big boi: sir lucious left foot: the son of chico dusty

 Tää ei liity nyt mitenkään tän entryn aiheeseen mutta ei voi muuta sanoa kuin schütteln und weinen @ Die Mannschaft... Myönnettäköön että seuraan yleensä vaan euroopan- ja maailmanmestaruuskisoja mutta silti, nyt vituttaa ja varsinkin Özilin puolesta enkä voi olla ajattelematta olisko Müllerin pelaaminen muuttanut jotain. Onneks sentään Espanja oli koko ajan mun kakkossuosikki Ghanan kanssa niin en itke itseäni uneen. Niin ja Piquen ja Ikerin katsominen finaalissa ei haittaa. Derp.
 
Nyt asiaan. Flowssa perjantaina esiintyvä Big Boi julkaisi toissapäivänä ensimmäisen virallisen soololevynsä, Sir Lucious Left Foot: The Son of Chico Dusty, joka on kerännyt ihailua joka suunnasta. Pirchforkista ropisi vähän yllättävätkin 9,2 (joka on muuten sama kuin mitä No Agen Nouns sai aikanaan) eikä negatiivisia arvioita ole tullut oikeastaan missään mediassa. Kiitosta on tullut lähes kaikesta, niin Big Boin lyriikoista kuin levyn moninaisuudestakin. Vaihtelua löytyykin enemmän kuin voisi toivoa, 15 biisistä 12 feattaa muusikoita Gucci Manesta Janelle Monáeen. Monáelta ilmestyi muuten toukokuussa esikoisalbumi The ArchAndroid joka on ollut itsellä aika kovassa kuuntelussa  mikä kertoo jotain levyn laadusta kun se iskee muhunkin, joka yleensä kiertää RnB:n mahdollisimman kaukaa. Harmi kyllä biisi jossa Monáea kuullaan, Be Still, ei kuulu Sir Lucious Left Footin parhaimmistoon. Paljon paremmin yhteistyö toimii toisinpäin.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla tuntui että levy on ihan älyttömän epätasainen ja hajanainen, mitään yhtenäisyyttä ei ollut havaittavissa. Nyt parin lisäkuuntelun jälkeen biisit on edelleen tosi erillaisia, mutta se ei oikeastaan haittaa koska melkein jokainen on sinkkumateriaalia. Mulle ykkösbiisiksi nousi heti Scott Storchin tuottama Shutterbugg joka toimii ihan älyttömän hienosti. Toisaalta Shutterbuggia edeltävä biisi ja kakkossinkku Follow Us kuuluu koko levyn heikoimpiin ja feattaava Vonnegutt (for real.....) on ihan hirveä. Big Boi ja OutKast yleensäkin on aina ollut hyvällä tavalla erilainen verrattuna muuhun listahitti hip hopiin ja sama jatkuu Sir Lucious Left Footilla. Vaikka uhoa etc tietenkin löytyy, on Big Boin sanat fiksuja, hauskoja ja erinomaisesti tuotettu. Ei tää musta ehkä ihan niin ylivoimaisen upea ole kuin nähtävästi kaikkien muiden mielestä, mutta hieno levy silti. Suosittelen!