suomi finland k-x-p

Nolottaa näin ~musiikkibloggarina~ myöntää, mutta mun tuntemus suomalaiseta musiikista on säälittävä. Vaikka nimeltä tunnistankin suhteellisen monta bändiä, niin en ole oikeastaan koskaan kuunnellut suomalaista musiikkia paitsi jotain Lapkoa vuonna 2006. Koitin kuunnella Villa Nahia kun sen hypetys oli suurimmillaan, mutta kun Friendly Fires ei itsessäänkään iskenyt, niin lähestulkoon samalta kuulostava suomiversio ei myöskään saanut mua innostumaan.

En tiedä miksi suomalaisen musan kuuntelu on mulle jotenkin niin haasteellista. Tuntuu että suomibändien löytäminen on jotenkin niin vaikeeta, vaikka järkeä käyttäen sen pitäisi olla helpompaa kuin jonkun ulkomaalaisen jonka levyjä ei edes ihanasta kotimaastamme saa. Ehkä tässä vaan näkyy mun liialinen netin käyttö ja sosiaalisen elämän puute, mutta on niin paljon helpomaa löytää uutta musaa P4K:in BNM:stä blogeista ja esim. Läsäristä kuin suomiskenestä. Luen pelkästään ulkomaalaisia musalehtiä, Rumbaa selasin viimeksi monta vuotta sitten. Oon varmaan auttamattoman väärässä ja muutenkin mielipiteeni perustuu omiin erittäin rajallisiin kokemuksiini, mutta suomalaiset bändit vaan on jotenkin... blaaah. Mua ärsyttää oma asenteeni ihan suunnattomasti, oon päättänyt että kirjoitusten jälkeen otan tavoitteekseni etsiä käsiini mahdollisimman monta suomalaista bändiä.

Vähän olen jo sentään edennyt suomirasismini selättämisen kanssa. Ostin nimittäin pari viikoa sitten K-X-P:n s/t- levyn ilman että olin kuullut yhtäkään biisiä ja tää on oikeesti hyvä. Ehä ajoittain vähän paikallaan junnaava, mutta ei se ainakaan mua haittaa. Parhaimpia biisejä on silti ne ainoat vokaaleja sisältävät eli 18 Hours Of Love ja Pockets, joskin myös Aibal Dub ja New World iskee. K-X-P:stä tuli ainakin mulle semisti mieleen vähän synkempi ja selvästi rauhallisempi HEALTH, mikä kelpaa aina. Spotifystä voi kuunnella koko levyn, tuetaan suomalaista musiikkiteollisuutta etc.

Saanko muuten vaan sanoa kuinka järkyttävä amisliekki toi videolla oleva logo on... Ei vittu.