male bonding: endless now album trailer

Male Bonding - Endless Now (Album Trailer Video) from Sub Pop Records on Vimeo.

Viime vuonna hienon esikoisalbumin Nothing Hurtsin julkaisseelta Male Bondingilta tulee uusi levy, Endless Now, elokuun 30. päivä. Tässä vähän esimakua ja videota tekoprosessista tuottaja John Agnellon kanssa. Levyltä on jo aiemmin ollut kuuntelussa biisi nimeltä Bones, jolla on pitutta Male Bondingille erittäin epätyyliset  yli kuusi minuuttia.

En muuten mennytkään Ruissiin, ei yksinkertaisesti ollut varaa käyttää niin paljon rahaa pelkkää Fleet Foxesin keikkaa varten. Harmittaa älyttömästi mutta toivottavasti kaikki paikallaolijat osaa nauttia oikein kunnolla!

best of 2k10: biisit - osa 1

Otsikko varmaan puhuu itsessään, monessa blogissa pyörineet vuoden parhaat biisit-lista on koottu täälläkin, ei tosin missään järjestyksessä:

Tame Impala - Solitude Is Bliss

Ensimmäisestä kuuntelukerrasta addiktoiva, joka on soinut repeatilla kerta toisensa jälkeen. Nykypsykedeelistä parhaimmillaan. Koko Innerspeaker on itseasissa ihan helvetin hieno levy, pitäisi siitäkin kirjoittaa parmmin.  Niin ja tää on myös yksi vuoden parhaista musavideoista.

Titus Andronicus - A More Perfect Union

Eeppinen kuvaa tätä biisiä ehkä parhaiten. Reilut setsemän minuuttia alkaa Abraham Lincolnin puheella (jonka lukijaa en tosin nyt muista), ja mukaan mahtuu niin paljon kamaa niin nopealla tempolla että heikompaa hirvittää.  Juuri kun tuntuu että meno alkaa hiipumaan niin se alkaa uudestaan. Parhautta.

Four Tet - Plastic People

Mietin pitkään (no, ainakin 30 sekunttia) tän ja Love Cryn välillä. Päädyin Plastic Peopleen koska se oli mun ensimmäinen rakkaus Four Tetiin ja jää harmittavan usein just Love Cryn varjoon. Tykkään abientimmasta elektrosta muutenkin, eikä pienet Burial-vibatkaan suoranaisesti haittaa. Hypnoottiset biisit iskee ja Plastic People on siitä täydellinen esimerkki.

Harlem - Friendly Ghost

Harlemin biisit on aika yksinkertaisia, mutta hyvin tehtynä sillä ei voi mennä vikaan. Rentoa ja hyväntuulista, mä tykkään.

James Blake - Limit To Your Love

Kuunnelkaa omaksi parhaaksenne HD:nä. Musta tuntuu etten tule pääsemään tän biisin yli vielä pitkään aikaan. En osaa edes pukea sanoiksi kuinka täydellinen basso tässä on, se vaan vavisuttaa päästä varpaisiin. Euforiset 3.19 minuuttia.

Foals - Total Life Forever

Foalsin debyytilevy Antidotesin semipettymyksen jälkeen Total Life Forever päräytti maailmaan uudella, aikuisemmalla ja yhtenäisemmällä soundilla, joka koukutti mut ihan täysin. TLF:llä ei ole huonoa biisiä, mutta jotenkin nimikkokappale on soinut mulla eniten.

Gold Panda - Snow & Taxis

Gold Panda on mulle verraten aika uusi tuttavuus, mutta Lucky Shiner kolahti ihan älyttömän nopeasti ja kovaa. Tästäkin pitäisi kirjoittaa kunnollinen entry. Snow & Taxis on erinomaisen levyn parasta antia.

Male Bonding - Year's Not Long

En tiedä teistä, mulla mulle Male Bondingin Nothing Hurts on aika pitkälti vuoden paras debyytti. Kun biisien keskimääräinen pituus on siinä kahen minuutin paikkeilla, ei mitään turhaa tai ylimääräistä tule lisättyä. Nää jos näkisin livenä oisin onnellinen. Levyn ensimmäinen biisi Year's Not Long on edelleen se kovin, vaikkei lopuissakaan ole mitään valittamista. Odotan kakkosalbumia ns. mehuissani.


HEALTH - USA Boys

 

Remiksilevy DISCO2 on jäänyt täällä aika vähälle kuuntelulle, syystä tai toiseta. Tykkään enemmän HEALTHin omasta materiaalista, eikä Disco kakkosen ainoa uusi varsinainen HEALTH-biisi tuottanut pettymystä. Vaikkei USA Boys olekaan HEALTHia ihan erikoisimmillaan tai kovimmillaan verraten vaikka omaan suosikkiini We Are Wateriin, ei tästä voi olla pitämättä. Kajarit vaan mahdollisimman kovalle.

Spotify-playlist kaikista biiseistä paitsi Foalsista jota ei löytynyt. 

male bonding: all things this way

Ainakin mun listoilla ehdottomasti tämän vuoden parhaan debyytin tittelistä kilpaileva Male Bonding jatkaa erinomaisten videoiden sarjaa All Things This Waylla. Nothing Hurtsilta on nyt julkaistu jo neljä videota, ja viides on kuulemma tulossa. Aikamoinen saavutus nykyaikana. Siinä missä Pirate Key ja Weird Feelings olivat psykedeelisempiä ja/tai sekavia ja Year's Not Long ööh, bändin nimen mukainen, niin All Things This Way onkin sitten aika perinteinen livevideo.

Sen mitä olen kuunnellut Daytrotter-biisejä ja Youtubessa livevetoja katsellut (kiitos jälleen kerran Suomen infamousin tarjonnan en ole keikalle asti päässyt) on ainakin vokaaleissa vähän työstämistä ja myönnetään, soundi ei ehkä muutenkaan ole ihan kasassa mutta ei sitä aina tarvitsekaan olla. Koukkuja ja energiaa löytyy senkin edestä, mikä on tottapuhuen just sitä mitä jäin kaipaaman esmes No Agen Everything In Betweenillä. Niin ja tosiaan, rumpali Robin Silas Christian on kyllä jo nyt älyttömän kova. Ainoa todellinen ongelma mulle on se että Nothing Hurts kestää vaan alle puoli tuntia. Jään haluamaan lisää.

weird feelings & no age

Male Bondingin uus video Weird Feelings P4K-telkkarissa:

Nyt kun ollaan jo melkeen syksyssä niin uskallan sanoa että bändin debyytti Nothing Hurts on tän vuoden parhaimmistoa. Nopea musa on hyvää. Video on vähän ärsyttävä mutta Male Bondingin mänit on niin liikkiksiä (no ainakin Facebookissa...) että saavat anteeksi.

No Agen uutiskirje tipahti tänään sähköpostiini tuoden vähän lisätietoa ensikuisesta Everything In Betweenistä, aka tämän vuoden parhaasta vielä kuulemattomasta levystä. Tai ehkä toiseksi parhaasta, Panda Bearin Tomboykin oli sen verran vakuuttava. Joka tapauksessa odotukseni liitelevät tällä hetkellä parinkymmenen kilometrin korkeudessa Nounsin täydellisyyden jälkeen. Mut hei ei mitään paineita!

Sub Popilta ennakkotilattavissa oleva vinyylipaketti kutsuu mua puoleensa. Sanat limited ja edition saa muutenkin sykkeen nousemaan, mutta lisätään päälle vielä 48-sivuinen booklet, cd, kaksi  minijulistetta ja ensimmäisille 500 tilaajalle note pad niin vastustaminen on hankalaa. Kai tää on pakko tilata, vihaisin itseäni muuten. Levyn ulkoasun muuten hoiti Brian Roettinger, joka oli Nounsinkin kannen takana.

Harmittavimmissa uutisissa samaisessa mailissa oli myös No Agen tän syksyisen kiertueen pysähdyspaikat. Arvatkaa on Suomi siellä...  Skandinavia on tuttuun tapaan edustettuna mutta Tukholmankin keikka on k-20. Masentaa, itkettää, vituttaa, etc. Ehkä olis aika vierailla Kööpenhaminassa?

male bonding

Lontoolaisen Male Bondingin debyytti Nothing Hurts on ollut mulle yksi tän vuoden parhaita levyjä.  Kappalet soljuu yhteen kuin keväinen puro mutta minkäänlaista puuroutumista ei silti ole havaittavissa. Male Bonding tuo myös vähän piristystä Brittiläiseen musaskeneen joka on junnannut Strokesia ja Libertinesiä nuoleskelevassa kitaraindiessään jo ihan tarpeeksi kauan. Nothing Hurts on täynnä ihan älyttömän kovia koukkuja ja jokainen biisi vedetään raivokkuudella ja riehakkuudella alusta loppuun. Jopa hitaissa biiseissä, kuten levyn lopettavassa Worse To Comessa on tietynlainen rytmi päällä. Kappaleet on lyhyita (pisimmällä biisillä Franklinillä on pituutta ruhtinaalliset 2.45 minuuttia) ja positiivisella tavalla kiireisiä, mitään ylimääräistä ei ole.

Itse asiassa tein tän entryn vaan alla olevan videon vuoksi mutta tulipa sentään vähän alustusta! Videossa on siis Year's Not Longin ohjaajan, jokapaikanhöylä Vice Coolerin haastattelu ja vähän kulissien takana kuvattuja pätkiä. Sen alla lopullinen tuote.