All Delighted People is built around two different versions of Sufjan’s long-form epic ballad "All Delighted People," a dramatic homage to the Apocalypse, existential ennui, and Paul Simon’s "Sounds of Silence." Sounds delightful, yes! The song was originally workshopped on Sufjan’s previous tour in the fall of 2009. Other songs on the EP include the 17-minute guitar jam-for-single-mothers "Djohariah," and the gothic piano ballad "The Owl and the Tanager," a live-show mainstay (and Debbie Downer if you ask us; what’s it doing on a "Delighted" EP?).
Sufjan Stevenesin ylläri-EP All Delighted People on ostettavissa viidellä dollarilla ja streamattavana ilmaiseksi täällä! Kahdeksan biisin levyllä on pituutta melkeen tunti ja fyysistä julkaisua voi odottaa joulukuun tienoilla.
Sufjanin vuonna 2005 ilmestynyt Illinois on mulle edelleen yksi koko 2000-luvun parhaita levyjä. 22 kappaleessa ei ole heikkoja biisejä oikeastaan ollenkaan ja suurimmasta osasta saa suoranaisia kylmiä väreitä. Vaikka Illinoisin jälkeinen tuotanto onkin ollut vähän epätasaista, niin uutta kunnollista albumia on odotettu kuin toista tulemista (näin Sufjanin intresseihin sopivasti sanottuna). Saa nähdä tullaanko The Fifty States-projektista enää kuulemaan mitään, mutta All Delighted People osoittaa että ei ainakaan Sufjanin taidot ole mihinkään hävinneet. Nimikkobiisin molemmat versiot ovat erinomaisia, samoin 17 minuutin nipin napin ylittävä Djohariah.
Viimeisimpien julkaisujen jälkeen olin oikeastaan aika yllättynyty kuinka sufjanimainen All Delighted People on. Edellinen levy/multimediapaketti, 2009 ilmestynyt The BQE ja niin ikään viimevuotinen Dark Was The Night-biisi You Are The Blood (vaikkakin coveri) oli molemmat elektropainotteisia ja muutenkin poikkeavia perusbanjoilusta. All Delighted People kuitenkin muistuttaa mua Illinoisista kuoroineen ja jeesuslyriikoineen, vaikka pientä elektrovibaa paistaakin läpi. Eeppisyyttäkin löytyy mikä on aina plussaa. Meitsi tykkää.
Silti hippusen jään edelleen kaipaamaan sitä ihan ns. oikeeta kokopitkää. Illinoisista on kuitenkin jo yli viis vuotta.
Fifty States taitaa olla jo unohdettu juttu, muistaisin miehen itsensäkin sanoneen näin. BQE:n ei varmaan ollu tarkoituskaan olla perussufjania. Kannattaa tsekata myös live-versio tosta The Owl and The Tanegeristä, on vähän suoraviivaisempi ja mun mielestä parempi..:)
VastaaPoistaJep luin siitä itekin mut hyvä pitää toivo yllä. :D BQE:n mainitsemisella tarkotin lähinnä sitä että ootin sen vaikuttavan viel enemmän tulevaan tuotantoon koska muuten se (siis BQE) ois jotenki tosi irrallinen.
VastaaPoistaJa kiitti tiedosta, tää live-versio toimii kyl hyvin!