o canada

 En edes tiedä mistä mun ällötys Crystal Castlesia kohtaan alkoi, mutten ole koskaan tykännyt niistä. Biisit ei ole vakuuttaneet ja varsinkin Alice Glassista oon saanut niin ärsyttävän kuvan etten edes pysty suhtautumaan täysin objektiivisesti. Päätin kuitenkin antaa tälle uudelle albumille mahdollisuuden, sitä kun on kehuttukkin ihan kiitettävästi. Vakuutan että olin kuunnellessani oikeasti ihan avoimin mielin, mutta kun ei niin ei. En vaan tajua. Tykkään kuitenkin esim. HEALTHista sun muusta, mutta tää vaan ei suoraansanottuna kiinnosta mua yhtään. Taustat on sinänsä ihan ok välillä, mutta Alice Glassin kiekuminen käy hermoon. Tai oikeastaan otankin tuon takaisin, taustatkin käy hermoon. Birdsissä on rasittavimmat beeppaukkset mitä olen kuullut pitkään aikaa ja Sigur Rósin samplaus Year of Silencessä on ärsyttävää. Alan vakuuttua siitä että Crystal Castles on musiikillisesti niin mitäänsanomaton että pitää ~shokeerata~ keikkakäytöksellä ja vittumaisella asenteella. Nohh, I'll just keep sippin' on my haterade.

Kanadan elektrorintamalle kuuluu silti jotain hyvääkin, nimittäin Holy Fuckin uuden levyn Latinin ekan sinkun Latin American musavideo on nähtävissä bändin kotisivuilla. Ihanan kesäinen olo tulee täällä harmaassa ja sateisessa Espoossakin. :^) Kaiken lisäksi toi biisi on musta ihan mahtava, vaikka jotkut sitä haukkuukin ylituotetuksi ja eikä tarpeeksi improvisoidun kuuloiseksi. Täytyy myöntää että olin aluksi vähän samoilla linjoilla, mutta jos koko levy ei ole ihan yhtä siistittyä niin tää mulle sopii kuin nakki silmään.

Holy Fuck on muutenkin niin kova bändi, vuoden 2007 LP on yks mun suosikkielektrolevyistä koskaan.

born free ja uutta grizzly bearia

M.I.A, Born Free from ROMAIN-GAVRAS on Vimeo.

Jos HEALTHin video oli liikaa, en tiedä mitä tästä voi enää sanoa. Biisi ei edelleenkään herätä mussa mitään tunteita mutta video on parhaita mitä olen nähnyt. Ohjaajana toimi Romain Gavras, eli sama jäbä joka teki pari vuotta sitten Justicen Stress-videon mikä aiheutti myös aikamoista kohinaa. Tähän verrattuna Stress on kuitenkin aikamoisen kesy. En ole mikään M.I.A.:n suurin fani, mutta tällä videolla ja sinkkuvalinnalla saa kyllä propseja, varsinkin kun ottaa huomioon mihin suuntaan ois voinut lähteä Paper Planesin suosion jälkeen. Biisiä ei radiossa varmaan kovin paljoa kuulla, eikä videota luultavasti näytetä missään. Jenkkien Youtubestakin taidettiin jo poistaa mikä ei tosin ehkä ollut niin iso ylläri hyvin selvästi näkyvien tähtilippujen takia. Musta on niin mahtavaa että tällasia musavideoita ylipäänsä tehdään, ja että vielä osataan olla olematta liian ennalta-arvattavia. Koko idea olisi kärsinyt ihan älyttömästi jos se olis keskittynyt vaikka arabeihin.

Iloisemmissa videouutuuksissa Washingtonin loton uudessa mainoksessa (en ihan ymmärrä tätä yhteyttä täytyy myöntää) soi Grizzly Bearin uus biisi! Videon voi katsoa täältä. Täytyy sanoa etten hypi ihan katossa asti ilosta, on nimittäin vähän liian poppi mun makuun. Parasta Grizzly on vähän vakavampana, hyvinä esimerkkeinä mm. Knife ja Ready, Able. Sanoituksetkin tässä on ihan hirveät. Mainoksen on muuten ohjannut samainen Patrick Daughters joka oli Two Weeksin videon takana, josta en ainakaan itse tykkää yhtään. Koreografian teki sama joka on vastuussa tästä (oksennus), eli toisin sanoen kyseessä on kerrassaan hipsteriyden ruumillistuma. Olisi kiva kuulla jo koko biisi koska toi ei vakuuttanut ainakaan vielä.

high violet ja m.i.a.

The Nationalin 11.5. julkaistava levy High Violet on kuunneltavissa New York Timesin sivuilla tän kuun 27. päivään asti! Vaikuttaa mun mielestä erittäin lupaavalta, vaikken ole edes koko levyä kerennyt vielä kuuntelemaan. Samalla linjalla näytetään jatkavan kuin aiemmillakin levyillä mikä käy mulle oiken hyvin, en edes toivonut mitään suurta reinventionia. Miksipä sitä hyvää muuttamaan.

Täytyy kyllä sanoa että kansi on musta ihan hirveä, varsinkin verrattuna esim. Boxeriin...

M.IA.:n tulevalta levyltä on myös ilmestynyt uus sinkku nettiin ja öö, en tiedä mitä tästä nyt sanoisi. Ihan kiva ja erilainen vanhaan kamaan verrattuna mutta näin suora ns. samplaus kieltämättä vähän häiritsee.

vs.

keikkaa pukkaa

 Toisin kuin nähtävästi koko muu maailma, mä olen ainakin erittäin innoissani Flown tähänmennessä julkaissusta lineupista! Surfer Blood, LCD Soundsystem, The XX, Major Lazer ja Diplo, M.I.A., Girls, Jonsi etc. on aika lähellä sitä unelmafestaria minkä kehittelin pääni sisällä. Toki noiden päälle voisi lisätä vielä esim. No Agen, Healthin, Real Estaten, Grizzly Bearin ja Ancon mutta silti ahhh, en olisi hirveästi  parempaa voinut odottaa ekalta Flow-reissultani. Alan kohta tosissani uskomaan karmaan koska lainkuuliaisena kansalaisena en koskaan yrittänyt alaikäisenä sisään minnekään, ja nyt kun pääsen niin kaikki mitä tahdoin näyttää tulevan samalla kertaaa.

Toinen iloinen ylläri oli kandalainen noisebändi Japandroids Kuudennelle linjalle 28.6. Tottapuhuen oon aina pitänyt Japseja emona b-luokan No Agena enkä usko että kukaan voi samankaltaisuuksia kieltääkkään mutta oon silti erittäin stoked! Suurin pelkoni vaan on että yleisö on superlame ja seisoo kädet puuskassa Coronaa siemaillen koko keikan. Mä ainakin haluun vähän pistää ns. jalalla koreasti, Japandroids on melkeen täydellistä riehumismusaa.

record store day

Lauantain oli kansainvälinen levykauppapäivä, joten meikäkin suuntasi Stupidoon, jossa oli ylläri pylläri ahdasta ja ahdistavaa. Koita siinä sitten käydä läpi vinyyleitä lattialle kyykistyneenä kun kaiken maailman hipsterit hengittää niskaan. Kaiken lisäksi tuntuu että joka ikisessä levykaupassa vinyylit on tungettu niin pieniin laatikoihin että hyvä jos yläkulmasta voi koittaa arvata mikä levy on kyseessä. Mutta that said, pääsin silti kotimatkalle kolme vinskaa kainalossa ja lompakko vaan reilut 35 euroa kevyempänä, mikä on aina mukavaa.

Jostain syystä aina kun astun levykauppaan, unohdan mitä pitä ostaa ellei ole jotain juuri ilmestynyttä mitä tulen tietoisesti hakemaan. Niin kävi oikeastaan nytkin. Ahdistun siitä etten muista mitä piti ostaa joten otan ne mitkä eteen tulee.Tällä kertaa kyseessä oli Titus Andronicusen debyytti The Airing Of Grievances ja These New Puritansin kakkoslevy Hidden. Ei sillä että kummaskaan olisi yhtään mitään vikaa mutta kieltämättä Beastie Boys, Busy P ja Liars jäi vähän kaivelemaan.... Pitää varmaan mennä uudestaan vielä näiden kahen viikon alennuksien aikana. Jonkun pitäis kyllä rajoittaa mun levykaupoissa käyntiäni, kuu on hädin tuskin puolessa välissä ja oon ostanut jo 5 levyä... Tai vaihtoehtoisesti tarviin jonkun älylompakon joka aukee levykaupoissa vaan kerran kuussa. Mutta ainakin Rate your music pysyy virkeänä kun pääsee päivittelemään.

 

En oo vielä kerennyt tota Titusta kuuntelemaan kunnolla, mutta Hidden on kyllä ollut kovassa käytössä. Puritansissa muuten yhdistyy kivasti kaksi lemppariasiaani, muoti ja musiikki. Rumpali George Barnett on nimittäin malli, ja vieläpä aika menestyvä.

 Olen heikkona kaikkeen missä lukee limited edition. Fucked Up on julkaissut ison sarjan rajoitetun erän seiskatuumasia, ja nyt mullakin on ensimmäinen. Tää on siis jo edellisessä entryssä mainittu Daytrotter-sessio, mikä kyllä vaan paranee joka kuuntelukerta. Kuuntelen nykyään aika vähän hardcorea perus Black Flagin ja Bad Brainsin lisäksi, mutta Fucked Up kuuluu The Bronxin rinnalla kyllä ehdottomiin suosikkeihin. Just näistäkin biisiversioista huomaa kuinka hieno Fucked Up oikeesti on, eikä todellakaan mikään pelkkä ärjyntäbändi. Livenäkin toimii erinomaisesti, pääsin nauttimaan laulaja Pink Eyesin litimärästä ja karvaisesta vartalosta omaani vasten viime vuoden Ankkarockissa ja oli yksi hauskimmista keikoista millä olen ollut.

Edelleen, koko tän levyn voi lataa Daytrotterista ilmaiseksi. Jos ei koko levyä jaksa ladata niin suosittelisin ainakin kuuntelemaan David Comes To Lifen, jota ei valitettavasti Youtubesta löydy mutta on hyvin erilainen levyversioon verrattuna.

daytrotter + health

Daytrotter on Illinoisin Rock Islandissa sijaitsevan levytystudio Horseshackin nettisivu, jonne esim. kiertueella ohikulkevat bändit äänittää vaan vähän editoituja ja parissa tunnissa tehtyjä sessioita. Bändejä on aika laidasta laitaan, joskin kaikki enemmän tai vähemmän ~indie~. Itse olen kuunnellut näitä Daytrotter-sessioita nyt pari vuotta, mutta tajusin vasta hiljattain kuinka mahtava sivu on oikeesti kyseessä. Kaikki biisit ovat ilmaisia, ja lataaminen on helpompaa kuin missään mitä olen ennen käyttänyt. Bändit myös soittaa ennenjulkaisematonta sekä harvinaista materiaalia, ja uusia sessioita tulee joka päivä.

Omiksi suosikeiksi on nousseet Grizzly Bearin, No Agen, HEALTHin, Bon Iverin ja Holy Fuckin sessiot. Jostain syystä Fleet Foxes ei vakuuttanut niinkään, mikä on outoa koska periaatteessa semi-akustinen pitäisi kai olla juuri Fleettareiden vahvinta aluetta. Varsinkin Grizzlyt sen sijaan kuulostaa ihan älyttömän upeilta, niinkuin oikeastaan aina livebiiseissä. Huomaa oikeasti kuinka vähän niiden levyjä käsitellään studion puolella, mistä saa ainakin multa paljon propseja. Fucked Up on mun mielestä todella erilainen mitä levyllä tai livenä, mutta tykkään kyllä silti. No Agekin toimii erittäin hyvin, tyyli kun on muutenkin vähän vähemmän sliipattua. Niiden sessiosta muuten löytyy ehkä yksi kovimmista biiseistä, N.G.F.S.

 

Olin vähän yllättynyt kuinka hyviltä eksperimentalimmat HEALTH ja Holy Fuck kuulostivat, mutta superhyviähän ne ovat, ehdottomasti yksiä parhaista. HEALTHista muuten puheenollen, tänään ilmestyi uusi sinkku USA Boys, jonka voi lataa ilmaiseksi vaikkapa Pitchforkista.  Kyseessä on eka ja näillänäkymin ainoa miksaamaton biisi DISCO2-remikslevyltä joka ilmestyy kesäkuussa. Ekalla Discolla oli miksauksia mm. Pictureplanelta ja Crystal Castlesilta (yök) ja tällä tulevalla sitten ainakin Tobaccon Die+ mikä on yks parhaista remikseistä pitkään aikaan.

Mutta tosiaan, suosittelen Daytrotteria kaikille, varsinkin meille suomalaisille jotka ei niin usein hyville keikoille pääse.

gifted

Täytin tosiaan viime lauantaina 18 vuotta, ja sain niin mielettömän ihania lahjoja että pakko päästä vähän brassailemaan. Ekana Marc by Marc Jacobsin rusettikello, joka teki ensiesiintymisensä joululahjatoivelistassani. Tätä ei kai saa Euroopasta kovin monesta paikkaa, joten siskoni oli kuulemma ostanut sen jouluna Jenkeistä.










Ah. <3 Käytän aina rannekelloa, ja edellinen veti lievästi sanottuna viimeisiään. Mulla on ollut sama Tintti-kello viisivuotiaasta jota kyllä rakastan edelleen, mutta nyt oli jo uuden aika. Itse kellotaulu on pienehkö, mutta eipä se haittaa kun oon muuten niin in luv!

Toinen lahjani, joka aiheutti vähintään yhtä railakkaita sydämenlyöntejä on Prada-kirja.

"Prada is the first book that documents three decades of ground-breaking fashion, architecture, film and art by the Prada company, including the work of the design studio and the workshop; extensive creative partnerships with photographers, designers, architects and film directors; and large scale architectural commissions, the Fondazione Prada, and the development of a new museum. "

Kolme ja puoli kiloa silkkaa rakkautta.

Muotimaailmassa ehkä kaikkein kiehtovinta mutta samalla ärsyttävintä on saavuttamattomuus, minkä muureja tämä kyllä poistaa. Kaikki löytyy kaavojen suunittelusta näytösten pohjapiirroksiin. En voi suositella tarpeeksi.

Niin ja ps, postissa tuli vihdoinkin eräs paketti Ranskasta, johon palailen huomenna. Vinkiksi voisin sanoa että Alber, live alive!

we are water

HEALTH "We are Water" from Eric Wareheim on Vimeo.

Eric Wareheim on ohjannut yhen mun kaikkien aikojen suosikkimusavideoista,  jo klassikkostatuksen saavuttaneen Major Lazerin Pod De Floorin, ja ylläoleva Losilaisen noisebändi HEALTHin uus musavideo on taatua ylifriikkiä Wareheim-laatua, joskin tällä kertaa ilman animaatioita ja kirkkaita värejä. We Are Water on mun lempibiisi viime vuonna ilmestyneeltä Get Colorilta ja oon niin ilonen että se nostettiin sinkuks, varsinkin kun videokin on näin siisti.

Niin ja varoituksen sana - jos olet herkkähermoinen etkä kestä vertavuotavia kalsareita tai päättömiä ruumiita niin suosittelen skippaamaan.

7.4.

Tää kuva Abbey Lee Kershawista on kummitellut mielessäni jo vaikka kuinka kauan, ja kun kaveri opiskelee kampaajaksi niin päätin hieman repästä näin täysi-ikäisdyyen kunniaksi, vaikka täytänkin vasta lauantaina. Mulla on synkkä j-rock-ernu-nuoruus jonka aikana tukka oli mm. toiselta puolelta tummanruskea ja toiselta blondi, josta muistuttaa passikuvani joka on riemastuttavasti voimassa vuoteen 2015..... Viimeisen naulan täysin luonnollisena jo pari vuotta pysyneen tukkani arkkuun oli  Skinsissä JJ:n tyttiksen niin ikään pinkit latvat. Mut without further ado, tadaa:










En nyt ruvennut ihan niin radikaaliksi kuin Abbey tai JJ:n tyttöystävä, mutta yksinkertaisesti pupu meni ns. pöksyyn kampaajan tuolissa enkä uskaltanut värjätä korkeammalle. Väriä ei myöskään laitettu ihan päälimmäisiin kerroksiin ollenkaan. Nyt kyllä jo vähän harmitta etten ollut uskaliaampi, oon nimittäin ihan rakastunut! Odotan kyllä innolla että nää vähän haalistuisi, kirkas aniliininpunaine on mulle vähän liikaa kun ottaa huomioon että 95% käyttövaateistani on akselilla musta-harmaa-valkoinen.

Loppuun vielä hieman comic reliefia, Proenza Schoulerin Lazaro (mustassa paidassa) ja Jack (ruutupaita) Martha Stewart Showssa tekemässä liukuvärjäyksiä...... "Yeah.... okay... alrighty...." Lievästi sanottu awkward.