skins 5: the verdict is in

Kirjoitin Skinsin vitoskaudesta vähän jo joulukuussa (ja käytin samaa kuvaa :--D), mutta nyt kun kolme ensimmäistä jaksoa on nähty, olen voinut jo muodostaa oikean mielipiteen: uskaltaisin sanoa että tämä sukupolvi on paras tähän mennessä.  Paria hahmoa lukuunottamtta pidän joka ikisestä, juoni on uskottavaa ja pystyn samaistumaan tapahtumiin. Ja olen nähtävästi löytänyt itsestäni pienen hevarifetissin.

Viidennellä kaudella päähenkilö on Frankie, androgyyni tyttö joka muutti Bristoliin edellisen koulun ongelmien vuoksi. Plussaa erityisesti siitä että Frankie a) ei ole sekaisin à la Effy b) käyttää creeppersejä (jollaiset itsekin omistan, ah nuoruus) c) on homoparin adoptoima ja toista isää näyttelee rakastamani John Sessions. Tosin vielä enemmän innoissani olen siitä että flawless Chris Addison uusii roolinsa David Bloodina.

Muita hahmoja on oma suosikkini metalhead-Rich, hänen paras kamunsa Alo joka näyttää saavan muotivinkkinsä Patrick Wolfin roskiksesta sekä Mean Girls-vibainen kolmikko Mini, Liv ja Grace joka onneksi näyttää hajoavan. Lisäksi on vielä Minin poikaystävä Nick joka on ihan kauhea ja ~mysterious Matty joka ei saa edes omaa jaksoa.

Eniten tykkään tällä kaudella siitä, että viime sukupolven loputon draama on poissa. Neloskauden lopussa vihasin jokaista hahmoa, eikä edes monivuotinen Jack O'connell-fanitukseni onnistunut pelastamaan kautta. Toisin on uusissa jaksoissa. Skins on taas realistinen, hauska ja niin hyvin kirjoitettu että näyteltykin. Ja Napalm Death soittaa kakkosjakossa livenä.

Vitoskauden kaikki jaksot taitavat olla Youtubessa, tässä linkki ensimmäisen jakson ensimmäiseen osaan.

skins 5

Muistan kun Skins alkoi melkein neljä vuotta sitten. Ensimmäinen kausi oli mun mielestä parasta nuorille suunnattua televisiota mitä olin koskaan nähnyt, ja vaikka Misfits onkin vienyt sen tittelin jo aikoja sitten niin Tonylla ja muilla on silti paikka sydämessäni. Tokasta kaudesta lähtien suunta onkin sitten ollut lähinnä alaspäin, ja toisen sukupolven kolmas ja neljäs kausi oli niin paskaa etten jaksanut katsoa niitä loppuun.

Kaiken tän jälkeen huomaan silti olevani ihan mehuissani uusista hahmoista ja kaudesta. Kolmanteen sukupolveen voi tutustua täällä, ja vaikka koko poppoo vaikuttaakin erittäin rasittavalta niin silti tammikuun 27. päivä ei voi tulla liian nopeasti. Tätäkö tää television orjuus on?

Skinsin jenkkiversio MTV:llä alkaa 17.1., mutta siitä nyt ei tarvitse puhua... Jos jotain kiinnostaa niin tässä vähän esimakua.

fry and laurie: reunited

Stephen Fry on mun suurin idoli, roolimalli, jumalavastine, inspiraatio etc, eikä edes hänen lievästi ignorantit kommenttinsa saaneet mun mieltä muuttumaan ratkaisevasti. Stephen on kulttuuri- ja viihdemaailman jokapaikanhöylä, joka muun muassa juontaa rakastamaani Qi-visailua ja toimii niin kirjalijana, näyttelijänä, koomikkona, keskustelijana kuin Harry Potter-äänikirjojen lukijana. Niin ja hänellä on Twitterissä vaatimattomat 1,990,917 seuraajaa. Tuskinpa moni vastustaa Stephenin titteliä yhtenä viihdemaailman älykkäimpinä miehinä ja kaikin puolin kansallisena aarteena. Hänen puheenvuoronsa katollista kirkkoa vastaan kertoo mielestäni paljon.

Hugh Lauriesta ei varmaan tarvitse paljoa sanoa, uskon nimittäin että sellainen pienin piirin sarja kuin House saattaa olla joillekin tuttu. Luen parhaillaan Stephenin omaelämänkerran toista osaa The Fry Chronicles: A Memoiria ja so far so good, vaikkei kenties ihan ensimmäisen osan, Moab Is My Washpotin tasolle ylläkään. Fry Chronicleshan keskittyy juuri siihen aikaan kun Stephen ja Hugh tapasivat Cambridgessä, ja mitä kaikkea jännää siitä seurasi (esmes. Jeeves and Wooster). Nykyään miehiä ei yhdessä pahemmin nää, vaikka Hugh olikin kerran vieraana Qi:n ensimmäisellä kaudella. Kuitenkin pari päivää sitten telkkarikanava Gold istutti parivaljakon pitkästä aikaa samojen kameroiden eteen, ja tässä on tulos:

Miten 90 minuuttiin voikin mahtua näin paljon täydellisyyttä.

never mind the buzzcocks

Maailmassa on kaksi asiaa joita rakastan varaukstettomasti yli muiden: musiikki ja brittiläiset paneelikeskusteluohjelmat. Nämä intohimoni yhdistyvät upeasti Never Mind The Buzzcocksissa, jonka 24 kausi alkoi viime viikolla. Sarja on tullut jo vuodesta 1996, mutta henkilökohtaisesti innostuin kymmenen vuotta myöhemmin kun Simon Amstell otti juontajan pestin. Simon on edelleen yksi mun lempparikoomikoista, vaikka häntä näkeekin nykyään harmittavan harvoin missään muualla kuin omassa Grandma's House-sarjassaan. Simonin lopetettua Buzzcocksissa kaksi vuotta takaperin on juontajan hommaa hoitanut vaihtuvat vieraat, esim. Mark Ronson, Martin Freeman, David Tennant ja oma all-time suosikkini Frankie Boyle.

Buzzcocksin idea on yksinkertainen; on juontaja ja kaksi pysyvää tiimikapteenia, jotka ovat tällä hetkellä Phil Jupitus ja Might Booshin Noel Fielding. Jokaisessa jaksossa on eri kysymyskierroksia, esim. Woop Woop! That's the Sound of da Police! jossa pitää keksiä miten joku asia tai esine on saanut jonkun muusikon ongelmiin lain kanssa, tai Identity Parade jossa pitää tunnistaa (yleensä hieman tuntemattomampi) muusikko viiden ihmisen joukosta. Kysymykset ja vastaukset eivät siltikään ole se pääjuttu, vaan läppä mikä lentää niiden välissä.

Legendaarisimpia jaksoja on olleet Amy Winehousen sekoilut kaudella 19, Noelin ensimmäinen vierailu ja kauden 22 viimeinn jakso jossa on Josh Groban.

Buzzcocksia löytyy Youtubesta mielin määrin, parhaiten kuitenkin ehkä täältä. Uusimman kauden ekat jaksot löytyy täältä.

skins: us edition

Arvatkaa kuka matkusti iloisen autuaasti bussissä tänään kello yhdeksän, tyystin unohtaen että The Nationalin liput tuli myyntiin........ Että sillai. Ei muuta kuin perjantaiaamuna peruutuspaikkoja koittamaan. Jos jollain muuten on ylimääränen lippu osettuna tai varattuna niin kommenttia tai sähköpostia voi laittaa, olisin ikuisesti kiitollinen!

Asiaan: luulen että jokainen teini-ikää edes lähentelevä on tietoinen brittisarjasta nimeltä Skins. Sarjaa on tullut nyt neljä kautta, joista jokainen on ollut toistaan huonompia. Ensi vuonna tiedossa on taas uusi kausi ja uudet hahmot, joihin voi tutustua täällä. Vihasin lähes jokaista viime generation hahmoa (Cookia ja JJ:tä lukuunottamatta), ja muutenkin kirjoitus oli musta paikoitellen todella huonoa ja epäuskottavaa. Näinpä odotukset viidennelle kaudelle eivät ole korkella, mutta enköhnä nuokin jaksot katso läpi.

Uuden brittiskinsin lisäksi ensi vuonna päästään nauttimaan (termi on tosin ehkä vähän kyseenalainen) sarjan amerikkalaisversiosta. Jenkkiskins esitetään MTV:llä, ja vaikka ikärajaksi onkin laitettu MA eli mature audience only, on sanomattakin selvää että suuri osa siitä mikä erottaa Skinsin muusta teinimassasta on sensuroitu. Muuten Skins US onkin pitkälti sama kuin brittiversion ensimmäinen kausi. Hahmot ovat samoja (joskin eroavaisuuksia nimissä ja luonteissa tulee kuulemma olemaaan) Maxxieta lukuunottamatta, josta on tehty Tea, lesbo cheerleader. Maxxie ei todellakaan ollut mikään mun lempihahmo, mutta vaihtaminen ärsyttää mua silti ihan suunnattomasti. Seksikäs ja tyttömäinen lesbo on kaikista vähiten haloota aiheuttava, ja samalla meni luultavasti myös Anwarin uskonto vs. homot-juttu ja Tonyn mänikokeilu. Samoin Cassien (tai siis Katien) syömishäiriö on viivattu yli.

Katie (Cassie), Stanley (Sid), Chris, Abudd (Anwar)

Eura (Effy), Michelle, Tony, Tea (Maxxie), Jal

Skins US:n ensimmäinen traileri on julkaisut, eikä siitä ole oikestaan kukaan tykännyt:

Ensimmäinen jakso tulee olemaan täysin samanlainen kuin brittiversion, mutta siitä eteenpäin vain kolme kauden kymmenestä jaksosta on suoria kopiota. Ton trailerin perusteella ainakin Chrisin ja Cassien jaksot näyttävät olevan samoilla linjoilla.

Koitan oikeesti olla tuomitsematta kun en ole yhtäkään kokonaista jaksoa nähnyt, mutta vaikealta se tuntuu. Vuonna 2007 Skinsin eka tuottari oli parasta mitä telkkarista tuli. Jenkkiversiot on lähes säännönmukaisesti huonompia kuin alkuperäiset, ja tällä hetkellä kolmea rakstamaani brittisarjaa (Skinskin lisäksi Being Human ja The Inbetweeners) ollaan tekemässä uusiksi. Ärsyttää.

the inbetweeners

Elämä on jälleen hauskempaa, parempaa ja muutenkin joka tapaa enemmän elämisen arvoista. Nimittäin The Inbetweenersin kolmas kausi alkoi maanantaina.

The Inbetweeners on ehkä maailman paras nuorista kertova sarja. Toisin kuin vaikka Skins, Inbetweeners ei ole epäuskottavaa teiniriehumista, vaan realistista ja vikkelää huumoria. Ehkä vähän ns. vulgaaria välillä mutta kukapa ei tykkäisi sovinistisita vitseistä ja palleista lähietäisyydelyä? Oma puhetapani on kuulemma pädetessäni ihan kuin Willin joten kiva että voi samaistua.







Ensimmäisen kauden ensimmäinen jakso tästä, samalta käyttäjältä löytyy kaikki jaksot kakkoskauteen asti ja vieläpä hyvälaatuisena.

this is england '86 + leffaostoksia

Musta alkaa epäilyttävästi tuntua että HBO:n ohella brittiläinen E4 alkaa olemaan se kanava jonka ohjelmia katson eniten. The Inbetweeners, Misfits, Shameless ja jopa alkuaikojen Skins on parasta nuorille suunnattua televisiota mitä olen katsonut koskaan.  Syksyllä alkavien The Inbetweenersin ja Misfitsin uusien kausien rinnalle on tulossa uusi minisarja, josta olen ihan älyttömän innoissani.

Neliosainen This Is England 86' jatkaa siitä mihin This Is England the movie jäi, neljä vuotta myöhemmin. Alkuperäinen, vuonna 2006 ilmestynyt elokuva on yksi lempileffoistani josta kirjoitin 15-vuotiaana jokaisen mahdollisen esseen koulussa.

Pääosassa on 12-vuotias Shaun, joka asuu kahdestaan äitinsä kanssa isän kuoltua Falklandin sodassa. Jouduttuaan koulussa tappeluun Shaun törmää kotimatkalla neljään skinariin, joiden joukkoon hänet hyväksytään ja varsinkin ryhmän johtajasta Woodystä tulee Shaunille isovelihahmo. Porukan leppoisa henki kokee kuitenkin kolauksen kun vanha johtaja Combo pääsee ulos vankilasta ja alkaa levitellä rasistisia ja nationalistisia mielipiteitään. Ryhmä jakautuu kahteen ja Shaun jää Combon puolelle. Shaunista leivotaan pikkunationaistia käyttämällä häntä rasistisen BNP-puolueen (joka on muuten vieläkin olemassa) kokouksissa ja ryöstämällä lähikaupan jota pitää aasialainen mies. Lopussa Shaun kuitenkin irtaantuu Combosta hänen hakattuaan ryhmän ainoa tummaihoisen, jamaikalaisen Milkyn, sairaalakuntoon.

This Is England 86' sijiouttuu ylläripylläri vuoteen 1986, ja lähes koko näyttelijäkaarti on palannut. Ensimmäinen 'traileri' julkaisiin vähän aikaa sitten ja se näyttää erittäin lupaavalta. Yleensä olen ihan periaatteesta jatko-osia vastaan mutta tässä tapauksessa en malta odottaa. Ei tosin voi olla huomaamatta että Skinsissä Cookia näytellyt Jack O'Connell ei taida olla palannut esittämään Pukeytä sarjaversioon. Harmittaa, Pukey oli mun lemppari.

Leffa-aiheessa kun ollaan, kävin ensimmäistä kertaa elämässäni Aleksis Kiven kadun Pienessä Leffakaupassa. Kaveri on asunut samalla kadulla jo vuoden ja vaikka olenkin kaupan ohi kävellyt lukemattomia kertoja en ole vielä kertaakaan päätynyt sisälle asti. Onneksi tällä kertaa mentiin, oli nimittäin aika älytön valikoima ja erittäin mielyttävät hinnat. Lopulta lähdin tosin vaan kahden leffan kanssa koska olen viimeaikoina käynyt Anttilan dvd-alelaareilla vähän turhankin usein.

Pasolinin Salón eli sodomian 120 päivää-leffan takakannessa lukee seuraavaa: "Shokeeraavaa, brutaalia, provosoivaa ja kylmänrohkeaa Salòa pidetään vielä tänäkin päivänä yhtenä kaikkien aikojen häiritsevimmistä elokuvista, syy miksi se on useimmissa maissa yhä esityskiellossa." Toisin sanoen, mitän tän olisi voinut jättää ostamatta? Olen kuunnellut kauhutarinoita Salòsta niin kauan että on jo aika nähdä itse. Oikeanpuoleinen dvd taas on Gus Van Santin kymmenes ohjaustyö Elephant, joka perustuu vuoden 1999 Columbine-kouluammuskeluun. Olin jo luopua toivosta Elephantin kohdalla, se näytti olevan ihan joka kaupasta loppu niin netissä kuin kaupungillakin, joten tämä oli todellinen löytö.

Kesäloman leffaputki jatkuu seuraavaksi Pedro Almodóvarin Todo sobre mi madrella, huomenna vuorossa Lars Von Trierin Björk-leffa Dancer in the Dark. Muitakin hyviä leffaehdotuksia otetaan ilomielin vastaan.

baftas

Mun piti kirjottaa jostain ihan muusta, mutta BAFTA-awardist nousi nyt ensimmäiselle sijalle tärkeässä tärkeysjärjestyksessäni. BAFTA aka British Academy of Film and Television Arts on siis brittiversio Oscareista ja Emmyistä, eli se kaikista halutuin ja siistein palkinto. Leffojen saralla pystit jaettiin jo helmikuun lopulla, ja voittajien joukossa oli esmes The Hurt Locker, Up, Colin Firth joka voitti parhaan  miespääösa A Single Manista ja Carey Mulligan joka pokkasi parhaan naispääosan An Educationista.

Eilen oli telkkarin vuoro, ja pakko nyt päästä vähän purkamaan. Oksennus nousee kurkussani kun vaan ajattelenkin että Ant & Dec voitti parhaan viihdyttäjä pystin Stephen Fryn nenän edestä. Hyi. Samoiten olisin toivonut että Simon Bird The Inbetweenersistä tai David Mitchell Peep showsta olis voittanut parhaan koomikon mutta se meni Peter Capaldille, joka näytteli Skinsissä Sidin isää.

Ei kaikki palkinnot sentään menneet väärään osotteeseen, viime vuoden ehdoton uusi suosikkisarjani Misfits voitti parhaan draamasarjan ja ihanaakin ihanampi The Inbetweeners sai ainoan yleisön äänestämän pystin, jättäen taakseen megaohjelmia kuten Britain's Got Talent ja X Factor.



E4:n sarjoissa on aina paras musiikki, tosin tän Liarsin ois voinut laittaa ihan tunnariksikin. Misfits kertoo ryhmästä ASBO-nuoria jotka joutuu yhteiskuntapalveluun. Ekana päivänä tulee friikki raemyrsky ja mikään ei ole enää entisensä, dun dun dun... Idea kuulostaa naurettavalta ja surkealta, mutta jotenkin se vaan toimii ihan älyttömän hyvin. Kaikista parasta on tietenkin Nathanin huumorintaju ja ikuiset vittuilevat kommentit, sekä se ettei Misfitsissä todellakaan lässytetä missään vaiheessa.

Mun lemppari kaikista ns. teiniohjelmista ever on The Inbetweeners, joka on hauskin ja realistisin sarja mitä oon katsonut varmaan koskaan. Skinsissä etc ärsytti varsinkin nyt tokassa sukupolvessa se ettei mihinkään voinut edes semisti samaistua ja koko juoni alkoi liidellä vähän turhan korkealla. The Inbetweeners sopii mun kaltaselle nörtille kuin nakki silmään ja läpät on ihan parhaita.











Ahhh onneks kolmoskausi on jo tulossa!

true blood

Tänään koittaa odotettu ilta. True Blood alkaa YLE kakkosella klo 22.35. Ei edes haittaa että olen nähnyt molemmat kaudet viime kesänä, oon superinnoissani! Kuulin huhuja TB:n ostosta jo aikoja sitten, outoa että se alkaa vasta nyt, ja vielä Kakkosella. Itse olisin valinnut kanavaksi Nelosen tai Subin, en usko että varsinkaan nuoremmat löytävät Kakkoselle niin hyvin. Mainostukseenkaan ei ole turhaan tuhlattu, olen nähnyt yhden ainokaisen mainoksen, sekin Teemalla. Nyt-liitteessä ja tämänpäiväisessä Hesarissa oli sentään aika isot jutut, mutta verattuna Jenkkien mainostukseen on Suomen ollut lähinnä säälittävää. Harmittaa eniten siksi että suurin osa promokuvista ja mainoksista on vielä erittäin tyylikkäitä ja hauskoja.

Ehkä tärkein neuvo mitä True Bloodin katsomiseen voi antaa on ettei ota sitä turhan vakavasti. Varsinkin aksentit ovat paikoittain ihan järkkyjä, Sookien ja Billin lovefest saa mut yökkäilemään ja vamppien torahampaat on väärässä kohdassa (en voi edes kunnolla ilmaista kuin paljon tää häiritsee mua......) mutta addiktoituminen on aika väistämätöntä. En tiedä ketään joka ei olisi jäänyt koukkuun katsottuaan pari ensimmäistä jaksoa. Toisaalta omaan ihastumiseeni saattoi vaikuttaa se että kakkoskausi alkoi vain pari viikkoa sen jälkeen kun olin saanut ensimmäisen päätökseen, joten vietin lähes koko kesän vamppihuumassa. Nousin mm. joka maanantai (True Blood tuli HBO:ltä sunnuntaisin) ennen yhdeksää ihan vaan että pääsen katsomaan uusimman jakson mahdollsimman nopeasti... Kakkoskausi on ainakin omasta mielestäni paljon parempi, vaikkakin kautta dominoiva juoni on paikoitellen erittäin rasittava. Niin ja tosiaan, toisella kaudella Peter Franzén tekee pikkuroolin muinaisruotsalaisena viikinkinä.....

not a girl, not ginger

Katoin just Doctor Whon neloskauden vikan jakson ja vaik RTD onkin sikkeärsyttävä kirjottaja se oli silti ihana. ;___; Pillitin lopussa as expected, mut Matt Smith vaikuttaa lupaavalta ja liikkikseltä ja sen vaatteet on erittäin chic! Tosin oksennan kyllä jos sillä ja sen gingerkamulla on joku romannssi, en voi sietää sitä... En haluu mitään Rose Tyler kakkosta.



Vaikka David Tennant onkin ihana (Coldplayn fanituksesta huolimatta...) niin oli kyllä jo sen aika lähteä, vikat 20 minsaa odotin vaan että millon se tapahtuu. John Simm Masterina ja Wilfred oli tietty täydellisiä mutta mua jäi vihastuttaa Donnan kohtalo. :---( Paitsi lol täytyy kyllä myöntää etten tajunnu sitä arpajuttuu eka....

Olispa jo kevät!