never mind the buzzcocks

Maailmassa on kaksi asiaa joita rakastan varaukstettomasti yli muiden: musiikki ja brittiläiset paneelikeskusteluohjelmat. Nämä intohimoni yhdistyvät upeasti Never Mind The Buzzcocksissa, jonka 24 kausi alkoi viime viikolla. Sarja on tullut jo vuodesta 1996, mutta henkilökohtaisesti innostuin kymmenen vuotta myöhemmin kun Simon Amstell otti juontajan pestin. Simon on edelleen yksi mun lempparikoomikoista, vaikka häntä näkeekin nykyään harmittavan harvoin missään muualla kuin omassa Grandma's House-sarjassaan. Simonin lopetettua Buzzcocksissa kaksi vuotta takaperin on juontajan hommaa hoitanut vaihtuvat vieraat, esim. Mark Ronson, Martin Freeman, David Tennant ja oma all-time suosikkini Frankie Boyle.

Buzzcocksin idea on yksinkertainen; on juontaja ja kaksi pysyvää tiimikapteenia, jotka ovat tällä hetkellä Phil Jupitus ja Might Booshin Noel Fielding. Jokaisessa jaksossa on eri kysymyskierroksia, esim. Woop Woop! That's the Sound of da Police! jossa pitää keksiä miten joku asia tai esine on saanut jonkun muusikon ongelmiin lain kanssa, tai Identity Parade jossa pitää tunnistaa (yleensä hieman tuntemattomampi) muusikko viiden ihmisen joukosta. Kysymykset ja vastaukset eivät siltikään ole se pääjuttu, vaan läppä mikä lentää niiden välissä.

Legendaarisimpia jaksoja on olleet Amy Winehousen sekoilut kaudella 19, Noelin ensimmäinen vierailu ja kauden 22 viimeinn jakso jossa on Josh Groban.

Buzzcocksia löytyy Youtubesta mielin määrin, parhaiten kuitenkin ehkä täältä. Uusimman kauden ekat jaksot löytyy täältä.

male bonding

Lontoolaisen Male Bondingin debyytti Nothing Hurts on ollut mulle yksi tän vuoden parhaita levyjä.  Kappalet soljuu yhteen kuin keväinen puro mutta minkäänlaista puuroutumista ei silti ole havaittavissa. Male Bonding tuo myös vähän piristystä Brittiläiseen musaskeneen joka on junnannut Strokesia ja Libertinesiä nuoleskelevassa kitaraindiessään jo ihan tarpeeksi kauan. Nothing Hurts on täynnä ihan älyttömän kovia koukkuja ja jokainen biisi vedetään raivokkuudella ja riehakkuudella alusta loppuun. Jopa hitaissa biiseissä, kuten levyn lopettavassa Worse To Comessa on tietynlainen rytmi päällä. Kappaleet on lyhyita (pisimmällä biisillä Franklinillä on pituutta ruhtinaalliset 2.45 minuuttia) ja positiivisella tavalla kiireisiä, mitään ylimääräistä ei ole.

Itse asiassa tein tän entryn vaan alla olevan videon vuoksi mutta tulipa sentään vähän alustusta! Videossa on siis Year's Not Longin ohjaajan, jokapaikanhöylä Vice Coolerin haastattelu ja vähän kulissien takana kuvattuja pätkiä. Sen alla lopullinen tuote.

111

111 on parempi luku kuin 100.

En voi uskoa kuinka hyvin olen jaksanut kirjoittaa tätä. Pidin pari vuotta sitten toista musablogia, mutta sen kirjoittaminen muuttui epäsäännölliseksi ja kuoli lopulta kasaan. Harmittaa kyllä vähän koska nimi oli ihan mahtava. En tiedä miksi tällä kertaa kirjoittaminen luonnistuu näinkin hyvin, vaikka voisihan sitä aina parantaa. En tosin usko että koskaan pystyn tai jaksan postaamaan joka ikinen päivä. BAHF on ollut nyt pystyssä vähän yli puoli vuotta, eikä tee mielikään lopettaa. Alotin bloggaamisen alunperin siksi, koska mulla ei ole paljon kavereita jotka kuuntelee samanlaista musaa tai tykkää muodista.  Toinen syy oli että mun suomi tuntuu tosti tönköltä, varsinkin tän tyylistä tekstiä kirjoittaessa. Esseetyylinen kirjakieli kuulostaa oudolta, mutta puhekieli vielä hirveemmältä. Mietin kauheen kauan kirjoittaisinko englanniksi vai suomeksi, mutta päädyin suomeen ihan vaan oman harjoittelunkin takia. Luen lähes yksinomaan englanniksi ja katson tekstittömiä sarjoja, joten välillä tuntuu etten osaa edes ilmaista itseäni kunnolla suomeksi, saatika tuottaa tekstiä jota kukaan haluaisi lukea. Samasta syystä käytän vähän liian helposti anglismejakin.

Toivottavasti pystyn päivittämään useammin nyt kesäloman alkaessa. Ajasta ei ainakaan pitäisi olla puutetta koska en ole saanut töitä.

Loppuun vielä päivän biisit jotka sopii kesätunnelmaan kuin nakki silmään. Oon meidän parvekkeella ja täällä on +33°C, ihan uskomatonta.

jeff mangum elää

En usko että kovinkaan moni väittää vastaan sanoessani että Neutral Milk Hotelin In The Aeroplane Over The Sea on yksi parhaita ysärillä julkaistua levyjä, ellei yksi parhaista koskaan. Holland, 1945 on biisi johon en vaan voi kyllästyä ja se on ehdottomasti yksi mun lempparikappaleista koskaan. Koko Neutral Milk Hotellin hienous on pitkälti nokkamies Jeff Mangumin upeissa lyriikoissa ja omaleimaisessa äänessä, josta on riittänyt inspiraatiota nykybändeille. Mangumia ei ole kuitenkaan pahemmin näkynyt musaskenssä sitten Neutral Milk Hotellin hajoamisen vuonna 1998 paria akustista keikkaa lukuunottamatta, mutta viime torstaina Jeffari heitti 20 minuutin keikan New Yorkissa. Kyseessä oli uusiseelantilaisen muusikon Chris Knoxin hyväksi järjestetty ilta, jolla hankittiin varoja halvauksen saaneen Knoxin sairaalakuluihin. Muita esiintyjiä oli esim. TV On The Radion Kyp ja Yo La Tengo, mutta eihän ne ketään kiinnostanut. Voisin lyödä vetoa että suurin osa yli 40 000 dollarin tuotoista (75 $/lippu) tuli Mangumin keikasta. Olisin kyllä aika paljon antanut että olisin voinut nuo 20 minuuttia olla paikalla, varsinkin kun ei ole mitään takeita seuraavasta keikasta, saatika uudesta levystä. Järjestäjät painotti eritoten ettei kyseessä ole mikään comeback vaan ihan one-off ystävän hyväksi.

Kamerat ja videolaitteet oli kiellettyjä, mutta silti pari videota on päätynyt Youtubeen.

Hassua kuinka vähän Mangum on muuttunut, näyttääkin aikalailla samalta sen perusteella mitä näistä nyt näkee. Ääni ei ainakaan ole muuttunut tippaakaan. Oon kyllä niin kateellinen kaikille jotka tonne pääsi. Noh, joku väitti että koko homma kuvattiin joten ehkä joku dvd saataisiin? Fingers crossed.

7.4.

Tää kuva Abbey Lee Kershawista on kummitellut mielessäni jo vaikka kuinka kauan, ja kun kaveri opiskelee kampaajaksi niin päätin hieman repästä näin täysi-ikäisdyyen kunniaksi, vaikka täytänkin vasta lauantaina. Mulla on synkkä j-rock-ernu-nuoruus jonka aikana tukka oli mm. toiselta puolelta tummanruskea ja toiselta blondi, josta muistuttaa passikuvani joka on riemastuttavasti voimassa vuoteen 2015..... Viimeisen naulan täysin luonnollisena jo pari vuotta pysyneen tukkani arkkuun oli  Skinsissä JJ:n tyttiksen niin ikään pinkit latvat. Mut without further ado, tadaa:










En nyt ruvennut ihan niin radikaaliksi kuin Abbey tai JJ:n tyttöystävä, mutta yksinkertaisesti pupu meni ns. pöksyyn kampaajan tuolissa enkä uskaltanut värjätä korkeammalle. Väriä ei myöskään laitettu ihan päälimmäisiin kerroksiin ollenkaan. Nyt kyllä jo vähän harmitta etten ollut uskaliaampi, oon nimittäin ihan rakastunut! Odotan kyllä innolla että nää vähän haalistuisi, kirkas aniliininpunaine on mulle vähän liikaa kun ottaa huomioon että 95% käyttövaateistani on akselilla musta-harmaa-valkoinen.

Loppuun vielä hieman comic reliefia, Proenza Schoulerin Lazaro (mustassa paidassa) ja Jack (ruutupaita) Martha Stewart Showssa tekemässä liukuvärjäyksiä...... "Yeah.... okay... alrighty...." Lievästi sanottu awkward. 

one day in milan with francisco lachowski

Squinty!! Awww etc.

Fashion TV seurasi Fordin Supermodel of the World 2008 voittaja Francisco Lachowskia ympäri Milanoa viime kuussa. Kuolen aina kun kuulen sen äänen, niin jotenkin.... matala....  Plus musta tuntuu että sen silmät avautuis enemmän joka kerran kun uusia kuvia/videoita tulee, verraten vaikka näitä kahta.

Teen varmaan huomennnea tai viimestään loppuviikosta yhteenvedon NY FW:stä, mitään üüüüber überiä ei ole tullut mutta ihan kivoja mallistoja silti. Naisilta lemppareita on tähän mennessä olleet Ohne Title, Preen ja Richard Chai, sekä miehiltä Patrick Ervell ja 3.1 Phillip Lim. Eniten odotan vielä Proenza Schouleria keskiviikkona ja Rodartea torstaina. Molemmat showt muuten tulevat live streamina, Rodarte täällä ja Proenza omilla sivuillaan http://www.proenzaschouler.com. Arvostan myös laskuria joka PS:n sivuilta löytyy, auttaa varsinkin tällaista aikavyöhykkeiden ja kellonaikojen kanssa avutonta eurooppalaista.

the day before

Ranskalais-saksalaisen telkkakanavan Arten sarjassa Le jour d'avant uusimmassa osassa seurataan Proenza Schouleria ennen f/w 09 näytöstä. Harmi kyllä jaksoa ei vielä löydy englanninkielisillä tekstityksillä mutta kyllä silti ymmärtää ihan hyvin ja ranskaa on vaan tietyissä kohdissa. Olisin kyl halunnut tajuta mitä nelososassa tapahtuu sen coutureompelijan luona... Rummut oli sitä luokkaa että luultavasti jotain dramaattista. Myös lievästi häiritsi Magdalenan vartalon ihannointi koska pliis... Rakastan Madgee mut se jos joku (Anja Rubikin ja Freja Beha Erichsenin lisäks) on ylilaiha.

Muistaakseni Teemalta tuli joskus Marc Jacobsin vastaava ohjelma mutta enenmpää en ole nähnyt, mikä kyllä vituttaa koska rakastan pieniä vilahduksia kulissien alle. Varsinkin kun Lazaro ja Jack on niin hottiksia liikkiksiä ja Proenza Schouler on yks tämän hetken kiinnostavimmista merkeistä, on tällanen oikea ns. treat!

male muddle poast: nyc edition

Casting-videot ovat aina niin ihanan awkwardeja.

Tykkään Fusionista, Fusion on hyvä! Nykissä odotan eniten Paul Bochea, überliikkistä Albert Krarupia ja videosta puuttuvaa Matvey Lykovia. Eric Bellistä on jonkin verran ollut haloota models.comin Daily Duo-kuvien takia mut joku sen naamassa ja yltiötwinkissä olemuksessa häiritsee....

Isaac!! Francisco!!!! Need I say more.

Wilhelminalta kiinnostaa lähinnä Walesiläinen Matt Hitt sekä Reid Prebenda ja my bb Vladimir Ivanov joita ei videolla näy.

Requestin uudet naamat ei ihan ns. räjäytteneet pankkia, mikä on vähän outoa koska Requestilla on yleensä tosi hyviä. Koko pakettia ei (kai) ole vielä julkaistua joten toivoa on esim. Yuri Pleskunista (luv), Roy Prattista, Mikus Lasmaniksesta (joka kuulemma meni juuri naimisiin at the ripe old age of 21.....), Pablo Contrerasksesta, Cole Mohresta, etc. Toivon vaan sydämeni pohjasta että Jetrho Cave jo vajoaisi sinne maan alle mistä tulikin.....

Listasin vielä eräitä joita odotan innolla Nykissä:

NY Models:

Alexander Johansson, Mathias Lauridsen, Thiago Santos ja Dennis Johson aka the jaw. Mathias on muuten Dieselin uusissa mainoksissa.

Wilhelmina:

Reid Prebenda, Vladimir Ivanov, Armando Cabral ja Taylor Fuchs (joka huhujen mukaan ois käynyt hammalääkärissä korjaamassa rakonsa.... say it ain't so omg)

VNY:

 

Näistä nimistä saatte varmaan itsekin selvää. Viimeisestä kaksikosta sen verran, että Lenzinhän piti lopettaa mallinura mutta ei nähtävästi aijokaan.... Ehkä Lenz: In memory-video herkisti niin kovasti etc. Lenzin vieressä on mallimaailman uusin skandaali eli Nick Snider. Täältä voi lukea lisää. Itse en osaa enää tähän muuta sanoa kuin lol mutta odotan innolla kuinka monta näytöstä Niksu bookkaa. Myös bloggaajanakin kunnostautunut Cesar on aina ihana, samoin Robbie the bitchface ja Bastiaan joka tuo iloa varsinkin bäkkärille. Samoin William jota en ennen voinut sietää, mutta nähtyäni pari videota olin ihan myyty.

DNA:

 

 Toi Lasse Pedersenin kuva on kyllä erittäin unfortunate, mutta muuten DNA:lla oli mun lempparipaketti, tai ainakin layout. Oon niin innoissani varsinkin Viggosta, Charliesta ja Marcelista.

source kaikkeen: models.com

hyvää joulua

Joululahjani maailmalle on mun lempparijuttu ever - flash mob!







Oikeesti hyvä jos en itke ku katon näitä, edes Hurja Remontti ei liikuta mua yhtä paljon....

Bonuksena kaikki vuoden 2009 leffat 7 minuutin paketissa, meille kaikille jotka ei jaksa kattoo kaikkia leffoja mut haluu pysyä ajan harjalla. :-) Ei mut vakavasti puhuen tää on varmaa yks maseimmist videoist mitä oon nähny utubes vähää aikaa!

luv