afterflow pt.2

Tässä entryssäpä ei ole muuta kuin tekstiä, hah!

Top 5 parasta:

1. Nakin vegelihikset. Flown halvin ruokaständi oli tänäkin vuonna paras. En ole syönyt lihistä varmaan lähemmäs kuuteen vuoteen, oli erinomaista! Söin kaksi, mutta olisin voinut syödä neljä kertaa enemmän.

2. James Blake. Olihan se ihana. Lähdettiin erinomaisilta paikoilta Kanyestä puolen tunnin jälkeen eikä harmittanut yhtään. Blake ja poppoo soittivat täydellisesti ja basso oli kirjaimellisesti luita myöten tärisyttävä. Yllättävän moni ei näytä Jampasta välittävän, mutta mulle se oli täydellinen lopetus ja yksi koko viikonlopun parhaista. Välillä voi vaan ihan fiilistellä. Niin ja propseja erityisesti CMYK:stä ja Klavierwerkestä sekä Burialin (!!!!!!!!) soitosta ennen keikkaa.

3. Mayer Hawthorne. Menin keikalle lähinnä Tomin seuraksi yhden biisin kuulleena ja ilman mitään odotuksia. Mayer oli ihan mahtava. Alusta loppuun tunnelma oli iloisen riehakas eikä Mayerin karismaa hillinnyt edes douchet aurinkolasit (sisäpiirin tietojen mukaan miehellä oli jet lag tullessan Oslosta). Olin niin myyty että taitaa olla levyostosten paikka.

4. Nokia Blue Tent. ERITTÄIN mielyttävä ja tarpeellinen lisä. Kaikki oli kohdallaan ja olisin mielelläni katsonut kaikki keikat siellä. En keksi mitään muuta negatiivistiä kuin se, että henk. koht. mua rasitti ihan sikana se, että bändien soittaessa mikserin takana olevalla isolla ruudulla ei näkynyt itse bändi vaan (paikoiten todella lamet) taustavideot. Aina ei jaksanut mennä eteen ja olisin mielelläni katsonut pari keikkaa ruudulta leputtaessani jalkojani.

5. Suurin osa ihmisistä. Niin kuin kaikki muukin mihin voi edes jotenkin yhdistää sen karmaisevan h-sanan, Flow näyttää herättävän ihmisissä vallan kiihkeitä tunteita. Paikalle tullaan vaan pukeutumaan, ketään ei kiinnosta musiikki, kävijät kuvittelevat olevansa parempia kuin muut jne. Silti, kumma kyllä, Flowssa ihmiset ovat olleet kohteliainta ja kaikin puolin rennointa keikkayleisöä mitä olen todistanut. Vaikka Janelle Monáen keikan aikana Nokian teltta oli tupaten täynnä, oli silti tilaa hengittää eikä kukaan (pahemmin) töninyt tai etuillut. Kanyessa oli tietysti aika ahdasta, mutta sille nyt ei voinut mitään. Vaikka oltiin ihan rappusten vieressä, ei Kanyen ohi kulkiessa tullut aggressiivista työntöä, mikä olisi tapahtunut 95% keikoista joissa olen ollut.

Top 5 huonointa:


1. Känniset fistpumppaajat. Miksi, miksi, miksi. Vaikka kuinka toivoisi, Flow ei ole Jersey Shore. Kukin toki tanssikoon tavallaan, mutta en todella usko että Rubikin tahtiin etusormen heiluttelu yläilmoihin on mitenkään kanssaihmisten mielialaa kohentavaa. Varsinkaan kun kyynerpää meinaa osua allekirjoittanutta naamaan n. 2 sekunnin välein. Eikä varpaillekaan välttämättä tarvitse pomppia.

2. Omat huonot päätökset. Käytiin Cirkossa kääntymässä, mutta unohdettiin mennä uudestaan. Vaikutti mukavalta, toivottavasti on ensi vuonnakin.

Battlesin, Joy Orbisonin ja Pantha Du Princen missaaminen kouraisee edelleen. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin skippaisin koko Kanyen ja menisin Battlesiin. Harmittaa erityisesti sen takia, että odotin koko viikonlopun ajan pääseväni vähän riehumaan, ja luulen että Battlesissä se olisi onnistunut. Joy Orbison ja PDP piti jättää väliin myöhäisen ajankohdan ja Voimalan vastemielisyyden takia. Varsinkin PDP:n bookkaamine puoli kahdeksi oli musta virhe järjestäjiltä. Olisi toiminut vaikka Nokiankin teltassa ja paljon aiemmin.

3. Ihmeelliset aika- ja paikkavalinnat. PDP:n lisäksi erittäin suurta ihmettelyä aiheuttaa edelleen päätös laittaa About Group alkamaan jo ennen kuutta. Naurettavan huono ajankohta, bändi olisi ansainnut paljon parempaa. Itsekin missasin juuri tuon aikaisen ajan takia, vaikka kiinnostusta olikin. Twin Shadown laittaminen päälavalle oli myös vähän erikoinen idea. Avara tila ei sopinut yhtään musiikkiin eikä tottapuhuen George Lewis Jr:n karismalle. Black tent olisi ollut sopivampi. Mielummin olisin nähnyt Rubikin päälavalla.

4. Informaation puutteet. Kanyen 15 minuuttia aikastuneesta aloitusajasta kyllä mainostettiin joka puolella, mutta Lykke Li:n peruuttamisesta (mikä ei onneksi hetkauttanut mua ollenkaan) ei saanut oikein mitään infoa ilman omaa etsintää. Samoin Kanyen show:n alkamisajasta ei tullut mitään uutta tietoa sen jälkeen kun Tea Khalifa tuli lavalle ilmoittamaan "10-15 minuutin odotuksesta" joka loppujen lopuksi kesti yli 45 minuuttia. Teaa ei muuten tarvitse palkata ensi vuonna. Pliis. Juonnot olivat vähintäänkin kiusallisia.

5. Muut ärsyttävät käytännön asiat. Ymmärrän että Sörnäisten rantatieltä ei haluta päästää kaikkia sisään jotta pressit ja muut ~vipit~ pääsevät sisään jonottamatta, mutta bipolaarinen suhtautuminen sieltä poistumiseen alkaa käydä hermoille. Välillä sieltä pääsi ulos, toisinaan käskettiin menemään pääportin kautta. Mielestäni Sörnäisten uloskäyntiä voisi käyttää toissuuntaisena vaikka puolen yön jälkeen. Siihen aikaan väsyttää jo muutenkin eikä huvita aina kiertää turhaan.

Olisin myös arvostanut kovasti jos perjantaina olisi voitu merkitä missä kulki jono jo rannekeen hakeneille. Käytiin kysymässä asiaa lipunmyyntitiskiltä ja vastaus oli että "jossain tuolla päin, mutta siellä ei ole kylttiä". Jaa, kiitos.

Juomien hinnat olivat tietysti aika naurettavia, mutta eipä tullut juotua liikaa. Taisin nauttia yhden bissen koko viikonlopun aikana (festarialueella). 

Muita huomioita: Pains Of Being Pure At Heart oli hyvä, mutta varsinkin ensimmäisen levyn biisit kuulostivat karmaisevan samanlaisilta. Keksittiin niille kaavakin:

1. kova ja äänekäs intro
2. syntikka mukaan
3. musiikki hiljenee, laulu alkaa
4. musiikki kovalle ja kertsi
5. toista kunnes pari minuuttia on täynnä

Summa summarum: ensi vuonna uudestaan.

huomenna!

Kuten joku onkin ehkä saattanut kuulla, Flow Festarit starttaa huomenna kolmipäiväisen iloittelun hyvän musiikin ja mukavan menon ystäville. Vähän kaikki ovat aiheesta jo kirjotelleetkin, ja muiden vinkkejä voi tarkastella helposti Jyrin toteuttaman Rosvot-palvelun kautta. (Käytännöllinen juttu muuten, mutta ainakin mun minimaalisella 13" näytöllä tagit katkeaa r-kirjaimen kohdalla.)

Kirjoitin ensimmäisenä ilmoitetuista artisteista huhtikuussa täällä, eikä sen jälkeen ole tullut enää varsinaisia must-see bändejä. Itse asiassa varmaan ainoa lisäys mun kalenteriin on vasta tällä viikolla ilmoitettu, Q-Tipin tilalle tuleva MF Doom. Jäbän tuotanto ei ole kovin tuttua, mutta livenä varmaan erittäin mielenkiintoinen! Ylläripylläri peruuttaneen Zombyn tilalle tuli mulle ennestään tuntematon Balwan, joka oli kyllä mun mielestä vähän erikoinen valinta koska musiikillisesti noi kaksi eivät ole kovinkaan lähellä toisiaan. Esim. SBTRKT olis kelvannut... Niin ja olen syvästi järkyttynyt siitä, että Battles ja Kanye on nyt päällekäin! En hyväksy ollenkaan.

Suvilahdessa nähdään, toivottavasti ei sada!

flow, omg

Niin kuin varmaan joku ehkä huomasikin, Flown ensimmäiset esiintyjät ilmoitettiin eilen. Oma reaktioni oli jotain tämän tapaista. Länsinaapurin Way Out Westin esiintyjäkaartista pystyi vähän jo arvailemaan mitä tulevan pitää, mutta huhhuh. Flow on nyt todella maailmanluokan festari! Last.fm:n mukaan mun ja Flown compatibility on jo nyt 100%, ja toukokuussa on tulossa vielä lisää kiinnityksiä. Tosin olen jo nyt niin tyytyväinen että eiköhän se kolmen päivän lippu tule hankittua aika vauhdikkaasti, vaikka viime vuonna vähän valitinkin. Niin ja paaaaljon plussaa myös uudesta 5 500 henkeä vetävästä teltasta!

Eniten olen innoissani seuraavista:

James Blake

Kavereillani alkaa varmaan kohta keittää Jamppa-fanitukseni kanssa, mutta jos olisin saanut valita yhden esiintyjän Flowhun se olisi ollut tässä. Love love love.

Destroyer

Destroyer alias Daniel Bejar vakuutti vuoden alussa julkaistulla Kaputt-levyllä niin vahvasti että vieläkin järisyttää. Erinomainen levy, luultavasti toimii hyvin myös livenä leppoisan fiiliksen luojana.

Pantha Du Prince

Missasin PDP:n Suomen keikan ikärajojen takia, mutta onneksi korvaus saapuu Flown muodossa. Black Noise oli viime vuoden top 5-levyjä ja hypnoottiset biisit iskee edelleen. Ah, en jaksa odottaa että pääsen heilumaan tän tahtiin ihan livenä.

Joy Orbison

Myönnettäköön ettei Joy Orbison iske ehkä ihan niin kovaa kuin monet aikalaisensa (esim. Pariah).  Tykkään elektroni aika subtlena ja Orbisonilla on taipumusta vetää vähän turhan in your face-dubstepiksi mun makuun. Luulen silti että illemmalla kuulostaa kovalta.

Twin Shadow

Twin Shadow tekee kasaria paremmin kuin moni aito kasaribändi. Debyytti-levy Forgetista vaan tulee aina niin hyvälle tuulelle ja koukkuja on enemmän kuin Norjan rannikolla. Tykkään. Voitte olla varmoja että laulan jokaisen biisin ääneen.

Janelle Monáe

En ole ihan varma kuinka tunnettu Janelle on Suomessa, mutta ei ainakaan riittävän! Parasta R'n'B:tä aikoihin. Sean Combs ei kuulu suuriin suosikkeihini mutta edes sen mukanaolo ei vie tässä tapauksessa pisteitä.

Iron & Wine

Olen kuunnellut Iron & Wineltä tasan The Shepherd's Dogia, mutta se onkin sitten yksi lempilevyistäni. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin tuotantoon. Luin tosin juuri että Flightless Bird, American Mouthia käytettiin Twilightissä? Yhh...

The Pains Of Being Pure At Heart

Niin kuin mainitsin jo aiemmin, Painsien kakkosalbumi Belong kolahti yllättävän kovaa ja on ollut repeatilla melkein koko viikon. Ei edes haittaa että bändin vaikutteet ovat niin ilmiselvästi esillä koko ajan.

Mogwai

Tiistain keikka oli erinomainen joten odotukset ovat Flowssakin korkealla. Ei muuta.

Kanye West

Tarviiko tähän ees sanoa mitään? Ainoo toiveeni on ettei Kanye soita vaan uusia biisejä, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. Tää ja Gold Digger riittää.

afterflow

Flowt on flowailtu ja ankara paluu koulun penkille koitti tänä aamuna. Heräsin pirteästi viiden tunnin yöunien jälkeen puhelinsoittoon kyydin saapumisesta joten ns. aamurutiineihin liikeni ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Mikäs sen mukavampaa. Onneksi lukiota on jäljellä enää 183 päivää ja kurssit on pääosin ihan mielenkiintoisia. Bloggaaminen tosin saattaa vähän jäädä taka-alalle (tai noh...) lokakuun vaihteessa kirjoitusten takia.

Ei mun kyllä koulustani ollut aikomus kirjoitta vaan siitä Flowsta. Aika pitkälti samat valitukset löytyy täältä kuin muualtakin; ihmisiä oli ihan naurettavan paljon paikan kokoon nähden, anniskeluaidat ja hintataso vitutti ja voimalassa oli ainakin perjantaina ihan tappavan kuuma. Four Tetissä sain koko etumukseni päästä alaspäin täyteen teinipoikien selkähikeä (onks se paita ihan pakko ottaa pois, pliis....), M.I.A.:n keikan puolivälin aikoihin Major Lazeriin kävely (joka siis oli n. 100m siltä paikalta missä seisottiin) kesti reilusti yli 10 minuuttia ja joka paikassa oli vaan yksinkertasesti ihan liikaa porukkaa. Kun perusluonne taipuu vielä ihmisvihaajan puolelle niin täysin rinnoin nauttiminen oli vähän haasteellista. Kaiken muun mä vielä pystyn tajuamaan, anniskelukarsinat pakottaa lakikin, mutta vesipullojen pois ottamisessa ei vaan ollut mitään järkeä, ei ainakaan näin kuumalla ilmalla. Ilmeisesti järjestäjät ei halunneet että ihmiset tulee vaatimaan panttia (Flown euro vastaan 20 snt kaupassa) mutta ainakin mun havaintojen mukaan Flowssa myytiin tasan yhtä vesipullomerkkiä. Ei luulisi että olisi niin vaikea opettaa henkilökunnalle ero pulloissa. Plus hävisin euron kun mun Flowssa ostettu vesipullo takavarikoitiin kun tulin uudestaan alueelle.... Yhyy.

Hyviäkin asioita tuli bogattua, mm. 4/5 Surfer Bloodista hengailemassa päälavan edessä eksyneen näköisenä. Perus suominoloina ei tietenkään menty häiritsemään. Näin myös varmaan jokaisen bloggarin jonka edes tunnistaisin ja XX:ssä mun takana seisoi mäni jolla oli No Age t-paita, propsit sille!

Itse bändeistä parhaimmiksi nousi Major Lazer, Omar Souleyman, Big Boi ja The XX. Major Lazer varsinkin oli superhauska ja Diplo ihan yhtä ihkis kuin odotinkin. MC:t/hypemanit oli sikkejä ja lavalla nähtiin niin daggerointia kuin puhallettavia vesilelujakin. Niin ja skumppakin oli ihan hyvää! Omarissa oli kova meno mutta erään M.I.A.-fanin vuoksi lähdettiin ennen loppua pois. Perjantain Four Tetistä sen verran että Voimala oli keikkapaikkana suoraan sanottuna aika karsea, mutta Kieranin setti oli kyllä kova. Tosin olisin ehkä toivonut vähän enemmän biisejä siltä TILIY:lta, mutta minkäs teet. Love Cry ja Angel Echoes (muistaakseni) kuultiin kuitenkin. Perjantai-illan Big Boi oli kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin parhaimmistoa ja Stankonian klassikoiden B.O.B.:in, So Fresh, So Cleanin ja Ms. Jacksonin kuuleminen livenä oli mahtavaa.

Lauantaina K-X-P aka Kexi-P jäi valitettavasti näkemättä laiskuuden takia, samoin perjantaiyön Magnetic Man jota jaksettiin katsoa pari biisiä ennen kuin tajuttiin että edessä odotti vielä ripeä puolen tunnin kävely yöpaikkaan. Onneksi toisena päivänä saavuttin just sopivasti Surfer Bloodiin, jotka oli ihan älyttömän liikkiksiä. Taidetiinpa kuulla jopa kolme uutta biisiäkin, jotka oli kyllä mun makuun vähän turhan hitaita mutta enköhän niille vielä mahdollisuuden anna.

Sunnuntain The Radio Dept. oli yllätyksetön mutta hyvä, jonka jälkeen lähdettiinkin kaupungiin syömään. Takaisin tultiin Cariboulle joka toimi yllättävän hyvin livenä, ihan huikea parannus levystä. Swim oli musta aika tylsä ja lattea, mutta livenä soundi oli paljon voimakkaampi. Jónsin peruuttaminen titenkin vitutti, mutta toivottavasti nyt syksyllä saataisiin vähän kompensaatiota. Headlineriksi siirtynyt The XX oli ihanan rauhallinen lopetus ja biisit oli erinomaisia, joskin musta kyllä tuntui aijoittain että lava oli kuitenkin vähän liian iso niiden vielä kasvaville karismoille. Ei silti mitään valitettavaa, keikka oli tosi kaunis ja nautin siitä kovasti.

Kaiken kaikkiaan Flow oli ihan semipositiivinen kokemus näin ensikertalaiselle, mutta ensi vuonna saa kyllä tulla aika kovat esiintyjät jotta hankkisin kolmen päivän lipun uudestaan.

flow

Ensimmäistä kertaa Flowhun menevänä alkaa jo nyt vähän jänskättää. Vielä on suuria kysymyksiä  vailla vastausta, esim; laitanko piilarit vai luotanko tututtuihin ja turvallisiin silmälaseihini? Kai siellä on hyvää kasvisruokaa (t. ranskisfalafelit nyppii)? Onks siellä myynnissä kivaa merchiä? Etc. Hermostuksissani tein aikataulun:

Onneks on kolmen päivän lippu niin pääsen sisään ja ulos alueelta, muuten tulis vähän pitkiä päiviä... Hyvältä näyttää myös se ettei mikään kiinnostava esiintyjä mene törkeän pahasti päällekkäin, Major Lazeria ja Jokeria/Nomadia lukuunottamatta.

Ehkä eniten odottamani Four Tet on ainakin perjantain tärkein live, mitä odotan ihan älyttömästi. Myönnettäköön että oon lähinnä kuunnellu tänä vuonna ilmestynyttä There Is Love In Youta, en niinkään paljon aiempaa tuotantoa, mutta ei jumalauta että voi olla täydellinen levy kyseessä. Ei myöskään ihan hirveästi haittaisi kuulla Burialin kanssa yhteistyössä tehty Moth.

Perjantaina kiinnostaa myös varsinkin alkuillan norjalainen Ulver, päivän pääesiintyjä Big Boi ja yöllä dubstepmiehistä Skreamista, Bengasta ja Artworkista koostuva Magnetic Man.

Broken Bellsin debyytti ei kolahtanut muhun juurikan mutta voisin silti käydä sen katsomassa jo ihan pelkästään Danger Mousen takia.... Suomalainen Circle ja Belgialainen Aeroplane tulee varmaan vilkaistua myös jos ei parempaa tekemistä löydy.

Lauantai alkaa suomimeinigeillä K-X-P:n myötä ja jatkuu kivasti mutta mun mielestä vähän liian aikaiseen laitettuun Surfer Bloodiin.

Surffareiden jälkeen meen mahdollisesti katsastamaan Timo Lassyn ja Omar Souleymanin. Klo 23 on vuorossa M.I.A. jonka uusin levy oli huono ja muutenkin muija on viime aikoina vaikuttanut ihan superärsyttävältä. Kaipa sitä silti pitää mennä. Lauantain kohokohdakse nousee ainakin toivottavasti Major Lazeri ja sen jälkeinen Diplon Dj-keikka. Odotukset on korkealla eikä tupla-annos Diploakaan haittaa.

Sunnuntai on vähän hiljaisempi, oikeasti kiinnostaa vaan The Radio Debt. jonka Tavastian keikan harmiskeni missasin, viime vuonna kovassa kuuntelussa ollut The XX ja aina niin ihana Jónsi. Mulla on vähän sellanen fiilis että mikään ylläolevista ei ole kaikista suurieleisin live-esiintyjä, mutta ehkä se ei sunnuntaina haittaa.

Eniten ärsyttää se ettei mulla yksinkertaiesti ole varaa mennä avajaiskonserttiin. En tiedä mitä järjestäjien päissä on liikkunut kun kaksi varmaan odotetuinta esiintyjää tungetaan samalle illalle a) keskellä viikkoa b) 55 euron hintaan, johon harvalla on varaa/halua maksaa jos on jo tulossa itse festareille. Kaiken lisäsksi superhypetetyn LCD Soundsystemin keikka alkaa ihan liian aikaisn. Chemsujen ja  LCD:n missaaminen ärsyttää ihan sikana mutta minkäs teet. Mielummin olisin nähnyt siellä vaikka M.I.A:n, eipä olisi tarvinnut ahdistua siitä ettei pääse.

keikkaa pukkaa

 Toisin kuin nähtävästi koko muu maailma, mä olen ainakin erittäin innoissani Flown tähänmennessä julkaissusta lineupista! Surfer Blood, LCD Soundsystem, The XX, Major Lazer ja Diplo, M.I.A., Girls, Jonsi etc. on aika lähellä sitä unelmafestaria minkä kehittelin pääni sisällä. Toki noiden päälle voisi lisätä vielä esim. No Agen, Healthin, Real Estaten, Grizzly Bearin ja Ancon mutta silti ahhh, en olisi hirveästi  parempaa voinut odottaa ekalta Flow-reissultani. Alan kohta tosissani uskomaan karmaan koska lainkuuliaisena kansalaisena en koskaan yrittänyt alaikäisenä sisään minnekään, ja nyt kun pääsen niin kaikki mitä tahdoin näyttää tulevan samalla kertaaa.

Toinen iloinen ylläri oli kandalainen noisebändi Japandroids Kuudennelle linjalle 28.6. Tottapuhuen oon aina pitänyt Japseja emona b-luokan No Agena enkä usko että kukaan voi samankaltaisuuksia kieltääkkään mutta oon silti erittäin stoked! Suurin pelkoni vaan on että yleisö on superlame ja seisoo kädet puuskassa Coronaa siemaillen koko keikan. Mä ainakin haluun vähän pistää ns. jalalla koreasti, Japandroids on melkeen täydellistä riehumismusaa.