flow, omg

Niin kuin varmaan joku ehkä huomasikin, Flown ensimmäiset esiintyjät ilmoitettiin eilen. Oma reaktioni oli jotain tämän tapaista. Länsinaapurin Way Out Westin esiintyjäkaartista pystyi vähän jo arvailemaan mitä tulevan pitää, mutta huhhuh. Flow on nyt todella maailmanluokan festari! Last.fm:n mukaan mun ja Flown compatibility on jo nyt 100%, ja toukokuussa on tulossa vielä lisää kiinnityksiä. Tosin olen jo nyt niin tyytyväinen että eiköhän se kolmen päivän lippu tule hankittua aika vauhdikkaasti, vaikka viime vuonna vähän valitinkin. Niin ja paaaaljon plussaa myös uudesta 5 500 henkeä vetävästä teltasta!

Eniten olen innoissani seuraavista:

James Blake

Kavereillani alkaa varmaan kohta keittää Jamppa-fanitukseni kanssa, mutta jos olisin saanut valita yhden esiintyjän Flowhun se olisi ollut tässä. Love love love.

Destroyer

Destroyer alias Daniel Bejar vakuutti vuoden alussa julkaistulla Kaputt-levyllä niin vahvasti että vieläkin järisyttää. Erinomainen levy, luultavasti toimii hyvin myös livenä leppoisan fiiliksen luojana.

Pantha Du Prince

Missasin PDP:n Suomen keikan ikärajojen takia, mutta onneksi korvaus saapuu Flown muodossa. Black Noise oli viime vuoden top 5-levyjä ja hypnoottiset biisit iskee edelleen. Ah, en jaksa odottaa että pääsen heilumaan tän tahtiin ihan livenä.

Joy Orbison

Myönnettäköön ettei Joy Orbison iske ehkä ihan niin kovaa kuin monet aikalaisensa (esim. Pariah).  Tykkään elektroni aika subtlena ja Orbisonilla on taipumusta vetää vähän turhan in your face-dubstepiksi mun makuun. Luulen silti että illemmalla kuulostaa kovalta.

Twin Shadow

Twin Shadow tekee kasaria paremmin kuin moni aito kasaribändi. Debyytti-levy Forgetista vaan tulee aina niin hyvälle tuulelle ja koukkuja on enemmän kuin Norjan rannikolla. Tykkään. Voitte olla varmoja että laulan jokaisen biisin ääneen.

Janelle Monáe

En ole ihan varma kuinka tunnettu Janelle on Suomessa, mutta ei ainakaan riittävän! Parasta R'n'B:tä aikoihin. Sean Combs ei kuulu suuriin suosikkeihini mutta edes sen mukanaolo ei vie tässä tapauksessa pisteitä.

Iron & Wine

Olen kuunnellut Iron & Wineltä tasan The Shepherd's Dogia, mutta se onkin sitten yksi lempilevyistäni. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin tuotantoon. Luin tosin juuri että Flightless Bird, American Mouthia käytettiin Twilightissä? Yhh...

The Pains Of Being Pure At Heart

Niin kuin mainitsin jo aiemmin, Painsien kakkosalbumi Belong kolahti yllättävän kovaa ja on ollut repeatilla melkein koko viikon. Ei edes haittaa että bändin vaikutteet ovat niin ilmiselvästi esillä koko ajan.

Mogwai

Tiistain keikka oli erinomainen joten odotukset ovat Flowssakin korkealla. Ei muuta.

Kanye West

Tarviiko tähän ees sanoa mitään? Ainoo toiveeni on ettei Kanye soita vaan uusia biisejä, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. Tää ja Gold Digger riittää.

best of 2k10: biisit/levyt - osa 2

Tajusin että tässä biisejä listaillessa tulee hyvin samalla käytyä vähän läpi vuoden lempparilevyjä, joten, öh. Päätin muuttaa vähän formaattia mutta tuskinpa se ketään haittaa.

These New Puritans - We Want War

En tykkännyt TNPS:n edellisestä levystä yhtään. 2007 oli vuosi jolloin luin NME:tä Raamattunani mutta jostain syystä Beat Pyramid ei vaan jaksanut kiinnostaa pätkääkään. En tiedä milloin tai miksi päätin antaa kakkoslevy Hiddenille mahiksen, mutta hyvä että annoin. Jotenkin mulla on edelleen fiilis että monet pitää TNPS:ia liian erikoisina/erillaisuudenhkuisina mutta We Want War todistaa kuinka järisyttäviä biisejä ne on kykeniviä tekemään. Jack Barnettin ääni on musta edelleen kamala muttei se haittaa ollenkaan, oikeastaan kauniimipi laulu veisi Puritaaneilta jotain oleellista. Yhteen sanaan kiteytettynä Hidden ja koko TNPS on kiehtova. We Want War on varmaan levyn tunnetuin (ilmeisesti se oli jossain pelissä) ja paras biisi. Toinen erinomainen repäisy Hiddeniltä on Fire Power.

No Age - Depletion

Pitikö mun joskus kirjoittaa tästä levystä jotain? Jaa no, piti varmaan. Oon kuunnellut Everything in Betweenin pelkästään iTunesin mukaan 28 kertaa, enkä vieläkään ole saanut siitä täysin otetta. En tiedä mikä mättää. No Agen muu tuotanto mun eniten rakastamaa musiikkia koko maailmassa ja Nouns on mun lempilevy. Mikä sitten EiB:llä puuttuu mikä muualla on? En oikeasti tiedä. Jos olisin Simon Cowell sanoisin että siitä puuttuu X Factor, se jokin. En tietenkään tarkoita että EiB olisi huono levy, ei todellakaan, mutta se ei vaan ole mun levy. Depletion on silti vuoden kovimpia biisejä, eikä loppulevykään kovin pitkän matkan päähän tän listan kärjestä jää.

Ariel Pink's Haunted Graffiti - Beverly Kills

Tutustuin Ariel Pinkiin kunnolla vasta sen verran myöhään etten tiedä onko mulla tästä edes mitään rakentavaa sanottavaa mitä ei ole sanottu jo aiemmin. En ole edelleenkään kuunnellut jäbän aiempaa tuotantoa kovinkaan paljon (tämä pitäisi korjata, tiedetään) mutta Before Today on silti parhaita levyjä mitä olen kuullut aikoihin. Samanaikaisesti vanhanaikainen ja suunnattoman nykyaikainen soundi saa aikaan ajattoman levyn.

Washed Out feat. Caroline Polachek - You and I

Onko Ernesti jo ihan menneen talven lumia (tai vaihtoehtoisesti menneen kesän laineita)? Ei kiinnosta. Adult Swimin Singles Projecille Chairlifin Caroline Polachekin vokaaleja lainaava You and I on täydellisyys ääninä. Ei tästä sen enempää.

Wavves - King of the Beach

Oon edelleen sitä mieltä että Wavves on vähän douche (älkää lukeko sen Twitteriä) ja se kuulostaa Blink-182-ripoffilta mut King of the Beach oli mun kesä. Kirjotin koko levystä enemmänkin jo kesällä, ja mitäs sitä itseään toistelemaan liikoja. Hyvä biisi, hyvä levy. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mut eipä tarvitsekaan olla.

Twin Shadow - At My Heels

Forgetista onkin tullut jo kirjoitettua, ja pysyn sanojeni takana. Ehkä vuoden paras debyytti? No ehkä vaan ehkä. Mutta silti, diggaan koko levystä ihan älyttömästi, alusta loppuun. Forget on jotenkin niin valmis, minkä voi tietenkin laittaa myös sen piikkiin että kaikki sen pääideat on kierrätettyjä. En kuitenkaan koe sitä mitenkään esteenä, George Lewis Jr:n ääni hivelee kuin natural yoghurt (propsit etc sille joka keksii lainauksen). Tää mulle jostain vinyylinä mahd. pian, kiitos!

twin shadow: forget

Hyppään nyt suoraan pahimman hypeaallon harjalle enkä suostu häpeämään.

Listataan faktat ensin: Twin Shadow on George Lewis Jr Brooklynistä, joka tekee erittäin kasarivaikutteista nostalgiapoppia ja julkaisee levynsä Jenkkien ulkopuolella 4AD:llä, eli sillä cooleimmalla Beggars Groupin jäsenellä. Jäbän debyytin Forgetin on tuottanut Grizzly Bearin Svedu Chris Taylor, HRO postaa minkä kerkeää ja saipa levy (kenties odotettavasti) sen halutun/kauheksitun P4K:in BNM:n.

Niin ja se on ehkä vuoden kovin debyytti.

Forget huuhtoutuu päälle ihanasti; biisit on pehmeitä ja tunnelmallisia diskobiittien säestämänä. Lewisin ääni on vähän vanhanaikainen ja normaaliudessaan hienoa vaihtelua ylitweakkailtuihin ja/tai suurimpaan mahdolliseen omaperäisyyteen keskittyvien äänien valtakaudella. Forget on kaikin puolin puhdas poplevy, noisesta ei ole tietoakaan ja koukkuja on koukkujen perään. Eli periaatteessa ei ihan mun lempparikamaa mutta ei tätä vaan voi vastustaa. Ei Twin Shadow oikeastaan tuo maailmaan mitään uutta, kaikki on kierrätettyä, mutta onneksi se on tehty niin upeasti ettei se haittaa tippaakaan. Varsinkin vikat biisit Slow ja Forget sekä At my Heels ja Castles In The Snow on täydellisiä sulavia pop-biisejä.

Ehkä ainoat asiat jotka mua ärsyttää on kuudes raita Yellow Balloon joka on vähän mitäänsanomaton ja muuten erinomaisen Castles In The Snow'n witch house-alku. Salemissa on ihan tarpeeksi käsittelemistä, kiitos vaan.

Forget julkaistiin Euroopassa tänään, ja ihmettelen kyllä suuresti jos Twin Shadow ei räjähdä vielä hypetetymmäksi lyhyen ajan sisällä. Lewis ja co. ansaitsevatkin kyllä kaiken hypen minkä saavat suuntaansa, sen verran kova levy kyseessä. Vaikka kansi onkin karmaiseva.

Kuunnelkaa ja nauttikaa: