tämän entryn nimi ei ole london calling

Tuntuu etten ole viime aikoina muuta tehnytkään kuin täyttänyt kaavoja, metsästänyt informaatiota ja täyttänyt vähän lisää lappusia. Vuoden kestänyt stressiprojekti on nyt lopuillaan, ja Twitteriäni seuraavat tietävätkin jo mistä puhun, mutta kenties tätäkin puolta olisi hyvä infota:

Ta-daa, pääsin kouluun ja muutan Lontooseen syyskuun loppupuolella! Menen University of Londonin Goldsmithsiin opiskelemaan historiaa ja politiikkaa. Goldsmiths on taiteisiin ja humanistisiin tieteisiin keskittyvä yliopisto, jossa on opiskellut mm. Damien Hirst ja suurin osa YBA-ryhmästä, 3/4 Blurin jäsenistä ja James Blake. Kaikki tosin taidealoilla joten valitettavasti namedroppailu ei suoranaisesti pönkitä mun opiskeluani... Klaxons ja koko New Rave-juttukin on samoilta hoodeilta kotoisin, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen että ne ajat ovat jo ohi.

En ole ihan varma miten bloggaamisen kanssa käy. Toki kirjoitan samaan (tai toivottavasti parempaan) tahtiin sinne syyskuun lopulle asti, mutta jatko jää nähtäväksi. Rakastan kyllä omien mielipiteiteni kirjoittamista sen verran paljon, että jos kiire ei ole ihan mahdoton niin jatkan. Aloitan silti luultavasti myös uuden, enemmän omasta elämästäni kertovan blogin sitten muuton jälkeen. Äiti käski.

hemma igen

Taisin edellisessä entryssä väittää että tauosta tulisi kolmiviikkoinen. Hups. Palasin Suomeen jo melkein viikko sitten, mutta olen vaan ollut niin kiireinen kaiken catching uppaamisen kanssa ettei bloggailulle ole ollut aikaa. Nyt on kuitenkin kaverit ja sukulaiset nähty, ruisleivät syöty, uudet musiikit kuunneltu ja Game of Thrones maratoonattu (suosittelen varsinkin viimeisintä kaikille jotka arvostavat oikeasti hyvää telkkaria). Mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut sitten viime näkemän?

1. Kaksi todella kovasti odottamaani levyä julkaistiin. Fleet Foxesien kakkoslevy Helplessness Blues ja Tyler, The Creatorin ensimmäinen kaupoissa myyty kokopitkä Goblin näkivät päivänvalon vähän aikaa sitten. Fleettareiden tuotos iski odotetusti ihan helvetin lujaa ja on pyörinyt repeatilla oikeastaan siitä lähtien kun sain sen. Ehkä kirjoitan tästä vielä oman postauksensa, mutta pakko kyllä sanoa että tällä hetkellä ei ole yhtäkään artistia tai yhtyettä joka tekisi yhtä kaunista musiikkia kuin Fleet Foxes. Ruississa nähdään.

Goblinista en sen sijaan oikein tiedä vielä. Tyler nyt on muutenkin vähän kiistanalainen heppu, enkä ole täysin varma hänen lyriikoidensa tarpeellisuudesta. Silti Goblinilla eniten mua ärsyttää se, miten Tyler koko ajan selittää että "hei tää on läppä vaan, en mä oikeesti ajattele näin!" Edellisellä Bastard-levyllä tykkäsin just siitä, että Tyler teki musiikkia anteeksipyytelemättä ja vaikutti siltä ettei hän  todellakaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat. Goblinilla meno on ihan erilaista. Katsokaa iki-ihanan Anothony Fantanon arvostelu, hän sanoo kaiken mitä ajattelen mutta paremmin. En suhtaudu Gobliniin ihan yhtä negatiivisesti, mutta rasittaa suunnattomasti se, että Tyler kokee pakolliseksi selittää heittävänsä läppää, vaikka ne jotka eivät sitä tajua eivät mun mielestä ansaitse selityksiä tai varsinkaan tilaa biiseistä. Niin ja vähän harmittaa että levyn parhaat biisit oli jo kuultu etukäteen. Voisin kirjottaa Tyleristä kolmen kilmetrin pituisen entryn, ehkä sen teenkin jossain vaiheessa.

2. Voitin Issuesin kilpailussa 50 euron lahjakortin Stupidoon! Tehtävänä oli suositelle Janille ja Inkelle musiikkia, oma kommenttini löytyy täältä. Matkasin tietysti heti kotiuduttuani Stupidoon, josta lähti mukaan Goblinin lisäksi kaksi Stupidon mukavien mänien suositusta, Brandon Coxin brittiversio Banjo or Freakout ja jonkin verran hypeä ympärilleen kerännyt Merrill Garbusisin tUnE-yArDs. Olin kuunnellut jonkun verran levyn kolmosraitaa Gangstaa, mutta koko levy on kyllä kuuntelun arvoinen. Kiitos kovasti Issuesille ja Stupidolle!

3. Pääsin ylioppilaaksi, jippii. Tai no, juhlin vasta 12 päivän päästä mutta kaikki aineet meni läpi ja vielä ihan mukavastikin. Lopullinen rivi on sitten LLEMC, mihin olen ihan tyytyväinen. Laudikset tuli äidinkielestä (vaikka sitä ei tästä blogista ehkä uskoisi....) ja englannista, E filosofiasta, M historiasta (viime syksyltä, jäi YHDEN pisteen alle E:n ja keväällä olisi mennyt yli... Itken.) ja C toisesta kotimaisesta, hehheh. Ensi syksyn suunitelmatkin rullaa ihan mukavasti, vielä on kielikoe tiedossa 11. päivä ja sitten pitäs jutut olla jo semivarmoja.

4. Ai niin ja se interrail! Mentiin reittiä Turku - Tukholma - Berliini - Praha - Wien - Milano - Nizza - Marseilles - Barcelona - Pariisi - Amsterdam - Kööpenhamina - Helsinki, mikä oli ihan passeli. Ehkä laitan pari kuvaa tänne kun saan ne kehitettyä (käytin lähinnä kertakäyttökameraa koska mukana oli vaan siskoni ikivanha digikamera). Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä mielummin lähtenyt Prahan jälkeen itään enkä etelään, mutta Barcelonaa kyllä suosittelen kaikille! Niin ja jostain syystä Amsterdam sai mut arvostamaan Tomboyta ihan uudella tasolla...

5. Hyviä keikkoja tulossa. 6.6. Abe Vigoda Kutosella, 12.7. Black Lips ja Dum Dum Girls Nosturissa  sekä 29.8. Lutakko Liekeissä-tapahtuma Jyväskylässä jossa soittaa mm. Fucked Up. Muistaakseni Black Lips on soittanut Suomessa aiemminkin, mutta itse olin liian nuori päästäkseni sisään. Tykkäsin Good Bad, Not Evilista joskus 2007 iiiihan sikana ja vieläkin O Katrinat iskee, pitäisi varmaan kuunnella sitä uudenpaakin kamaa. Fucked Up on ihan must-see, jos vain olen Suomessa. Tosin lähden parin viikon päästä Jenkkeihin ja mitä luultavammin menen katsomaan yhtyettä Philadelphiassa 26.6., jos vaan siskoni muistaa hankkia mulle lipun sekä saan kyydin sinne ja takaisin landelle!

Tulipa purettua, mukava olla takaisin.

b-day d-day

BAHF täytti torstaina vuosia! Tai siis vuoden. Unohdin tehdä entryn. Mutta ei se mitään, nyt teen.

Viime vuonna tähän aikaan olin just palannut kolmen viikon Tukholmareissulta. Suomi vitutti. Bloggaamisen alottaminen uudestaan (mulla oli lyhytikänen musablogi pari vuotta sitten) oli ollut mielessä jo aikoja ja 11.11.2009 päätin tarttua härkää sarvista. Vaikka BAHF:n sisältö onkin muuttunut tässä vuoden varrella jonkin verran niin perusajatus on silti sama: jakamisen pakko ja omien ihastuksien hypetys. Elämä on koulun takia aika hektistä tällä hetkellä, mutta pyrin päivittämään joka toinen päivä, vaihtuvalla menestyksellä. Nyt postauksia on takana paria vaille 200, ja vaikka välillä inspiraatio on olematon niin mielelläni porskuttaisin eteenpäin vielä seuraavatkin vuodet.

En tykkää puhua hirveästi itsestäni tai elämästäni koska tottapuhuen se on kuolettavan tylsää, mutta joskus pari kuukautta takaperin blogeissa pyöri 100 faktan listoja. En kiusaa teitä niin monella, mutta tässä on 20 kappaletta Erittäin Tärkeää Informaatiota:

1. Mun nimi on Anna, olen 18-vuotias ja käyn lukion kolmatta luokkaa.

2. Haen ulkomaille opiskelemaan ensi vuonna, mutten uskalla sanoa siitä vielä enempää jos kaikki kusee. Sen verran voin paljastaa ettei kyseessä ole mikään taiteisiin tai mediaan liittyvä ala.

3. Mulla on synkkä j-rockmenneisyys.

4. Koitan välttää ketjukauppoja. Vaikka välillä hairahtaakin H&M:ään, Monkiin ja Weekdayhyn niin koitan ostaa joko käyettyä ja ainakin perusvaatteissa semisti laadukkaampaa, esim. Acnea ja Filippa K:ta.

5. En ole seurannut suomalaista telkkaria moneen vuoteen. Katson kaikki sarjat netistä ja jos tykkään tarpeeksi ostan dvd-boxin. Kaikkien aikojen suosikkini on The Wire eli Langalla.

6. Oon ollut kasvissyöjä 14-vuotiaasta. Vegaanius ns. kiinnostaa mutta oon laiska/pihi/laiska. Joskus vielä!

7. Rakastan Harry Potteria. Luin Viisasten kiven 7-vuotiaana ekalla luokalla ja ~siitä lähtien mikään ei ollut entisensä~

8. Vaikka voin helposti viettää tunnin jos toisenkin Hesaria lukiessa varsinkin sunnuntaisin, Guardian on mun alotussivu ja luen sieltä melkeinpä kaikki uutiset. Tämän seurauksena tiedän enemmän Britannian kuin Suomen politiikasta.

9. En ole koskaan maistanut kebabia.

10. Käytän erittäin harvoin piilareita, ja silloin kun ne päässä ovat niin tökin itseäni vaistomaisesti silmien väliin ja kulmiin.

11. Haluaisin tatuointeja, mutten ole vielä ihan täysin varma mitä. Hyvät tatskat muutenkin tekee ihmisestä kuin ihmisestä paljon vetävämmän.

12. Vihaan vihaan vihaan varpaita.

13. Rakastan brittikoomikoita. David Mitchell, Frankie Boyle, Dara O'Briain, Sue Perkins, Russel Howard, Chris Addison, Jack Whitehall... Huumorini on kuulemma välillä vähän vaikeaselkoista/vammasta, tykkään eritoten tilannekomiikasta, stand-upista ja mahdollisimman epäkorrekteista läpistä. Esim:

14. Asun keskellä metsää, lähinpään kauppaan on seitsemän kilometriä.

15. Ostan keskimäärin 1 - 4 levyä kuukaudessa, 95% vinyylinä. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta että kävisin levykaupassa ostamatta mitään.

16. Baarikertani voi laskea yhden käden sormin. Käytän rahat mielummin levyihin ja leffoihin. Ainoa syy mennä baariin on keikka. Niin ja baarista puheenollen, en ole koskaan juonut kokonaista siideritölkkiä/pulloa. Lonkerokin on semiällöä.

17. Olen käynyt 12 eri maassa, mutten koskaan Euroopan ulkopuolella. Tähän tulee muutos ensi keväänä/kesänä kun suuntana on New York.

18. Erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18. En usko jumaliin enkä mihinkään muuhunkaan ns. korkeampaan voimaan tai yliluonnolliseen.

19. Jos jostain syystä vaikutan jollain tavalla coolilta (mitä epäilen), voin kertoa ettei kukaan oikeasti mut tunteva ole samaa mieltä. Olen dorkaakin dorkempi.

rakkautta ja anarkiaa: 3/5

Englannin kirjoitukset takana ja ärsytää ihan saatanasti. Jos jään vaille L:ää niin valitan kyllä joka ikisestä kohdasta joka meni väärin. On kyllä ihan uutta tietoa mulle ettei their kelpaa yksikkönä jos sukupuoli ei ole tiedossa.....

Mukavampiin asioihin: R&A on ollut hyvä, vaikka jouduinkin hiukan muuttamaan alkuperäisiä suunitelmiani aikatauluongelmien takia. Tähän mennessä olen käynyt katsomassa Brotherhoodin, Untiteldin ja Heartbeatsin, huomena on vuorossa Dogtooth ja torstaina Blank City. Omaksi lempparikseni nousi ehkä vähän puun takaa Nicolo Donaton Brotherhood jota menin katsomaan lähinnä koska se oli ainoa sopivaan aikaan menevä. Leffa oli kuitenkin iloinen yllätys, joskaan ei ehkä kirjaimellisesti. Pääosan esittäjän Thure Lindhardtin eli Larsin silmäpussit ja hammasrako tosin saivat aikaan sydämmentykytyksiä.

 Tykkään skinari-aiheista muutenkin, mut oli eritoten jännää vertailla Brotherhoodin uusnatseja ja This Is England 86:n musadiggareita. Ulkonäöllisesti kummatkin lokeroitaisiin samaan laatikkoon vaikkei minkäänlaisa yhteistä ideologiaa olekkaan. Natsijutut on aina ihan jännää katsottavaa jonkinlaisella kauhunsekaisella mielenkiinnolla mutta Brotherhoodin heil-huudot saivat kyllä vähän ahdistusta ilmaan. Muuten tykkäsin kyllä, väkivaltaa tasoitti hauskat ja jopa söpöt kohdat Jimmyn ja Larsin välillä. Myös tietynlainen koomiikka natsien jutuissa oli piristävää.

Untitled sitä vastoin oli vähän mitäänsanomaton. Ihan hauska, tuhahdin melkeen ääneenkiin pariin kertaan, mutta kaikki jäi vähän ontoksi. Ei kai leffan tarkoituksena ollutkaan olla mikään maailman syvällisin mutta kun päähenkilökin jäi vieraaksi ja etäiseksi niin kaikki ei ole ihan kohdillaan. Ei toimintarikas juoni ole mulle mitenkään tärkein asia, mutta Untitledin tarina oli vaan jotenki turha. Tekotaiteellisuuden kaikki läpät on käyty läpi noin miljoona kertaa. Annoin Finnkinon kilpailussa leffalle kolme tähteä, mikä oli oikeastaan vähän liikaa mutta yksin Adam Goldber ansaitsi niistä ainakin kaksi.

Xavier Dolanin Heartbeats oli tottapuhuen vähän sekava, enkä ollut täysin vakuuttunut käännöksen onnistumisesta. En puhu ranskaa, mutta jotenkin enkuksi ollut tekstitys oli välillä todella kökkö. Puvustus oli ihanaa, samoin kuvaus mikä oli itseasiassa hyvin samanlaista kuin Dolanin edellisessä, J'ai tué ma mèressä (esim vessakohtaukset). Niels Schneider Nicolasina oli täydellinen, ihana mutta ärsyttävä. Tuntuu että haluaisin nähdä Heartbeatsin vielä kerran ennen kuin voin antaa täydellisen tuomion, mutta ainakin näin ensikäteen suosittelen. Xavier Dolanin urakehitystä tulee olevan (onko tää edes suomea?) jännä seurata.

maanantai

Olin tänään elämäni ensimmäisessä varsinaisessa YO-tason (kuuntelu) kokeessa tänään. Siinä puhuttiin Facebookista ärsyttävällä Eton-aksentilla. Ahdisti, mutta selvisin! Toivottavasti vielä voittajana. Oikea koetus tosin alkaa vasta viikon päästä maanantaina englannilla ja sitä seuraavalla viikolla historialla. Ne ei ahdista vaan pelottaa. Näihin elämäni suuntaan huomattavasti vaikuttavien kokeiden lisäksi ohjelmassa on vielä kasoittain muita koulutöitä, Rakkautta & Anarkiaa sekä mahdollisesti Blonde Redheadin ja Wolf Parared keikat. Että sillai. En tiedä kuinka paljon inspistä/aikaa bloggaukseen on, mutta aion kyllä ottaa ihan ns. chillisti enkä potea huonoa omatuntoa tän neglectoimisesta.

Jotenkin myös tuntuu että mikään uus musa ei vaan iske tällä hetkellä. Tähän tulee mitä luultavammin kuitenkin muutos kuun lopulla; Deerhunterin Halcyon Digest ja No Agen Everything in Between tippuu samana päivänä, syyskuun 28.

Hyvältähän se kuulostaa. Erittäin hyvältä oikeestaan, tykkään tästä ehkä enemmän kuin Revivalista joka kuultiin jo aikaisemmin. Kumpikin biisi kyllä lupailee sen verran hienoa kokopitkää etten usko monenkaan tulevan pettymään. 

Videoilla jatketaan: Suckers julkaisee neljä versiota uuden sinkun A Mind I Knew'n videosta, joista jokaisen on ohjannut eri jäsen bändistä. Videot julkaistaan viikon välein, ja ekana vuorossa on rumpali Brian Aiken.

A Mind I Knew on mun lempparibiisi koko albumilta, joten ensinnäkin jees sille. Ehkä semisti creepy ja ööööö-viboja herättävä video mut hei, hyvä biisi!