total life forever

Foals on oxfordilaisbändi jonka soundia kuvaa ehkä parhaiten math rock, eli biisit on täynnä monimutkaisia kitara- ja rytmikuvioita. Tosin Foalsilta puuttuu varsinkin nykyään oudommat tahtilajit joten lokeroimisesta on vielä vähän väittelyä. Matikkarokkia tai ei, uusi levy Total Life Forever ilmestyi tän kuun kymmenes ja olin siitä iloisesti yllättynyt.

Foals tuli mulle ja varmaan muullekin maailmalle tutuksi loppukesästä 2007 Hummerin ja Mathleticsin sinkkujen myötä. Elin tuolloin kaikista villeintä vaihetta NME-obsessiossani, jolloin kaikki lehden hypettämät levyt piti vähintään kuunnella läpi. Edellämainitut Hummer ja Mathletics oli musta oikeesti hyviä ja saatan kuunnella niitä välillä vieläkin, mutta maaliskuussa 2008 ilmestynyt debyytti Antidotes ei vakuuttanut. Ei Antidotes mikään universumin huonoin levy ollut, esimerkiksi Cassius oli joskus ihan repeatillakin, mutta kuuntelu jäi silti ja unohdin melkeinpä koko bändin jota pidin ylihypetettynä tähdenlentona.

Päätin kuitenkin antaa Total Life Foreverille mahdollisuuden kun Spanish Saharan video oli pyörinyt aika lailla joka puolella ja se vaikutti hyvällä tavalla erilaiselta. Onneksi pääsin eroon ennakkoluuloistani, sillä TLF:llä on kaikki mikä ykkösalbumilta puuttui. Foals on aikuistunut oikein kohinalla ja voisin heitä jopa vakavasti otettavaksi yhtyeeksi haukkua. Kitarat on edelleen lähinnä nopeaa pimputusta eikä Yannis vieläkään laula tylsästi, mutta silti kasassa on levy joka ei vanhene kahden viikon sisällä. Ote on rauhallisempi ja laatu parempaa. Koko levy on myös todella yhtenäinen, vaikka sitä voikin pitää joko hyvänä tai huonona asiana. Kaikki biisit on hyviä ja sopivat yhteen kuin liimattu, mutta samalla mikään ei oikein nouse yli muiden tai jää erityisesti mieleen. Varsinkin Miami, Total Life Forever ja Black Gold on aika samanlaisia, mutta ei nyt häiritsevästi. Pieni puuroutumisen vaaraa on silti olemassa, joskin vain häilyvänä. Suosittelisin kuitekin Total Life Foreverin kuuntelua kokonaisena levynä, en yksittäisinä biiseinä.

Eka sinkku Spanish Sahara on musta hyvä, muttei kuitenkaan nouse loppupeleissä muita korkeammalle. Koko levy ja varsinkin toinen sinkkulohkaisu This Orient tuo mulle vahvasti mieleen Joy Divisionin/New Orderin ja aikaisen Bloc Partyn, mikä saa aina nostalgisoimaan joten can't hate.

Uskaltaisin jopa sanoa että Foalsilla on mahdollisuuksia oiken pitkäkestoiseen uraan. Nähtävästi matikan opiskelujen keskeyttäminen Oxfordin yliopstossa ei ollutkaan maailman surkein idea.