oon ihan fucked up

Viikonloppuna Jyväskylässä järjestetään Lutakko Liekeissä-minifestari. Esiintyvien bändien joukossa on mm. Kakka-hätä 77, Lighthouse project ja Disco Ensemble, mutta mulle on tasan yksi syy vierailla Jyväskylässä ensimmäistä kertaa: Fucked Up, yksi maailman parhaista livebändeistä.

Kanadan lahja maailmalle julkaisi viime kesänä kolmannen kokopitkän David Comes To Life, josta löytyy pari sanaa täällä. Ajan saatossa mielipiteeni Davidista on vain parantunut entisestään, ja kuuntelen sitä edelleen todella usein. Pidän joka ikisisestä biisistä, mitä ei tapahdu kovin usein. Pari viikkoa sitten sain myös haltuuni levyn 7" sinkkujulkaisut, jotka myös avaavat Davidin tarinaa:

Do All Words Can Do, Octavio Made The Bomb (nytpä sekin selvisi!), Remember Me, Byrdsdale Garden City ja jo Philadelphian keikalta ostettu muka-rajoitettu The Other Shoe.

Fucked Upin diskografia on tunnetusti niin laaja kuin laadukaskin, ja sinkkubiisit ovat mielestäni täysin samaa tasoa kuin itse levyllekin päätyneet kappaleet. Omaksi lemppariksi on noussut Do All Words Can Do / What Would You Do (For Veronica), jonka kumpikin puoli on erinomainen.

Sinkuista puheenollen, The Other Shoen video näki valon hiljattain:

Kaikki stannailuni huomioonottaen tuntuu ikävältä sanoa näin, mutta toi video on musta FU:n surkein. En tiedä johtuuko huonous siitä, että The Other Shoe on ensimmäinen vähän traditionaalisempi musiikkivideo FU:n uralla, jossa on oikeasti tarina, mutta näyttelijät ovat niin järkyttävän huonoja etten pysty keskittymään muuhun. Eivätkä ne edes samoja kuin 7" kansissa! Tykkään kyllä noista kävelykohtauksista, mutta seuraavan videon (blogin mukaan Turn The Season, jes!) toivoisin olevan vähän öh, tutumpaa Fucked Up laatua. Tai jos ihan radikaaleiksi mennään, niin soittovideokin voisi olla mielenkiintoinen!

afterflow pt.2

Tässä entryssäpä ei ole muuta kuin tekstiä, hah!

Top 5 parasta:

1. Nakin vegelihikset. Flown halvin ruokaständi oli tänäkin vuonna paras. En ole syönyt lihistä varmaan lähemmäs kuuteen vuoteen, oli erinomaista! Söin kaksi, mutta olisin voinut syödä neljä kertaa enemmän.

2. James Blake. Olihan se ihana. Lähdettiin erinomaisilta paikoilta Kanyestä puolen tunnin jälkeen eikä harmittanut yhtään. Blake ja poppoo soittivat täydellisesti ja basso oli kirjaimellisesti luita myöten tärisyttävä. Yllättävän moni ei näytä Jampasta välittävän, mutta mulle se oli täydellinen lopetus ja yksi koko viikonlopun parhaista. Välillä voi vaan ihan fiilistellä. Niin ja propseja erityisesti CMYK:stä ja Klavierwerkestä sekä Burialin (!!!!!!!!) soitosta ennen keikkaa.

3. Mayer Hawthorne. Menin keikalle lähinnä Tomin seuraksi yhden biisin kuulleena ja ilman mitään odotuksia. Mayer oli ihan mahtava. Alusta loppuun tunnelma oli iloisen riehakas eikä Mayerin karismaa hillinnyt edes douchet aurinkolasit (sisäpiirin tietojen mukaan miehellä oli jet lag tullessan Oslosta). Olin niin myyty että taitaa olla levyostosten paikka.

4. Nokia Blue Tent. ERITTÄIN mielyttävä ja tarpeellinen lisä. Kaikki oli kohdallaan ja olisin mielelläni katsonut kaikki keikat siellä. En keksi mitään muuta negatiivistiä kuin se, että henk. koht. mua rasitti ihan sikana se, että bändien soittaessa mikserin takana olevalla isolla ruudulla ei näkynyt itse bändi vaan (paikoiten todella lamet) taustavideot. Aina ei jaksanut mennä eteen ja olisin mielelläni katsonut pari keikkaa ruudulta leputtaessani jalkojani.

5. Suurin osa ihmisistä. Niin kuin kaikki muukin mihin voi edes jotenkin yhdistää sen karmaisevan h-sanan, Flow näyttää herättävän ihmisissä vallan kiihkeitä tunteita. Paikalle tullaan vaan pukeutumaan, ketään ei kiinnosta musiikki, kävijät kuvittelevat olevansa parempia kuin muut jne. Silti, kumma kyllä, Flowssa ihmiset ovat olleet kohteliainta ja kaikin puolin rennointa keikkayleisöä mitä olen todistanut. Vaikka Janelle Monáen keikan aikana Nokian teltta oli tupaten täynnä, oli silti tilaa hengittää eikä kukaan (pahemmin) töninyt tai etuillut. Kanyessa oli tietysti aika ahdasta, mutta sille nyt ei voinut mitään. Vaikka oltiin ihan rappusten vieressä, ei Kanyen ohi kulkiessa tullut aggressiivista työntöä, mikä olisi tapahtunut 95% keikoista joissa olen ollut.

Top 5 huonointa:


1. Känniset fistpumppaajat. Miksi, miksi, miksi. Vaikka kuinka toivoisi, Flow ei ole Jersey Shore. Kukin toki tanssikoon tavallaan, mutta en todella usko että Rubikin tahtiin etusormen heiluttelu yläilmoihin on mitenkään kanssaihmisten mielialaa kohentavaa. Varsinkaan kun kyynerpää meinaa osua allekirjoittanutta naamaan n. 2 sekunnin välein. Eikä varpaillekaan välttämättä tarvitse pomppia.

2. Omat huonot päätökset. Käytiin Cirkossa kääntymässä, mutta unohdettiin mennä uudestaan. Vaikutti mukavalta, toivottavasti on ensi vuonnakin.

Battlesin, Joy Orbisonin ja Pantha Du Princen missaaminen kouraisee edelleen. Jos voisin mennä ajassa taaksepäin skippaisin koko Kanyen ja menisin Battlesiin. Harmittaa erityisesti sen takia, että odotin koko viikonlopun ajan pääseväni vähän riehumaan, ja luulen että Battlesissä se olisi onnistunut. Joy Orbison ja PDP piti jättää väliin myöhäisen ajankohdan ja Voimalan vastemielisyyden takia. Varsinkin PDP:n bookkaamine puoli kahdeksi oli musta virhe järjestäjiltä. Olisi toiminut vaikka Nokiankin teltassa ja paljon aiemmin.

3. Ihmeelliset aika- ja paikkavalinnat. PDP:n lisäksi erittäin suurta ihmettelyä aiheuttaa edelleen päätös laittaa About Group alkamaan jo ennen kuutta. Naurettavan huono ajankohta, bändi olisi ansainnut paljon parempaa. Itsekin missasin juuri tuon aikaisen ajan takia, vaikka kiinnostusta olikin. Twin Shadown laittaminen päälavalle oli myös vähän erikoinen idea. Avara tila ei sopinut yhtään musiikkiin eikä tottapuhuen George Lewis Jr:n karismalle. Black tent olisi ollut sopivampi. Mielummin olisin nähnyt Rubikin päälavalla.

4. Informaation puutteet. Kanyen 15 minuuttia aikastuneesta aloitusajasta kyllä mainostettiin joka puolella, mutta Lykke Li:n peruuttamisesta (mikä ei onneksi hetkauttanut mua ollenkaan) ei saanut oikein mitään infoa ilman omaa etsintää. Samoin Kanyen show:n alkamisajasta ei tullut mitään uutta tietoa sen jälkeen kun Tea Khalifa tuli lavalle ilmoittamaan "10-15 minuutin odotuksesta" joka loppujen lopuksi kesti yli 45 minuuttia. Teaa ei muuten tarvitse palkata ensi vuonna. Pliis. Juonnot olivat vähintäänkin kiusallisia.

5. Muut ärsyttävät käytännön asiat. Ymmärrän että Sörnäisten rantatieltä ei haluta päästää kaikkia sisään jotta pressit ja muut ~vipit~ pääsevät sisään jonottamatta, mutta bipolaarinen suhtautuminen sieltä poistumiseen alkaa käydä hermoille. Välillä sieltä pääsi ulos, toisinaan käskettiin menemään pääportin kautta. Mielestäni Sörnäisten uloskäyntiä voisi käyttää toissuuntaisena vaikka puolen yön jälkeen. Siihen aikaan väsyttää jo muutenkin eikä huvita aina kiertää turhaan.

Olisin myös arvostanut kovasti jos perjantaina olisi voitu merkitä missä kulki jono jo rannekeen hakeneille. Käytiin kysymässä asiaa lipunmyyntitiskiltä ja vastaus oli että "jossain tuolla päin, mutta siellä ei ole kylttiä". Jaa, kiitos.

Juomien hinnat olivat tietysti aika naurettavia, mutta eipä tullut juotua liikaa. Taisin nauttia yhden bissen koko viikonlopun aikana (festarialueella). 

Muita huomioita: Pains Of Being Pure At Heart oli hyvä, mutta varsinkin ensimmäisen levyn biisit kuulostivat karmaisevan samanlaisilta. Keksittiin niille kaavakin:

1. kova ja äänekäs intro
2. syntikka mukaan
3. musiikki hiljenee, laulu alkaa
4. musiikki kovalle ja kertsi
5. toista kunnes pari minuuttia on täynnä

Summa summarum: ensi vuonna uudestaan.

huomenna!

Kuten joku onkin ehkä saattanut kuulla, Flow Festarit starttaa huomenna kolmipäiväisen iloittelun hyvän musiikin ja mukavan menon ystäville. Vähän kaikki ovat aiheesta jo kirjotelleetkin, ja muiden vinkkejä voi tarkastella helposti Jyrin toteuttaman Rosvot-palvelun kautta. (Käytännöllinen juttu muuten, mutta ainakin mun minimaalisella 13" näytöllä tagit katkeaa r-kirjaimen kohdalla.)

Kirjoitin ensimmäisenä ilmoitetuista artisteista huhtikuussa täällä, eikä sen jälkeen ole tullut enää varsinaisia must-see bändejä. Itse asiassa varmaan ainoa lisäys mun kalenteriin on vasta tällä viikolla ilmoitettu, Q-Tipin tilalle tuleva MF Doom. Jäbän tuotanto ei ole kovin tuttua, mutta livenä varmaan erittäin mielenkiintoinen! Ylläripylläri peruuttaneen Zombyn tilalle tuli mulle ennestään tuntematon Balwan, joka oli kyllä mun mielestä vähän erikoinen valinta koska musiikillisesti noi kaksi eivät ole kovinkaan lähellä toisiaan. Esim. SBTRKT olis kelvannut... Niin ja olen syvästi järkyttynyt siitä, että Battles ja Kanye on nyt päällekäin! En hyväksy ollenkaan.

Suvilahdessa nähdään, toivottavasti ei sada!

tämän entryn nimi ei ole london calling

Tuntuu etten ole viime aikoina muuta tehnytkään kuin täyttänyt kaavoja, metsästänyt informaatiota ja täyttänyt vähän lisää lappusia. Vuoden kestänyt stressiprojekti on nyt lopuillaan, ja Twitteriäni seuraavat tietävätkin jo mistä puhun, mutta kenties tätäkin puolta olisi hyvä infota:

Ta-daa, pääsin kouluun ja muutan Lontooseen syyskuun loppupuolella! Menen University of Londonin Goldsmithsiin opiskelemaan historiaa ja politiikkaa. Goldsmiths on taiteisiin ja humanistisiin tieteisiin keskittyvä yliopisto, jossa on opiskellut mm. Damien Hirst ja suurin osa YBA-ryhmästä, 3/4 Blurin jäsenistä ja James Blake. Kaikki tosin taidealoilla joten valitettavasti namedroppailu ei suoranaisesti pönkitä mun opiskeluani... Klaxons ja koko New Rave-juttukin on samoilta hoodeilta kotoisin, mutta olen kyllä ihan tyytyväinen että ne ajat ovat jo ohi.

En ole ihan varma miten bloggaamisen kanssa käy. Toki kirjoitan samaan (tai toivottavasti parempaan) tahtiin sinne syyskuun lopulle asti, mutta jatko jää nähtäväksi. Rakastan kyllä omien mielipiteiteni kirjoittamista sen verran paljon, että jos kiire ei ole ihan mahdoton niin jatkan. Aloitan silti luultavasti myös uuden, enemmän omasta elämästäni kertovan blogin sitten muuton jälkeen. Äiti käski.