fucked Upin keikka Philadelphiassa oli mahtava, vaikka Damian ei poistunut lavalta kovin monesti. En voi kyllä muuta kuin jälleen kerran ihmetellä suomalaisen yleisön aneemisuutta, varsinkin jenkkeihin verrattuna. Ei ollut kovin montaa hetkeä jolloin joku ei stage divannut tai hyppinyt muuten vaan lavalla. Mullekin tarjottiin mikkiä monessa biisissä, eli ei voi valittaa! Erityisen tyytyväiseksi mut sai silti Generationin kuuleminen livenä ensimmäistä kertaa.

Flawless! Vaihdoin muuten keikan jälkeen pari sanaa Damianin kanssa, joka kehui kovasti Suomen keikkoja. Hyvä me! Fucked Up tulee muuten Lutakko Liekeissä-festareille elokuun lopussa, eli sinne vaan kaikki.

Osti keikalta myös pari sinkkua joita en ole Suomesta löytänyt:

Noiden lisäksi BEGN-seiskat pitäisi tulla postissa ihan näinä päivinä! Kaikist bändeistä mulla taitaa olla eniten FU:n levyjä... Ja paitoja... Niin ja onhan mulla julistekin! Heheh.

Ostin myös jotain muutakin tähän blogiin relevanttia:

Beats Solo by Dr. Dre. Tiedetään, tiedetään. Olen trendien uhri, kaikilla on tällaset, ylihinnotellut yms. Näin nää alessa alle satasella, enkä yksinkertaisesti voinut jättää niitä kauppaan. Mä olen miettinyt tällasten kuulokkeiden ostamista nyt reilun vuoden, ja kattavien tutkimusten jälkeen piti valita näiden, Audio Technican ath-es7:n tai Sennheiserin hd25-1:n välillä. AT:t oli kaikista näteimmät, Sennheiserit laadukkaimmat (ja kalleimmat) ja nää mukavasti siitä väliltä. Onhan noi aika juntit mutta kuulostaa erinomaiselta! Ja suuresti plussaa myös paksusta johdosta joka ei solmuunnu vaikka kuinka yrittäisi.

Mulla on niin paljon kirjotettavaa niin monesta levystä että huhuh. Palaillaan.