inception_poster2.jpg)
Inceptionin on ohjannut Christopher Nolan, jonka edellisiin töihin lukeutuu mm. Memento ja viimeisin Batman-leffa The Dark Knight. En todellakaan ole mikään toimintaleffojen ystävä, mutta tähän mennessä Nolan on luonut niistä parhaimpia. En ole nähnyt Mementoa vuosiin, mutta muistan tykänneeni siitä aikoinaan aika paljonkin eikä Yön Ritarissakaan ollut oman lajityyppinsä edustajaksi valittamisen aihetta. Inception on Nolanin seitsemäs ns. kokopitkä elokuvatyö, jota on mainostettu ja hypetetty kuin viimeistä päivää.
Perusideana on aika yksinkertainen. Inceptionissa seurataan "istutuskeikkaa" jonka Dom Cobb (Leonardo DiCaprio) tekee ihmisten unissa salaisuuksien varastelemiseen erikoistuneen ryhmänsä kanssa Saito-nimisen (Ken Watanabe) upporikkaan liikemiehen palkkaamana. Vastineeksi Cobb pääsisi takaisin lastensa luo Yhdysvaltoihin jonne hän ei ole voinut palata sen jälkeen kun miehen vaimo hyppäsi ikkunasta ja sai dumpattua syyn Cobbin niskaan. Saito haluaa hajottaa kuolemaa tekevän pohatan Maurice Fischerin yrityksen istuttamalla hänen perijäpoikansa mieleen ajatuksen siitä että oikeasti isä olisi halunnut ettei jälkikasvu koita olla samanlainen kuin hän vaan oma itsensä. Jotta ajatus saataisiin kunnolla istutettua, pitää se tehdä kolmessa eri unitasossa. Tasojen ja tasoissa tapahtuvien asioiden selittämisestä tulisi vähän liikaa tekstiä, joten nauttikaa tästä:
Istuessani Tennarin tuoliin olin valmiustilassa. Odotin että Inception tulisi olemaan ihan älyttömän sekava ja että pitäisi koko ajan olla tarkkana kuin porkkana jotta pysyisin mukana. Noh, ei tarvinnut. En ymmärrä miten voi olla niin monia ihmisiä jotka eivät "tajunneet" juonta tai koko leffaa, mielestäni kaikki selitettiin hyvinkin selvästi enkä kokenut missään vaiheessa etten tajuaisi mitä on tekeillä. Siksi Inception ei nousekaan mun suosikkilistoille.
Nolan ei saanut unileveleitä tuntumaan kovinkaan tärkeiltä asioilta vaan pikemminkin vain pakollisena lisäyksenä, jonka avulla ihan perus actionleffasta saataisiin vähän mielenkiintoisempi ja pystyttäisiin leikkimään tehosteilla. Unitilassa ei ollut mitään unimaista, korkeintan vähän scifiä heitetty sinne tänne. Ainoa jossa koin edes jonkinlaista onnistumista unisettingissä oli limbossa. Unimaailman ja reaalimaailman erotti vain se että toisessa pystyi muokkaamaan portaita ja kokemaan potkaisun aiheuttamat muutokset.
Tietysti spekulointi on aina hauskaa. Jos toden totta olikin niin että koko homma oli unta, niin kenen unta? Cobbin? Saiton? Entä jos koko homma olikin Malin uni hänen omaa kuolemaansa myöten? Mitkä kohdat tapahtui reaalimaailmassa, jos mitkään? Oliko Cobbin toteemi oikeasti se Malin vanha pyörivä juttu vai joku muu, esim. vihkisormus joka katosi aina tietyissä kohtauksissa? Miksi Cobbin lapsilla oli samat vaatteet (muistaakseni) ja näytti lopussa saman ikäisiltä kuin unissa? Voisin keksiä vielä parikymmentä muuta kysymystä. Helpoin teoria on tietysti se, että reaalimaailmassa oltiin Kyotossa, Mobasassa, Pariisissa, lentokoneessa ja lopussa. Ehkäpä Nolanin ideana oli juuri se, että eri ihmiset voivat valita päättelytasonsa? Jos niin haluaa voi ignoorata kaikki kysymykset ja keskittyä vain actioniin. Näin ollen Inceptionin olettaisi tarjoavan kaikille jotain.
Silti ihan tottapuhuen en vaan usko että Inception on tarkoituksella niin monimutkainen kuin mitä siitä koitetaan tehdä. Idea on ihan hyvä ja omaperäinenkin, ei siinä mitään, mutta silti musta tuntuu että Nolan on ihan liian blockbuster-ohjaaja tekemään niin monikerroksista elokuvaa kuin moni näyttää ajattelevan. Tai vaikka ei olisikaan, en luule että hän niin tekisi ainakaan tällaisen jättibudjetilla varustetun leffan kanssa. Tuntuu että Nolan haluaa että yleisö pitää Inceptionia fiksumpana kuin se oikeasti on. Jättämällä asioita auki luodaan mahdollisesti illuusio että kyseisiä asioita on oikeasti ajateltu eikä vaan jätetty auki sen takia ettei niissä oikeasti ole mitään sisältöä.
En tiedä analysoinko liikaa vai liian vähän. Kai se on merkki ihan hyvästä elokuvasta kun se jättää miettimään? Olin silti hieman pettynyt. Nolanin tavaramerkki taitaa olla se että hän keskittyy vain pariin hahmoon jota kehittää pitkälle, mutta jättää pienemmät, ihan yhtä kiinnostavat hahmot täysin heitteille. Käsikirjoituksessa oli toivomisen varaa, erityisesti dialogissa. Esim. se elefanttijuttu oli niin halpa ja typerä. Olisin toivonut että toimintaa ja teppeluita olisi vähennetty itse tarinan hyväksi, mutta se olisi varmasti jo liikaa pyydetti tällaisilta megaleffoilta. Silti, oli Inception toimintaleffaksi ihan hieno, ei vaan mielestäni niin monimutkainen kuin ihmiset näyttää uskovan. Mulholland Drive on hyvä esimerkki (hyvällä tavalla) vaikeaselkoisesta leffasta, Inception ei.
Niin ja pakko sanoa vielä, suorastaan kihisin raivosta lopussa. En voi sietää avoimia loppuja.
