perjantai 15. heinäkuuta 2011

black lips: arabia mountain


 Atlantalainen garagebändi Black Lips soitti tiistaina Nosturissa, ja olin itsekin pääkallopaikalla todistamassa tätä erinomaista keikkaa. Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli uuden Arabia Mountainin biisit koska ne ovat parasta mitä Black Lips on tehnyt ehkä koskaan. Keikalla kuultiin lähinnä levyn sinkkujulkaisut, ja vaikka tykkään Lipsien vanhemmastakin tuotannosta, olisin ihan mieluusti kuunnellut Arabia Mountainin kokonaisuudessaan (ja ehkä O Katrina ja Bad Kids siihen päälle).

Luettuani että uuden albumin on pääosin tuottanut Mark Ronson, olin vähän epäileväinen. Pelkäsin viime vuosina mm. Duran Durania, Kaiser Chiefsiä ja Daniel Merriweatheria tuottanneen Ronsonin tekevän Black Lipseistä radioystävällisempää rakastamani rosoisuuden kustannuksella. Kun Arabia Mountainilta julkaistiin ensimmäinen biisi, Go Out And Get It, olin suoraan sanottua järkyttynyt siitä miten siistiltä, positiiviselta ja värikkäältä se kuulosti. Miljoona kilometriä bändin edelliseltä 200 Million Thousand levyltä. Mainstreamilta, jos sitä kirosanaa saa käyttää. Silti koukku oli niin huumaava että uusi soundi voitti puolelleen.


Parasta Go Out And Get It:issä on se, että se on levyn vähiten hyvä biisi. En halua sanoa huonoin, koska levyllä ei ole yhtäkään huonoa biisiä. Oikeasti. Enemmän tai vähemmän hyviä, mutta pidän silti jokaisesta. Arabia Mountain on ehdottomasti Black Lipsien helpoiten lähestyttävä albumi, mutta se ei mielestäni ole mitenkään negatiivinen asia. Erityisesti lyriikoiden tärkeys korostuu kun musiikki on helpommin sisäistettävää. Levyn kolmosraita Spidey's Curse kertoo Spidermanistä, Raw Meat kaikesta ällöttävästä ("fresh maggots on my teeth") ja sinkkubiisi Modern Art huumeiden ottamisesta taidenäyttelyissä. Sanoitukset on kekseliäitä, hauskoja ja fiksuja, mutta silti hyvin yksinkertaisia.




Kaikista muistettavimmat biisit tulevat vasta levyn viimeisellä puoliskolla. Popimpi New Direction, likaisempi Noc-A-Homa ja Bob Dylanihko Don't Mess Up My Baby hipovat jo aika lähelle täydellisyyttä.




Vuosi on vasta puolessa välissä, mutta Arabia Mountain on kyllä erittäin kova kilpailija mun Best of 2k11-listalla. En osaa sanoa tästä paljoakaan negatiivista. Toki jos aiemmat levyt ovat lähempänä sydäntä niin Arabia saattaa olla aikamoinen pala purtavaksi, mutta itse en ole parempaa levyä tän kesän soundtrackiksi löytänyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti