Näytetään tekstit, joissa on tunniste braids. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste braids. Näytä kaikki tekstit

tiistai 1. helmikuuta 2011

videopost: james blake, no age ja braids

Tulevan Mercury Prize-voittajan James Blaken s/t debyytti tulee vihdoin kauppojen hyllylle ensi viikon maanantaina eli 7.2. Sitä ennen pientä maistiaista tarjoilee The Wilhelm Screamin video:



Mistä näitä Jamppoja tulee? Haluun oman. Jos hypoteettisesti ajatellen olisin jostain syystä kuullut koko levyn jo, niin voisin sanoa että se on ihan helvetin hyvä ja täytyy olla aika kuollut sisältä jos ei diggaa. Tosin uskaltaisin ihan pikkusen valittaa vokaalien päällekäyvyydestä Blaken aikaisempien EP:iden soundin kustannuksella. Koko albumista on sampleri Blaken Youtubessa.


Täytyy myöntää että Everything in Between on alkanut maistua paremmin viime aikoina. Fever Dreaming on yks mun lempparibiiseistä levyllä eikä videokaan ole paha, vaikka ohjaaja Patrick Daughters ei kuulukkaan mun suosikkeihini. Daughters on nimittäin vastuussa Grizzly Bearin Two Weeksistä mikä on ehkä hirvein musavideo minkä tiedän.


Braidsistä tulikin kirjoitettua ihan vähän aikaa sitten joten mitäpä siihen lisäilemään. Tällaset videot on kyl aika rasittavia mutta ainakin biisi on hyvä!

torstai 20. tammikuuta 2011

braids: native speaker


Tuntuu että odotin Braidsin Native Speaker-debyyttiä ihan kamalan kauan, vaikka Last.fm kertookin että ensimmäisen kerran bändin Set Pieces-EP soi vasta viime vuoden toukokuussa. Braids kuulosti kivalta jo silloin melkein yhdeksän kuukautta sitten, mutta nyt sitäkin paremmalta. Vokalisti Raphaelle Standell-Prestonin ääni on uskomattoman puhdas ja kaunis, mikä on totta puhuen mukavaa vaihtelua useimpiin musiikkivalintoihin.



En usko että kukaan joka on kuunnellut Animal Collectiven Feelsin voi mitenkään olla kuulematta samanlaisuuksia sen ja Native Speakerin välillä. "Anco naislaulajalla" taitaa olla se suosituin tapa kuvata Braidsia, eikä se kovin kaukaahaettua olekaan. Native Speakerin ensimmäinen biisi Lemonade on melko suoraa Feelsiä, varsinkin viiden minuutin merkiltä alkava instrumentaalinen osio. Melkein odotin Panda Bearin vokaaleja. Ei tästä Anco-vibaisuudesta voi kyllä hirveästi rankaista, mielummin kuuntelen Feelsistä kuin Glasvegasista inspiroitunutta musiikkia. Eikä Braids jää pelkäksi Anco-kopioksi. 


Braidsin voisi aika helposti ohittaa generisenä hipsterbändinä (laiska termi mutta tajuannette mitä tarkoitan), mutta Native Speaker ei kuitenkaan ole mitään peruskauraa. Ei tietenkään käy kieltäminen etteikö kyseessä olisi nuori bändi jolla on vielä varaa kasvaa omanlaisekseen, mutta toivon oikeesti että näiden suosio räjähtäis kunnolla tänä vuonna.