mercury prize 2k10

Mercury Prize, tai nykyään virallisesti Barclaycard Mercury Prize, on Iso-Brittannian ns. vaihtoehto-Brits joka jaetaan vuosittain parhaasta brittiläisestä tai irlantilaisesta albumista. Raati koostuu muusikoista, toimittajista ja muista UK:n musaskenen silmäätekevistä. Oikeastaan kaikki merkitsevät brittiläiset indielevyt on olleet ehdolla sitten palkinnon perustamisen vuonna 1992, ja isoa osaa voittajista voi pitää ainakin jonkinlaisina 90- ja 00-lukujen klassikoina. Mercury Prizen pokaajiin kuuluu mm. Pulpin Different Class, Portisheadin Dummy, Suedin s/t, Arctic Monkeysien Whatever People Say I Am, That's What I'm Not ja ensimmäinen voittaja, Primal Screamin Screamadelica. Hutejakin on tietenkin ollut, en esim. usko että kovin moni edelleen pitää M Peoplen (who? on oikeutettu kysymys) Elegant Slummingia parempana kuin Blurin klassikoksi muodostunutta Parklifeä tai Prodigyn Music for the Jilted Generationia. Jännää on myös se, ettei Radiohead ole koskaan voittanut vaikka on ollut ehdolla neljästi. Itseäni eniten koskettanut vääryys tapahtui vuonna 2007 kun Elbown Seldom Seen Kid voitti Burialin Untruen joka oli suorastaan pyhäinhäväistys. Silti varmaan viimevuotinen voittaja, Speech Debellen Speech Theraphy (who? on jälleen enemmän kuin ymmärrettävä) oli kaikista oudoksituin. Vaikka Mercury Prizen nappaaminen nostaa levymyyntiä lähes varmasti, ei Debellen tuotosta myyty kuin noin 10 000 kappaletta. Itse olisin antanut pystin The Horrorsille Primary Coloursista, mutta tottapuhuen en kyllä uskonut heidän mahdollisuuksiinsa paljoakaan.

Viime vuoden munauksen vuoksi tänä vuonna haluttiinkin varmasti olla vähän turvallisempia. Voittajaksi selvityi - tittidiididii - The XX. Muita ehdokkatai oli mm. Foalsin Tota Life Forever josta olenkin jo kirjoittanut aikaisemmin, Wild Beastsin Two Dancers joka on jäänyt mulle vähän etäiseksi ok-levyksi, Villagersin Becoming A Jackal ja tällä toisella albumillaan vähän pettänyt Laura Marlingin I Speak Because I Can. Mumford &a Sonsin Sigh No More oli myös ehdolla, mutta olisin kyllä menettänyt uskoni Britannian musaskeneen jos kyseinen yhtye olisi Mercuryn pokannut. Voiko olla yhtään tylsempää, generistä, inspiroimatona ja omaperätöntä levyä? No, ehkä hieman kärjistän, mutta en vaan voi ymmärtää niiden suosiota. Kaikki nimestä liiveihin saa mulla oksennuksen nousemaan kurkussa.

Joka tapauksessa, The XX:n xx vei voiton. Ihan odotetusti ja mun mielestä ansaitustikkin. Niin kuin joka puolelta on tuututettu, xx on moderni, omaperäinen ja joku tuomareista sen hienouden tiivistikin yhteen sanaan: atmosphere. Tiedän että monien mielestä The XX on tylsää ja mielikuvituksematonta eikä näin olle ansainnut voittoa, mutta tottapuhuen kuka muukaan ehdokkaista olisi sen enemmän ansainnut? Foals on oma suosikkini, mutta levyn viimeiset viisi biisiä ei vaan yllä alun upealle tasolle.  xx sitävastoin on täydellinen palkintovoittajalevy, joskin ehkä se ennalta arvattavin valinta.

Ehdokkuus ilmoitetaan:

Jools Holland ilmottaa voittajan. (ei saa embedattua)

Niiiiiin liikkiksiä, en kestä.

The XX kuittasi voitosta 20 000 puntaa jotka kuulemma menee studion rakentamiseen, joten uutta materiaalia odotellessa!