fry and laurie: reunited

Stephen Fry on mun suurin idoli, roolimalli, jumalavastine, inspiraatio etc, eikä edes hänen lievästi ignorantit kommenttinsa saaneet mun mieltä muuttumaan ratkaisevasti. Stephen on kulttuuri- ja viihdemaailman jokapaikanhöylä, joka muun muassa juontaa rakastamaani Qi-visailua ja toimii niin kirjalijana, näyttelijänä, koomikkona, keskustelijana kuin Harry Potter-äänikirjojen lukijana. Niin ja hänellä on Twitterissä vaatimattomat 1,990,917 seuraajaa. Tuskinpa moni vastustaa Stephenin titteliä yhtenä viihdemaailman älykkäimpinä miehinä ja kaikin puolin kansallisena aarteena. Hänen puheenvuoronsa katollista kirkkoa vastaan kertoo mielestäni paljon.

Hugh Lauriesta ei varmaan tarvitse paljoa sanoa, uskon nimittäin että sellainen pienin piirin sarja kuin House saattaa olla joillekin tuttu. Luen parhaillaan Stephenin omaelämänkerran toista osaa The Fry Chronicles: A Memoiria ja so far so good, vaikkei kenties ihan ensimmäisen osan, Moab Is My Washpotin tasolle ylläkään. Fry Chronicleshan keskittyy juuri siihen aikaan kun Stephen ja Hugh tapasivat Cambridgessä, ja mitä kaikkea jännää siitä seurasi (esmes. Jeeves and Wooster). Nykyään miehiä ei yhdessä pahemmin nää, vaikka Hugh olikin kerran vieraana Qi:n ensimmäisellä kaudella. Kuitenkin pari päivää sitten telkkarikanava Gold istutti parivaljakon pitkästä aikaa samojen kameroiden eteen, ja tässä on tulos:

Miten 90 minuuttiin voikin mahtua näin paljon täydellisyyttä.