Näytetään tekstit, joissa on tunniste arcade fire. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste arcade fire. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. elokuuta 2010

arcade fire: the suburbs

Huh, onpas viime entrystä jo jonkin aikaa. Korjataanpas asia heti.


Kuuntelin Helsinki - Turku-junassa Arcade Firen uutta albumia The Suburbsia niin mennessä kuin tullessanikin. Olin kuullut kuusi biisiä jo etukäteen, ja niiden perusteella odotukset koko levyn kohdalla olivat vähän ristiriitaiset. Vuonna 2004 ilmestynyt Funeral ja kolmen vuoden takainen Neon Bible ovat kumpikin upeita levyjä, joiden kaltaista en ole kuullut niitä ennen tai niiden jälkeen. Arcade Fire on aina edustanut mulle eeppisiä biisejä ja erinomaisia lyriikoita, joilla se on erottautunut tasapaksusta indierockin massasta ja saanut mut menemään läpi koko tunneskaalan kaikki vaiheet. The Suburbs ei ainakan vielä saa mua tuntemaan oikein mitään muuta kuin lievää tylsistymistä. Ehkä siksi mun on jotenkin kauheen vaikea hyväksyä kuinka paljon se eroaa vanhaan tuotantoon nähden, varsinkin koska mun lempibiisejä on ne kaikista eeppisimmät, esim. Neon Biblen Intervention ja No Cars Go joista ei ole paljoakaan nähtävissä enää Lähiöissä. Neon Bible on muutenkin nyt jotenkin se pieni ernu joka ei kuulu joukkoon, The Suburbs kuulostaa enemmän jatkolta Funeraliin kuin Neon Bibleen.

The Suburbs on konseptialbumi sanan voimakkaimmassa merkityksessä. Lähiö on lähellä kaikissa biiseissä, joissa lauletaan niin vanhenemisesta kuin nuoruudeen nostalgiastakin. Samat lyriikat myös toistuu ainakin kolmessa biisissä, levyn aloittavassa nimibiisissä The Suburbsissa, keskeisessä Suburban Warissa ja viimeisessä kappaleessa The Suburbs (continued), joka jostain syystä ärsyttää mua ihan sietämättömästi. Tuntuu siltä että multa menee nyt se juttu ihan ohi, koska The Suburbs vaan ei yksinkertaisesti tee mulle mitään. Biisit on ihan hyviä, pari jopa oikesta repeatin arvoista, mutta olo on silti jotenkin tyhjä ja mitäänsanomaton kuuntelemisen jälkeen, mikä harmittaa. Tylsiä biisejä on ihan liikaa parempien rinnalla. Tai ei, tylsä on väärä sana, en vaan osaa kuvata alkupuolen biisejä tarpeeksi hyvin sanoin. Ensimmäisessä neljässä biisissä ei ole yhtään mitään vikaa, olen vaan kuullut ne sata kertaa muiden bändien esittäminä. Esimerkiksi Modern Man muistuttaa mua Interpolista ihan älyttömästi, City With No Children voisi olla Bruce Springsteeniä eikä kovin moni muukaan biisi tunnu tippaakaan uudelta. En todellakaan usko että Arcade Fire kopio tahallaan muita bändejä mutta The Suburbs ei vaan kuulosta siltä bändiltä jota mä olen kuunnellut.

Hyviä biisejä löytyy silti. Half Light (No Celebration) on ainakin mulle kaikista eniten vanhan Arcaden kuuloinen, ja siksi ehkä yksi mun suosikeista. Toinen mikä vei huomioni heti ekalla kuuntelukerralla oli kokonaan Réginen laulama Sprawl II (Mountains Beyond Mountains) joka on muun levyn vierellä ihanan raikas ja kevyt, joskin ehkä vähän huomattavasti inspiroitunut Blondien Heart Of Glassista.



Ei The Suburbs ole musta huono levy, ei ollenkaan. Oon vaan underwhelmed. Tosin ehkä ongelma on pitkälti mun päässä, ei pitäisi odottaa liian suuria. Ehkä pitää kuunnella vielä uudestaan ja uudestaan että pystyn sisäistämään sen jonkin minkä nähtävästi kaikki muut ovat jo löytäneet. Tuntuu että oon kauhea indie-petturi (lol) koska en kuolaa tän edessä.

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

o canada pt. 3


 Niskaan sattuu, jalkoihin sattuu, päähän sattuu ja tuntuu että korvakäytävässä olisi vuvuzelakonsertti. Toisin sanoen eilisen tuplakeikkailu, Arcade Fire ja Japandroids, suoriutuivat tehtävästään erinomaisesti. Yksityiskohtaisempia selostuksia keikoista varmasti löytyy muualtakin joten en siihen jaksa mennä, mutta parista jutusta haluan silti kirjottaa.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa etten voi uskoa kuinka l a m e yleisö Arcade Firessä oli. Ehkä mun paikka oli vaan huono  (olin lavan edessä, en portailla), mutta varsinkin mun edessä ja vierellä olevat tytöt näytti siltä että olis mielummin missä vaan muualla. Menee semisti fiilis jos mulkoillaan heti jos vähän innostuu! Toinen miinuspiste tulee siitä kuinka suuri osa settilistasta oli uusia biisiä koska a) Suburbs ilmestyy vasta yli kuukauden päästä b) murto-osa ihmisistä oli kuullut niitä aiemmin c) ne ei ole niin hyviä kuin vanhemmat biisit. Tosin täytyy kyllä myöntää että Month of May jota alunperin suorastaan inhosin toimi yllättävän hyvin livenä. Olisin silti mielelläni vaihtanut puolet kuudesta uudestä biisistä Antichrist Television Bluesiin, My Body Is A Cageen ja Laikaan. Niin ja Wake Up meni vähän hukkaan avausbiisiniä. Mutta en siltikään halua valittaa, kuulin kaikki mitä halusin ja paikkana Senaatintori oli ihan mahtava. Ehkä oli turha odottaa tältä Glastonburyn vuoden 2007-keikan tasoa.


Arcade Firestä matka jatkui Kuudennelle Linjalle Japandroidseja katsomaan, ja jos korvat eivät vielä Senaatintorin jälkeen olleet hellänä niin Japsit kyllä pitivät huolen että seuraavalle keikalle taidan muistaa korvatulpat. Settilista koostui ylläripylläri aika pitkältki ainoasta kokopitkästä eli Post-Nothingista ja parista muusta sinkusta. Oon kyllä vähän pettynyt ettei Racer-X:ää kuultu! Muuten kyllä tykkäsin paljon enemmän kuin levyä kuunnellessani. Fiilis oli parempi kuin Arcade Firessä eikä edes rumpujen hajoilu ja muut tekniset ongelmat haitanneet liikaa. Kaikin puolin (Y):n arvoinen keikka eikä kauhukuvani toteunut mikä on aina mukavaa.

Nyt menen nukkumaan univelkoja pois, hyvää yötä.

© kuva

tiistai 22. kesäkuuta 2010

at last

DSC_0110

Ahh, nyt voin taas hengittää vapaasti. Olipa kyllä tässäkin ennakkotilaamisessa järkeä kun lippuja sais Tiketistä vieläkin ja kaiken lisäksi tää ei edes ole mikään ultasuperexclusive vaan ihan perus lippu.fi.... Mutta en valita, tuli sentään perille ja vielä ajoissakin! Kuulostaa kyllä ihanalta että portit (aidataankohan koko Senaatintori vai miten tää toimii?) aukee 18.00 ja muistaakseni luin että Arcade Fire alottaa vasta 20.30. Tulee kyllä pitkä päivä kun ton päälle vielä Kuudennelle Linjalle kattomaan Japandroidsia.


In other news, Healthin Disco2 ilmestyi iTunesissa ja sitä voisi nyt tilata netistä pakettina jossa olis kahen levyn vinyyli, juliste, 12 bonusremixii ja latauskoodi hintana ilahduttavat 14 euroa. Edellisen levyn Get Colorin tilasin samaisesta SlangStoresta kolmella kympillä ja paketissa oli mukana t-paita, kangaskassi, iso kasa tarroja, pinssejä, juliste ja tietty vielä vinyyli. Saksalaiset on aina niin mukavia. Ainoa syy miksei tilaus ole jo matkalla on se että tykkään ostaa levyni levykaupasta enkä netistä. Pitänee kysyä Stupidosta tai Äksästä millasina versioina niille on Disco2 tulossa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

uutta arcade fireä

Arcade Firen elokuun alussa ilmestyvältä The Suburbs-levyltä on tullut kuunneltavaksi kaksi uutta biisiä, Ready to Start ja We Used to Wait. Jälkimmäinen on BBC:n Zane Lowen mukaan ensimmäinen sinkkulohkaisu ainakin Britanniassa. En ollut hulluna ensimmäisiin Suburbsin biiseihin, eikä nämäkään saa mua odottamaan mitään Funeralin tai Neon Biblen kaltaista. Silti tykkään näistä uusista vähän enemmän, ainakin ne on parempia kuin Month of May.



Enää alle kaksi viikkoa Senaatintorin keikkaan, en millään jaksa odottaa! Näin jo painajaista jossa  vedin kännit jonka seurauksena unohdin mennä, ahdistaa...

Bonuksena Klaxonsin kakkoslevyn kansi. Mitä tästä nyt sanoisi.......


maanantai 31. toukokuuta 2010

the suburbs + month of may


 

Musta tuntuu että oon mainunnut Arcade Firen varmaan joka ikisessä entryssä viime aikoina, mutta pakko vielä kirjottaa vähän näistä uusista sinkuista. Month of May ja The Suburbs on ensimmäiset biisit niin ikään The Suburbsin nimellä kulkevalla, 2.8. ilmestyvältä kolmosalbumilta. Kaks aiempaa levyä, Funeral ja Neon Bible on molemmat mun kaikkien aikojen lempparilevyen listalla, joten odotukset The Suburbsin kohdalla on korkealla.

Nyt kun on saanut vähän ensimakua, en oo ihan niin innoissani kuin olisin voinut olla.  Kun mietin  Arcaden perussoundia, tulee mieleen Neon Bilben urut ja muutenkin tosi eeppiset biisit jotka tuntee mahanpohjassa asti. Month of May ja The Suburbs ei ole sellasia. Jos Win Butlerin ääni ei ois niin tunnistettava, en varmaan edes osaisi sanoa mikä bändi on kyseessä. Varsinkaan Month of May ei iske, siinä ei ole mikään mikä erottais sen kaiken peruskitararockin massasta. Tiedän että Win on iso Bruce Springsteen-fani ja se oli tottapuhuen mikä tuli mieleen kun kuuntelin ekaa kertaa.  The Suburbsin pelastaa paremmat lyriikat ja muutenkin vähän enemmän Arcadelle ominainen soundi. Silti molemmat on jotenkin niin perus etten osaa hyppiä ilosta.

Mutta ei saa tuomita koko levyä kahen biisi perusteella, ehkä nääkin paranee vielä parinkymmenen kuuntelukerran jälkeen. Pitänee vaan hyväksyä ettei Funeral part two tule koskaan olemaan.

torstai 27. toukokuuta 2010

jee keikkoja jee

Arcade Firen Senaatintorin keikka on nyt vihdoin täysin varmistettu ja hyvä niin, koska aloin jo pikkuhiljaa hermostua. Liput varasin onneksi ennakkomyynnistä jo viime viikolla joten ei tarvitse niistäkään enään stressata pahemmin. Enää 33 päivää. *u* Uus sinkkukin on löytänyt tiensä maailmaan mutta kirjotan niistä varmaan enemmän myöhemmin.


Mutta hyvät keikkauutiset sen kuin jatkuu! Saksalainen Pantha Du Prince tulee YK-klubille 10.7., jeeee! YK:sta en tiedä sen enempää kuin että se avataan ens kuun kolmas Nollan yläpuolelle Fredan ja Pohjoisen Rautatienkadun kulmaan ja taustalla häärää samat jäbät jotka on Kuudennen Linjan, Redrumin ja Siltasen takana. Mutta eipä sillä paikalla ole niin väliä kunhan PDP on lavalla! Ainoo vaan että nettisivujen mukaan alle 19-vuotialla ei ole asiaa paikalle kuin sunnuntaisin, että sillai..... Just kun sitä ajattelee että nyt kun on vihdoin täysi-ikäinen niin pääse kaikille keikoille mutta ei. En muutenkaan tajua mikä idea on jollain k-19 rajotteella, ihan vihaseksi pistää! Jos PDP on k-19 niin itken ja lähetän hatemailia.

No anyway, kirjotin Panthan uusimmasta Black Noise-levystä jo aiemmin, eikä mielipide ole paljoa muuttunut joten mitäpä siihen lisäämään. Kehottaisin silti tutustumista jos joku ei vielä ole, sen verran mahtava lätty kyseessä.




maanantai 17. toukokuuta 2010

iik


Vallan tärisyttää nyt kyllä! Arcade Fire Senaatintorille maanantaina 28.6. ja lippuja tulossa vaan pari tuhatta. Vähän tuntuu etta taidan mennä Tiketille ens maanantaina heti yheksältä, ihan pakko saada lippu. Olin jo luopua toivosta että koskaan näkisin Arcade Fireä, varsinkaan Suomessa paitsi ehkä jollain festareilla mutta tää kyllä voittaa kaikki Flowt ja Ruissit mennen tullen. Ainoo miinus että Japandroids samana päivänä, mutta kun portit kerta aukee jo kuudelta niin eiköhän sitä ehdi sinnekin.

Shaking and crying rn.