videopost: james blake, no age ja braids

Tulevan Mercury Prize-voittajan James Blaken s/t debyytti tulee vihdoin kauppojen hyllylle ensi viikon maanantaina eli 7.2. Sitä ennen pientä maistiaista tarjoilee The Wilhelm Screamin video:



Mistä näitä Jamppoja tulee? Haluun oman. Jos hypoteettisesti ajatellen olisin jostain syystä kuullut koko levyn jo, niin voisin sanoa että se on ihan helvetin hyvä ja täytyy olla aika kuollut sisältä jos ei diggaa. Tosin uskaltaisin ihan pikkusen valittaa vokaalien päällekäyvyydestä Blaken aikaisempien EP:iden soundin kustannuksella. Koko albumista on sampleri Blaken Youtubessa.

Täytyy myöntää että Everything in Between on alkanut maistua paremmin viime aikoina. Fever Dreaming on yks mun lempparibiiseistä levyllä eikä videokaan ole paha, vaikka ohjaaja Patrick Daughters ei kuulukkaan mun suosikkeihini. Daughters on nimittäin vastuussa Grizzly Bearin Two Weeksistä mikä on ehkä hirvein musavideo minkä tiedän.


Braidsistä tulikin kirjoitettua ihan vähän aikaa sitten joten mitäpä siihen lisäilemään. Tällaset videot on kyl aika rasittavia mutta ainakin biisi on hyvä!

best of 2k10: biisit/levyt - osa 2

Tajusin että tässä biisejä listaillessa tulee hyvin samalla käytyä vähän läpi vuoden lempparilevyjä, joten, öh. Päätin muuttaa vähän formaattia mutta tuskinpa se ketään haittaa.

These New Puritans - We Want War

En tykkännyt TNPS:n edellisestä levystä yhtään. 2007 oli vuosi jolloin luin NME:tä Raamattunani mutta jostain syystä Beat Pyramid ei vaan jaksanut kiinnostaa pätkääkään. En tiedä milloin tai miksi päätin antaa kakkoslevy Hiddenille mahiksen, mutta hyvä että annoin. Jotenkin mulla on edelleen fiilis että monet pitää TNPS:ia liian erikoisina/erillaisuudenhkuisina mutta We Want War todistaa kuinka järisyttäviä biisejä ne on kykeniviä tekemään. Jack Barnettin ääni on musta edelleen kamala muttei se haittaa ollenkaan, oikeastaan kauniimipi laulu veisi Puritaaneilta jotain oleellista. Yhteen sanaan kiteytettynä Hidden ja koko TNPS on kiehtova. We Want War on varmaan levyn tunnetuin (ilmeisesti se oli jossain pelissä) ja paras biisi. Toinen erinomainen repäisy Hiddeniltä on Fire Power.

No Age - Depletion

Pitikö mun joskus kirjoittaa tästä levystä jotain? Jaa no, piti varmaan. Oon kuunnellut Everything in Betweenin pelkästään iTunesin mukaan 28 kertaa, enkä vieläkään ole saanut siitä täysin otetta. En tiedä mikä mättää. No Agen muu tuotanto mun eniten rakastamaa musiikkia koko maailmassa ja Nouns on mun lempilevy. Mikä sitten EiB:llä puuttuu mikä muualla on? En oikeasti tiedä. Jos olisin Simon Cowell sanoisin että siitä puuttuu X Factor, se jokin. En tietenkään tarkoita että EiB olisi huono levy, ei todellakaan, mutta se ei vaan ole mun levy. Depletion on silti vuoden kovimpia biisejä, eikä loppulevykään kovin pitkän matkan päähän tän listan kärjestä jää.

Ariel Pink's Haunted Graffiti - Beverly Kills

Tutustuin Ariel Pinkiin kunnolla vasta sen verran myöhään etten tiedä onko mulla tästä edes mitään rakentavaa sanottavaa mitä ei ole sanottu jo aiemmin. En ole edelleenkään kuunnellut jäbän aiempaa tuotantoa kovinkaan paljon (tämä pitäisi korjata, tiedetään) mutta Before Today on silti parhaita levyjä mitä olen kuullut aikoihin. Samanaikaisesti vanhanaikainen ja suunnattoman nykyaikainen soundi saa aikaan ajattoman levyn.

Washed Out feat. Caroline Polachek - You and I

Onko Ernesti jo ihan menneen talven lumia (tai vaihtoehtoisesti menneen kesän laineita)? Ei kiinnosta. Adult Swimin Singles Projecille Chairlifin Caroline Polachekin vokaaleja lainaava You and I on täydellisyys ääninä. Ei tästä sen enempää.

Wavves - King of the Beach

Oon edelleen sitä mieltä että Wavves on vähän douche (älkää lukeko sen Twitteriä) ja se kuulostaa Blink-182-ripoffilta mut King of the Beach oli mun kesä. Kirjotin koko levystä enemmänkin jo kesällä, ja mitäs sitä itseään toistelemaan liikoja. Hyvä biisi, hyvä levy. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mut eipä tarvitsekaan olla.

Twin Shadow - At My Heels

Forgetista onkin tullut jo kirjoitettua, ja pysyn sanojeni takana. Ehkä vuoden paras debyytti? No ehkä vaan ehkä. Mutta silti, diggaan koko levystä ihan älyttömästi, alusta loppuun. Forget on jotenkin niin valmis, minkä voi tietenkin laittaa myös sen piikkiin että kaikki sen pääideat on kierrätettyjä. En kuitenkaan koe sitä mitenkään esteenä, George Lewis Jr:n ääni hivelee kuin natural yoghurt (propsit etc sille joka keksii lainauksen). Tää mulle jostain vinyylinä mahd. pian, kiitos!

everything in between

No Agen Everything in Between ilmestyy 12 päivän päästä. Tässä vähän maistiaisia tulevasta:

Life Prowler from Sub Pop Records on Vimeo.


No Age- Everything in Between promo from Patrick O'Dell on Vimeo.
Rakastan tällaista mainostamista mikä luo vähän jännitystä ja odotusta, vaikka ite oonkin jo levyn kuullut. Tokan videon on muuten ohjannut Epicly Later'din Patrick O'Dell joka on myös vastuussa Wavvesin semitrippailevasta Post-Acidin videosta.

Ps. Jos jostain syystä kuuluisin siihen joukkoon joka on ladannut Deerhunterin leakanneen Halcyon Digestin, siis ihan puhtaan hypoteettisesti, sanoisin ehkä että se on mahtava.

kolme kovinta tänään

1. Animal Collectiven ODDSAC-dvd. En ole vielä katsonut koska hankin tän vasta tänään. Epäilen myös vahvasti että pienet kalsarikännit tekisi kokemusta vähän autenttisemman.

2. Rakkautta &a Anarkiaa sarjalippu. Tai no, ostettiin Tomin kanssa puokkiin joten itelläni on käytettävissä vaan viisi. Teen R&A:sta vielä kattavamman postauksen varmaan huomenna, mut eiköhän Howl, Blank City, Dogtooth ja Les Amours Imaginaires aka Heartbeats oo ne must-seet mulle.

3. No Agen Everything In Between. En ole oikeastaan muuta kuunnellut. Tiedetään, tää ilmestyy vasta kuun lopulla mutta kun tilasin sen ennakkoon niin pääsen kuuntelemaan streamia Sub Popin sivuilta. Tästäkin kirjotan vielä, sitten kun se on vähän ajankohtasempaa. Biisejä ei oikeen löydy Youtubesta mutta Daytrottesissakin kuultu Depletion on parhaimmistoa. Ei ole tosin muissakaan valittamista.

keikkauutisia

Saanko vähän valittaa? No valitan silti.

Miksi oi miksi tykkäämieni bändien keikat ei koskaan näytä ylettyvän Suomeen asti, varsinkin nyt kun olen täysi-ikäinen?  No Age heittää keikkaa jokaisessa naapurimaassamme (Viroa lukuunottamatta - se nyt vielä puutuisi) mutta Suomeen ei tulla, ei. Tukholman marraskuinen keikka olisi ihan varteenotettava vaihtoehto, ellei ikäraja olisi k-20. En tiedä kuinka tarkkoja Debaserilla ollaan ikärajoista, mutta ei hirveästi huvita laittaa olematonta budjettiani kokonaan Ruotsin matkaan jos en edes pääse sisälle asti. Kööpenhaminassa pääsisin kai sisään, mutta lentolippuun ei ole varaa, saatika sen päälle vielä yöpymiseen. Ai niin ja tarviiko edes huomauttaa että lämppääjä on Abe Vigoda jonka näkeminen ei myöskään sattuisi... Debaserilla olisi myös kanadan elektrolahja maailmalle(ni) Holy Fuck pari päivää No Agen jälkeen eli 13.11. Suomeen asti ei ylety heidänkään kiertueensa.

Onneksi pientä valonpilkahdustakin näkyy Suomen keikkakalenterissa. 18. päivä tätä kuuta Korjaamon valtaa Lal Lal Lal-festari, jonka vetonaula on ainakin mulle Real Estaten kitaristin, Matt Mondanilen sooloprojekti Ducktails. Muut esiintyjät ei sano mulle oikein mitään mutta tarkempaa tietoa niistä saa esim. täältä. Ducktails muuten on keikalla edellisenä päivää myös Turussa, eli sinne vaan kaikki. Ainakin Korjaamolle lipun hinta on mukiinmenevä kybä.

Silti ehdottomasti siistein uutinen tänään oli Quebeciläisten post-rock-mestareiden Godspeed You! Black Emperorin tammikuinen Kulttuuritalon keikka. Taitaa muuten olla ainoa keikka Pohjosmaissa, eli joskus näinkin päin! Suosittelen GY!BE:n katsastamista vaikkei parhaimmillaan 20-minuuttiset, instrumentaaliset biisit olisikaan se omin juttu koska keikka tulee mitä luultavammin olemaan unohtumaton. En myöskään usko että ainakaan Suomessa tulee enää mahdollisuutta bändiä nähdä.

weird feelings & no age

Male Bondingin uus video Weird Feelings P4K-telkkarissa:

Nyt kun ollaan jo melkeen syksyssä niin uskallan sanoa että bändin debyytti Nothing Hurts on tän vuoden parhaimmistoa. Nopea musa on hyvää. Video on vähän ärsyttävä mutta Male Bondingin mänit on niin liikkiksiä (no ainakin Facebookissa...) että saavat anteeksi.

No Agen uutiskirje tipahti tänään sähköpostiini tuoden vähän lisätietoa ensikuisesta Everything In Betweenistä, aka tämän vuoden parhaasta vielä kuulemattomasta levystä. Tai ehkä toiseksi parhaasta, Panda Bearin Tomboykin oli sen verran vakuuttava. Joka tapauksessa odotukseni liitelevät tällä hetkellä parinkymmenen kilometrin korkeudessa Nounsin täydellisyyden jälkeen. Mut hei ei mitään paineita!

Sub Popilta ennakkotilattavissa oleva vinyylipaketti kutsuu mua puoleensa. Sanat limited ja edition saa muutenkin sykkeen nousemaan, mutta lisätään päälle vielä 48-sivuinen booklet, cd, kaksi  minijulistetta ja ensimmäisille 500 tilaajalle note pad niin vastustaminen on hankalaa. Kai tää on pakko tilata, vihaisin itseäni muuten. Levyn ulkoasun muuten hoiti Brian Roettinger, joka oli Nounsinkin kannen takana.

Harmittavimmissa uutisissa samaisessa mailissa oli myös No Agen tän syksyisen kiertueen pysähdyspaikat. Arvatkaa on Suomi siellä...  Skandinavia on tuttuun tapaan edustettuna mutta Tukholmankin keikka on k-20. Masentaa, itkettää, vituttaa, etc. Ehkä olis aika vierailla Kööpenhaminassa?

no age: glitter & inflorescence

Uutta No Agea tarjolla! Shaking and crying. Syyskuun 28. ilmestyvältä Everything In Betweeniltä ilmestyy eka sinkku Glitter tämän kuun lopulla, mutta kyseisen biisin ja samoiten b-puolen Inflorescencen voi kuunnella jo nyt.

Glitter kuulosta mun korvaan vähän oudolta Deanin toisenlaisen laulutyylin vuoksi, mutta ei missään tapauksessa huonolta. Sanat on huomattavasti selvemmin kuultavissa ja jotenkin fiilis on erilainen. Inflorescence sen sijaan on tuttuakin tutumpaa No Agea. Jännä nähdä mihin suuntaan itse levy taipuu enemmän. Mulle iskee Inflorescence vähän paremmin, mutta luulen kyllä että totuttuani Glitterin soundiin vähän paremmin sekin alkaa kuulostaa erinomaiselta.

Huomenna suuntana Flow, jees!

no age

Losilainen noiseduo No Age on ehkä mun lempibändi, ainakin kun kyse nuoremmista yhtyeistä. Kahden vuoden takainen Nouns hipoi täydellisyyttä, se on mun last.fm:n soitetuin albumi ja yks mun suosikkileyjä koskaan. Niinpä onkin varmaan tarpetonta koittaa sanoin kuvailla kuinka innoissani olin kun näin tänään uutisen uudesta levystä! Nimi on Everything in Between ja se pamahtaa maailmaan 28.9. Biisejä on 13 eli yks enemmän kuin Nounsilla, joista Depletion on luultavasti sama joka kuultiin jo alkuvuodesta Daytrotter-sessiossa.  Kitaristi Randyn mukaan viba tulee olemaan aika samantyyppinen kuin viime syksynä ilmestyneessä Losing Feeling EP:llä, mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin.

Tutustuin No Ageen alunperin Vicen haastattelun myötä tasan kolmen vuoden takaisessa The Noxious Fumes Issuessa. Lehdestä mulla ei ole kovin paljoa sanottavaa, laatu on tippunut alamäkeen nopeammin kuin kerkee sanoa hipstershit eikä mulla ole ollut intressejä keräillä issueita enää pariin vuoteen. Mutta ei nyt saa silti täysin dissailla, löysin sentään Vicen kautta No Agen lisäksi esim. Deerhunterin ja Black Lipsit.

Elämäni katkerinpiin hetkiin kuuluu se, etten päässyt No Agen tähän mennessä ainoalle Suomen keikalle vuonna 2008. Koitin lahjoa silloin Kuudennella Linjalla blokkarina töissä olleen serkkuni päästämään mut jostain salaovesta mut harmillista kyllä tämä suunitelma ei koskaan nähnyt päivänvaloa. Ehkäpä maailmankaikkeus olis mun puolella ja seuraava kiertue ylettyis Helsinkiin asti. Siihen asti elokuinen Venäjä alkaa kuulostaa erittäin kutsuvalta.

Tähän loppuun vielä pari mun lempparibiisiä: