i'm new here

Täytin sunnuntaina 19 vuotta. Ikäkriisin pauloissa päätin, että on vihdoin aika antaa periksi itselleni ja aloittaa Tweettaus. Tili on löytynyt jo pari vuotta stalkkaustarkoituksiin, mutta musta tuntuu että Facebook-kaverini eivät niinkään arvosta spämmäystäni, joten Twitter on se luonnollinen seuraaava askel tielläni asioiden jakamisen pakossa. Ilman sen enempiä lätinöitä: tässä se nyt on. Seuratakaa pliis niin seuraan takas, haluun löytää uusia Twitteritä. Ja hei, oon oikeesti ihan hauska ihminen joskus!

Sain lahjaksi kaikkea tarpeellista reilausta varten, mutta paras synttärilahja saapui kuitenkin vasta tänään:

Kyllä, se on se miltä näyttää. Burialin, Four Tetin ja Thom Yorken erittäin rajoitettu Mirror/Ego 12-tuumanen. Kuin ihmeen kaupalla Phonica Recordsilla oli vielä viime viikolla pari kappaletta myynnissä normaalihintaan. Kiljuin ihan vähän vaan.

burial: street halo

Kyllä nyt Burial-fania hellitään. Hyperdubin Kode9 oli eilen BBC Radio 1:n Benji B:n ohjelmassa ja soitti 2/3 Burialin maanantaina (!!) julkaistavalta Street Halo-EP:ltä.

Burial - Stolen Dog by weallwantsome1

Burial - Street Halo by weallwantsome1

Lähden itseasiassa nyt sunnuntaina Lontooseen neljäksi yöksi, (minkä vuoksi valitettavasti missaan Woodsin keikan Kuudenella Linjalla mutta valinnanavaikeutta ei kyllä ollut) ja punnitsen tässä juuri vaihtoehtojani sen suhteen, että pitäiskö tilata Street Halo netistä ennakkoon jolloin saan sen varmasti, vai astella maanantaina Rough Tradeen ja saada se heti käsiinsä. Kyseessä ei pitäisi olla mikään rajoitettu painos, joten jos maanantaina menen heti aamulla niin ei pitäisi olla ongelmaa mutta äh! En halua että käy Mirror/Egot (jonka ostamista Ebaysta harkitsen melkein vakavasti...). Noh, taidan riskeerata kun Rough Tradeen luultavasti matka vie kuitenkin Nicolas Jaarin ja Tim Heckerin toivossa.

Mitä näistä itse biiseistä sanoisi? Jälleen kerran odotan kunnollisia, kokonaisia versioita ennen lopullista mielipidettä mutta kyllähän nämä hyvältä kuulostaa. Enemmän kuin hyvältä itseasiassa, haluaisin vaan niin kovasti päätstä kuuntelemaan koko levyn vinyyliltä, koska Burialilla on ainakin mun kohdalla sattumusta aueta kokonaan vasta parin kunnollisen kuuntelukerran jälkeen. Vaikka tykkäänkin susta Kode9, arvostaisin enemmän jos olisit hiljaa...

Ihan totta puhuen en tiedä olisko ollut edes mahdollsita etten olisi tykännyt näistä biiseistä, koska olen ihan häpeämättä sitä porukkaa joka palvoo kaikkea mihin Burial hipaiseekaan. Street Halo ja Stolen Dog on just sellaista uutta Burialia mitä halusinkin kuulla, vanhat jutut ja kestotaustat on tallella, mutta silti biiseissä on uuttakin. Varsinkin Stolen Dog värähtää sisimmässäni. Uskon että Burialle on tehnyt ihan älyttömästi hyvää tehdä duunia Four Tetin ja muiden kanssa, koska verrattuna s/t-levyyn ja Untruehen soundi on jotenkin pehmeämpää. 

Kode9 ei lupaillut uutta kokopitkää Burialilta enää täksi vuodeksi, mutta kukapa tietää. Pidetään peukkuja.

Ja hei Burial, vaikka diggaankin tätä koko anonyymi-hommaa (vaikka tiedänkin miltä näytät) niin voisitko joskus heittää keikkaa vaikka seinän takaa kommandopipo päässä? Pliis.

burial + four tet + thom yorke = aivoräjähdys

Luulin oikeasti ensin että tää on joku random Youtube-mashuppiläppä koska eihän yksinkertasesti voi olla mahdollista, että Burial, Four Tet ja Thom Yorke yhdistäisivät voimansa muualla kuin mun unissa. Ei maailmankaikkeus kestäisi sitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Sydän ylikierroksilla painoin playta, kuuntelin ja huhhuh. Laadullisesti nää radioripithän on ihan paskaa, vinskarippejä odotellessa, mutta kyllä näistäkin voi mielipiteensä muodostaa.

Odottakaapa kun vedän vähän henkeä ensin.

Four Tet ja Burial vaan toimii niin hyvin yhdessä. Kummallakin on tosi omaleimainen soundi jonka tunnistaa heti, mutta ne täydentää toisiaan täydellisesti. Thom Yorken ääni on kiva, muttei näiden biisien paras osa. Ei jumalauta, Burial vaan on niin nero etten edes pysty käsittämään. Oon odottanut uutta Burialia nyt yli kolme vuotta, ja kun uudestä kokopitkästä ei ole vielä kuulunut mitään niin nää projektit on next best thing. Ei sillä että vähättelisin näitä mitenkään, Burial ja Four Tetin edellinen yhteistyö, Moth/Wolf Club on yks parhaimmista 12"-levyistä mitä oon koskaan kuullut. Moth on ehkä mun lempparibiisi koskaan.
 
Mirror ja Ego ei yllä ihan Mothin tasolle, tai ei ainakaan vielä näin parin kuuntelukerran jälkeen. Lähinnä siksi että tykkään Burialilla ja Four Tetillä kummallakin enemmän instrumentaalista kamasta. Egon piano-osuus on kans tosi outo. Mirrorista tykkään vähän enemmän. Ehkä. En mä tiedä. Pitää kuunnella nää vielä miljoona kertaa.

Mirror/Egoa on kuulemma tehty n. 300 painosta. Ennakkomyynnissä meni kaikki kappaleet parissa tunnissa, joten tuskinpa tuun tätä koskaan näkemään konkreettiesti käsissäni, saatika levyhyllyssäni. Levyjä pitäs tulla kyllä vielä vähän lisää myyntiin, joten this is me:

Paitsi että mulla on Mac, daa.

jamie woon - night air

Alan pikku hiljaa varmistua siitä että kaikki mihin Burial koskee muuttuu kullaksi. Four Tetin kanssa tehty Moth on yksi lempparibiiseistäni koskaan ja remiksit ovat upeita, puhumattakaan omasta tuotannosta. Vaikka viime vuosina ei herrasta olekaan hirveästi kuulunut, niin Jamie Woonille co-tuotettu Night Air on hyvä kompensaatio. Burialhan remiksasi Woonin version Wayfaring Strangerista jo 2007, mutta vaikka mulla kyseinen biisi onkin niin ei se koskaa iskenyt niin älyttömästi. Night Air sen sijaan toimii erinomaisesti.

Woonilta pitäisi tulla debyytti ensi vuonna, sitä odotellessa voi vaikka jännittää jäbän puolesta BBC:n Sound of 2011-kyselyssä. Itse tosin kannatan ihkistä James Blakea ja Yuckia.

Lähden huomenna Tukholmaan maanantaihin asti, adjö!

four tet

Kun Flown tämän vuoden ensimmäiset esiintyjät ilmoitettiin, jäi mieleen yksi nimi mikä ei ollut ennestään kovin tuttu mutta silti tietoisuuteeni Burialin kautta päätynt. Jäbän nimi oli tietenkin Four Tet, jonka seitsemäs kokopitkä There Is Love In You ilmestyi viime tammikuussa. Jälleen kerran pitänee mainita ettei ambientelektro todellakaan ole mun ominta alaa, vaikka edellämainittu Burial onkin aika kovassa soitossa. Joka tapauksessa Four Tet iski kuin nakki silmään.

Four Tet eli Kieran Hebden tuli alunperin tunnetuksi post-rock-bändi Fridgestä, joka ei tottapuhuen sano ainakaan mulle mitään. Vuodesta 1998 Hebden on julkaissut musaa myös Four Tetin nimen alla, ja niin omia biisejä kuin remixejäkin on tullut ihan kiitettävästi. Varmaan kaikista siistein juttu on just Burialin kanssa yhdessä tehdyt Moth ja Wolf Club, joista varsinkn ensimmäinen on 9,02 minuuttia silkkaa euforiaa.

Shaking and crying.

Ei pidä kuitenkaan luulla ettei Four Tet pärjäisi omillaan, vaikka se eroaakin ylläolevasta aika paljonkin. Ostin There Is Love In Youn vähän heräteostoksena Berliinissä kun Woodsin Songs of Shame LP oli odotettua halvempi eikä Flying Lotusta kyseisestä levykaupasta löytynyt. Minä yhdistettynä rahaan ja levykauppaan ilman tiettyä etukäteenmietittyä kohdetta saattaa välillä johtaa kyseenalaiseen lopputulokseen (Feadzin Happy Meal EP on pyörinyt soittimessa ehkä kerran), mutta tällä kertaa ostopäätöksestä jäi käteen vaan erinomainen levy ja hyvä mieli.

Jotenkin en osaa edes sanoa mikä There Is Love In Youssa on parasta. Se vaan on niin hieno. Minimalismi, loopit ja tumma semisti hihhulitranssimeno vaan osuu suoraan kylmään ja kovaan sydämeeni. Varsinkin ekat biisit Angle Echoes ja Love Cry sekä vikat Plastic People ja She Just Likes To Fight saavat ilon kyynteleet vierimään poskillani. Kuunnelkaa.