oon ihan fucked up

Viikonloppuna Jyväskylässä järjestetään Lutakko Liekeissä-minifestari. Esiintyvien bändien joukossa on mm. Kakka-hätä 77, Lighthouse project ja Disco Ensemble, mutta mulle on tasan yksi syy vierailla Jyväskylässä ensimmäistä kertaa: Fucked Up, yksi maailman parhaista livebändeistä.

Kanadan lahja maailmalle julkaisi viime kesänä kolmannen kokopitkän David Comes To Life, josta löytyy pari sanaa täällä. Ajan saatossa mielipiteeni Davidista on vain parantunut entisestään, ja kuuntelen sitä edelleen todella usein. Pidän joka ikisisestä biisistä, mitä ei tapahdu kovin usein. Pari viikkoa sitten sain myös haltuuni levyn 7" sinkkujulkaisut, jotka myös avaavat Davidin tarinaa:

Do All Words Can Do, Octavio Made The Bomb (nytpä sekin selvisi!), Remember Me, Byrdsdale Garden City ja jo Philadelphian keikalta ostettu muka-rajoitettu The Other Shoe.

Fucked Upin diskografia on tunnetusti niin laaja kuin laadukaskin, ja sinkkubiisit ovat mielestäni täysin samaa tasoa kuin itse levyllekin päätyneet kappaleet. Omaksi lemppariksi on noussut Do All Words Can Do / What Would You Do (For Veronica), jonka kumpikin puoli on erinomainen.

Sinkuista puheenollen, The Other Shoen video näki valon hiljattain:

Kaikki stannailuni huomioonottaen tuntuu ikävältä sanoa näin, mutta toi video on musta FU:n surkein. En tiedä johtuuko huonous siitä, että The Other Shoe on ensimmäinen vähän traditionaalisempi musiikkivideo FU:n uralla, jossa on oikeasti tarina, mutta näyttelijät ovat niin järkyttävän huonoja etten pysty keskittymään muuhun. Eivätkä ne edes samoja kuin 7" kansissa! Tykkään kyllä noista kävelykohtauksista, mutta seuraavan videon (blogin mukaan Turn The Season, jes!) toivoisin olevan vähän öh, tutumpaa Fucked Up laatua. Tai jos ihan radikaaleiksi mennään, niin soittovideokin voisi olla mielenkiintoinen!

hemma igen

Taisin edellisessä entryssä väittää että tauosta tulisi kolmiviikkoinen. Hups. Palasin Suomeen jo melkein viikko sitten, mutta olen vaan ollut niin kiireinen kaiken catching uppaamisen kanssa ettei bloggailulle ole ollut aikaa. Nyt on kuitenkin kaverit ja sukulaiset nähty, ruisleivät syöty, uudet musiikit kuunneltu ja Game of Thrones maratoonattu (suosittelen varsinkin viimeisintä kaikille jotka arvostavat oikeasti hyvää telkkaria). Mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut sitten viime näkemän?

1. Kaksi todella kovasti odottamaani levyä julkaistiin. Fleet Foxesien kakkoslevy Helplessness Blues ja Tyler, The Creatorin ensimmäinen kaupoissa myyty kokopitkä Goblin näkivät päivänvalon vähän aikaa sitten. Fleettareiden tuotos iski odotetusti ihan helvetin lujaa ja on pyörinyt repeatilla oikeastaan siitä lähtien kun sain sen. Ehkä kirjoitan tästä vielä oman postauksensa, mutta pakko kyllä sanoa että tällä hetkellä ei ole yhtäkään artistia tai yhtyettä joka tekisi yhtä kaunista musiikkia kuin Fleet Foxes. Ruississa nähdään.

Goblinista en sen sijaan oikein tiedä vielä. Tyler nyt on muutenkin vähän kiistanalainen heppu, enkä ole täysin varma hänen lyriikoidensa tarpeellisuudesta. Silti Goblinilla eniten mua ärsyttää se, miten Tyler koko ajan selittää että "hei tää on läppä vaan, en mä oikeesti ajattele näin!" Edellisellä Bastard-levyllä tykkäsin just siitä, että Tyler teki musiikkia anteeksipyytelemättä ja vaikutti siltä ettei hän  todellakaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat. Goblinilla meno on ihan erilaista. Katsokaa iki-ihanan Anothony Fantanon arvostelu, hän sanoo kaiken mitä ajattelen mutta paremmin. En suhtaudu Gobliniin ihan yhtä negatiivisesti, mutta rasittaa suunnattomasti se, että Tyler kokee pakolliseksi selittää heittävänsä läppää, vaikka ne jotka eivät sitä tajua eivät mun mielestä ansaitse selityksiä tai varsinkaan tilaa biiseistä. Niin ja vähän harmittaa että levyn parhaat biisit oli jo kuultu etukäteen. Voisin kirjottaa Tyleristä kolmen kilmetrin pituisen entryn, ehkä sen teenkin jossain vaiheessa.

2. Voitin Issuesin kilpailussa 50 euron lahjakortin Stupidoon! Tehtävänä oli suositelle Janille ja Inkelle musiikkia, oma kommenttini löytyy täältä. Matkasin tietysti heti kotiuduttuani Stupidoon, josta lähti mukaan Goblinin lisäksi kaksi Stupidon mukavien mänien suositusta, Brandon Coxin brittiversio Banjo or Freakout ja jonkin verran hypeä ympärilleen kerännyt Merrill Garbusisin tUnE-yArDs. Olin kuunnellut jonkun verran levyn kolmosraitaa Gangstaa, mutta koko levy on kyllä kuuntelun arvoinen. Kiitos kovasti Issuesille ja Stupidolle!

3. Pääsin ylioppilaaksi, jippii. Tai no, juhlin vasta 12 päivän päästä mutta kaikki aineet meni läpi ja vielä ihan mukavastikin. Lopullinen rivi on sitten LLEMC, mihin olen ihan tyytyväinen. Laudikset tuli äidinkielestä (vaikka sitä ei tästä blogista ehkä uskoisi....) ja englannista, E filosofiasta, M historiasta (viime syksyltä, jäi YHDEN pisteen alle E:n ja keväällä olisi mennyt yli... Itken.) ja C toisesta kotimaisesta, hehheh. Ensi syksyn suunitelmatkin rullaa ihan mukavasti, vielä on kielikoe tiedossa 11. päivä ja sitten pitäs jutut olla jo semivarmoja.

4. Ai niin ja se interrail! Mentiin reittiä Turku - Tukholma - Berliini - Praha - Wien - Milano - Nizza - Marseilles - Barcelona - Pariisi - Amsterdam - Kööpenhamina - Helsinki, mikä oli ihan passeli. Ehkä laitan pari kuvaa tänne kun saan ne kehitettyä (käytin lähinnä kertakäyttökameraa koska mukana oli vaan siskoni ikivanha digikamera). Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä mielummin lähtenyt Prahan jälkeen itään enkä etelään, mutta Barcelonaa kyllä suosittelen kaikille! Niin ja jostain syystä Amsterdam sai mut arvostamaan Tomboyta ihan uudella tasolla...

5. Hyviä keikkoja tulossa. 6.6. Abe Vigoda Kutosella, 12.7. Black Lips ja Dum Dum Girls Nosturissa  sekä 29.8. Lutakko Liekeissä-tapahtuma Jyväskylässä jossa soittaa mm. Fucked Up. Muistaakseni Black Lips on soittanut Suomessa aiemminkin, mutta itse olin liian nuori päästäkseni sisään. Tykkäsin Good Bad, Not Evilista joskus 2007 iiiihan sikana ja vieläkin O Katrinat iskee, pitäisi varmaan kuunnella sitä uudenpaakin kamaa. Fucked Up on ihan must-see, jos vain olen Suomessa. Tosin lähden parin viikon päästä Jenkkeihin ja mitä luultavammin menen katsomaan yhtyettä Philadelphiassa 26.6., jos vaan siskoni muistaa hankkia mulle lipun sekä saan kyydin sinne ja takaisin landelle!

Tulipa purettua, mukava olla takaisin.

tänään

Mogwai Tavastialla! Jotenkin tajuisn Mogwain hienouden vasta uusimman Hardcore Will Never Die But You Will-levyn myötä. Nyt iskee sitäkin kovempaa. Hoosee löytyy varmaan aika korkealta vuoden parhaat-listoilta, ainakin täällä päässä.

Ps. Four Tetin Twitterin ohjaamana Espooseen on parhaillaan matkalla yksi tietty 12-tuumanen... Paras ennenaikanen synttärilahja itselleni!

the national livenä ja videolla

The Nationalin keikasta on varmaan sanottu jo kaikki tarvittava (onhan siitä jo melkein viikko, köhköh), mutta pakko lisätä pari juttua:

- Onko mulla jotenkin huono tuuri, vai miten mun kohdalla yleisö on aina niin apaattinen? Edessä oleva poika oli naama kiinni kännykässä koko keikan ajan ja viereinen tyttö näytti siltä että olisi mielummin missä tahansa muualla eikä edes taputtanut. Omakin fiilis kärsii tollasesta, höh!

- Miksi ihmiset käyttää hattuja sisäkeikoilla? En ymmärrä. Varsinkin sellasia isoja villaisia tupsuhattuja jotka ei ole ainoastaan helvetillisen kuumia vaan häiritsevät muitakin. Suurin wtf-hattumomentti oli kyllä parin ihmistä mua edempänä oleva tyttö jolla oli trilby päässä. Miksi? Se blokkas mun (ja varmaan muidenkin) näköalan lavan keskelle. Triblyn käyttäminen on noin muutenkin epäilyttävää, eikä vähiten siksi että nyt ei ole vuosi 2006 etkä sä ole Pete Doherty.

- Squalor Victorian livesovitus oli ehkä lempparikohtani koko keikasta. Ihan mieletön. Toiset suosikit oli Conversation 16, Mr. November ja tietysti Vanderlyle Crybaby Geeks.

- Vähän kyllä harmitti et Crybaby Geeks on ehkä ainoa biisi kolmelta viimeisimmältä levyltä jonka sanoista osaan vaan puolet... Olis ollut siistiä pysytä laulamaan mukana koko ajan.

- Olin tosi yllättynyt siitä kuinka monta vanhaa biisiä soitettiin. En kyllä valita, oli jees!

National julkaisi tänään myös uuden, vähän erikoisen videon Conversation 16:lle. Rakastan Mad Menia ja varsinkin Roger Sterlingiä palavasti, joten John Slatterysta ei voi saada tarpeeksi plussia. Videolla on myös Flight of the Conchordsista tunnettu Kristen Schaal esittämässä Yhdysvaltain presidenttiä.

The National - Music - More Music Videos

Nyt tämä tyttö jatkaa tieto-opin parissa. Itkettää.

huomenna

Sain kuin sainkin vaihdettua National-lippuni huomiselle! Kiitos Kristianille jos tätä joskus luet. Tosin eipä siitä mitään apua lopulta ollutkaan, koska seurani jää nössönä kotiin sairastamaan. Mikä tarkottaa sitä että joutudun ensimmäistä kertaa elämässäni yksin keikalle. Ei siitä itse keikalla ollessa ole mitään haittaa, mutta ahdistaa se keikkaa edeltävä aika jolloin nyhjötän yksin jossain nurkassa Facebook auki. Tai alkoholisoidun tekemisen puutteessa. Elämäni on muutenki kuin Socially Awkward Penguinista eikä tällaset tilanteet kuulu hallinta-alueisiini. Jos näätte blondin rillipään yksin hillumassa niin älkää katsoko liian selvästi säälien. No mutta, ehkä selviän.

Tää on nyt kolmas kerta kun nään Natskut, ja ensimmäinen tän vuoden kahdesta keikasta, joista toinen on tietenkin Ruisissa. Aikasemmat Suomen keikat on ollut festareilla, joten kiva että saa vähän vaihtelua tällä kertaa. Muistaakseni kummallakin kerralla Matt oli kännissä soitettiin Mr. November vikaksi, liekö huomennakin.

Kolme lempparibiisiä kolmelta lempparilevyltä:

Ps. Miksi tääkin keikka alkaa vasta 22.15? Ei kestä tällasta yömyöhään rilluttelua!

woods suomeen

Uskallan vihdoin kirjoittaa tästä kun Tiketistäkin tuli varmistus, jees! Helsingin ihan mukiinmenevä keikkakevät saa taas yhden lisäyksen, tällä kertaa Woodsin muodossa. Bändi nähdään Kuudennella Linjalla 27. maaliskuuta ja liput maksaa kympin. Tulkaa.

Tasasesti kerran vuodessa ilmestyneet viisi albumia ovat olleet yhtä tasaisen hyviä, vaikka omat suosikkini ovatkin ne uusimmat eli 2009 ja 2010 ilmestyneet Songs of Shame ja At Echo Lake. Woodshan julkaisee levynsä Earlin pyörittämällä Woodsist-levymerkkillä jolta löytyy myös mm. Real Estaten, Kurt Vilen ja Wavvesin debyytit.

Woodsin lo-fi, psyke-vibainen folk ja vokalisti Jeremy Earlin semisti creepy falsetto on vähintään acquired taste eikä varmaankaan kaikkien makuun, mutta itselle ainakin iskee. Biisien koukut jää päähän kuin kuumaliimattuna ja lisäpisteitä saa kyllä siitäkin että Woodsilla on niin järisyttävän omaleimainen soundi.

cut copy kulttuuritalolle/take me over

Kulttuuritalon kevään ohjelma jatkaa hyvällä linjalla, sillä Cut Copy ilmoitti juuri keikastaan 12.3.! En mennyt edelliselle Tavastian keikalle syystä tai toisesta, mutta heinäkuussa ilmestynyt Where I'm Going oli yllättävän jees. Lipuista mulla ei ole hajuakaan, mutta eiköhän kohta tule virallista tietoa Suomenkin päästä. Kolmas kokopitkä Zonoscope ilmestyy Euroopassa 7. helmikuuta, mutta uusin sinkku Take Me Over on kuunneltavissa Soundcloudissa. Vinyyl ilmestyy kuulemma piakkoin, samoin video.

 Cut Copy - "Take Me Over" (Radio Edit) Premiere by modularpeople 

Täytyy sanoa että uusi tyyli mielyttää. Jalka alkaa vipattaa väkisin, ja edellisten levyjen vähän liiallisesta vakavuudesta on päästy irti. Jos tää olisi julkaistu 80-luvulla se vois olla klassikko. Ei muuta kuin helmikuuta odotellessa.

the nationalille toinen keikka

Niin kuin otsikko ilmoittaa, The Nationalin maaliskuinen Kulttuuritalon keikka on saanut kaverin. Ajankohta on seuraava päivä eli perjantai 4.3. Hyviä uutisia varsinkin meille tampiolle jotka missasivat ensimmäisen lipunmyynnin. Liput tulee myyntiin ylihuomenna eli keskiviikkona 3.11. Jänskättää kyllä vähän koska näillä näkymin kukaan tuttu ei ole menossa tuolle lisäkeikalle... Yksinolo keikoilla ahdistaa.

Ennen Natskuja vuorossa vielä Godspeed You! Black Emperor tammikuussa ja Mogwai myöhemmin huhtikuun puolella. Vaikka Suomen kaikkatarjonta onkin säälittävää verrattuna länsinaapureihin niin en voi ihan älyttömästi kuitenkaan valittaa.

the national suomeen!

Tiketti tiedottaa että The National saapuu Helsingin kulttuuritalolle 3.3.! Jee, omaa keikkaa onkin odoteltu jo tovi. Oon nähnyt Natskut molemmilla Suomen keikoilla, Ruisrockissa 2008 ja viime vuonna Ankkarockissa, ja kummallakin kerralla meno on ollut erinomaista.

Vuonna 2007 ilmestynyt nelosalbumi Boxer on ehdttomasti yksi vuosikymmenen parhaita, eikä sitä edeltänyt Alligator tai edes uusin tuotos High Violet kovin kauaksi kärjestä kuulu. Boxerilla ei oikeastaan ole yhtäkään huonoa biisiä, mikä on harvinaista. Vaikka The Virginia EP/A Skin, a Night oli vähän laimeampia enkä ole High Violetiinkaan vielä ihan täysin päässyt sisälle siinä määrin mitä ehkä haluaisin, niin ei The Nationalin asemaa yhtenä tämän hetken laadukkaimmista bändeistä käy kieltäminen. 

National muuten julkaisi pari päivää sitten videon Terrible Loven vaihtoehtoiselle versiolle, jonka on ohjannut Matt Berningerin (jonka alkoholin käyttö näyttää välillä olevan vähän kyseenalaista....) veli Tom, tai näin ainakin päättelin sukunimistä. Versio on hyvä ja video vielä parempi. Rakastan ~behind the scenes~ juttuja, ja nähdäänpä jopa uudelleenluonti debyyttialbumin kannesta.  

 

Lempparit 4ever:

keikkauutisia

Saanko vähän valittaa? No valitan silti.

Miksi oi miksi tykkäämieni bändien keikat ei koskaan näytä ylettyvän Suomeen asti, varsinkin nyt kun olen täysi-ikäinen?  No Age heittää keikkaa jokaisessa naapurimaassamme (Viroa lukuunottamatta - se nyt vielä puutuisi) mutta Suomeen ei tulla, ei. Tukholman marraskuinen keikka olisi ihan varteenotettava vaihtoehto, ellei ikäraja olisi k-20. En tiedä kuinka tarkkoja Debaserilla ollaan ikärajoista, mutta ei hirveästi huvita laittaa olematonta budjettiani kokonaan Ruotsin matkaan jos en edes pääse sisälle asti. Kööpenhaminassa pääsisin kai sisään, mutta lentolippuun ei ole varaa, saatika sen päälle vielä yöpymiseen. Ai niin ja tarviiko edes huomauttaa että lämppääjä on Abe Vigoda jonka näkeminen ei myöskään sattuisi... Debaserilla olisi myös kanadan elektrolahja maailmalle(ni) Holy Fuck pari päivää No Agen jälkeen eli 13.11. Suomeen asti ei ylety heidänkään kiertueensa.

Onneksi pientä valonpilkahdustakin näkyy Suomen keikkakalenterissa. 18. päivä tätä kuuta Korjaamon valtaa Lal Lal Lal-festari, jonka vetonaula on ainakin mulle Real Estaten kitaristin, Matt Mondanilen sooloprojekti Ducktails. Muut esiintyjät ei sano mulle oikein mitään mutta tarkempaa tietoa niistä saa esim. täältä. Ducktails muuten on keikalla edellisenä päivää myös Turussa, eli sinne vaan kaikki. Ainakin Korjaamolle lipun hinta on mukiinmenevä kybä.

Silti ehdottomasti siistein uutinen tänään oli Quebeciläisten post-rock-mestareiden Godspeed You! Black Emperorin tammikuinen Kulttuuritalon keikka. Taitaa muuten olla ainoa keikka Pohjosmaissa, eli joskus näinkin päin! Suosittelen GY!BE:n katsastamista vaikkei parhaimmillaan 20-minuuttiset, instrumentaaliset biisit olisikaan se omin juttu koska keikka tulee mitä luultavammin olemaan unohtumaton. En myöskään usko että ainakaan Suomessa tulee enää mahdollisuutta bändiä nähdä.

afterflow

Flowt on flowailtu ja ankara paluu koulun penkille koitti tänä aamuna. Heräsin pirteästi viiden tunnin yöunien jälkeen puhelinsoittoon kyydin saapumisesta joten ns. aamurutiineihin liikeni ruhtinaalliset kaksi minuuttia. Mikäs sen mukavampaa. Onneksi lukiota on jäljellä enää 183 päivää ja kurssit on pääosin ihan mielenkiintoisia. Bloggaaminen tosin saattaa vähän jäädä taka-alalle (tai noh...) lokakuun vaihteessa kirjoitusten takia.

Ei mun kyllä koulustani ollut aikomus kirjoitta vaan siitä Flowsta. Aika pitkälti samat valitukset löytyy täältä kuin muualtakin; ihmisiä oli ihan naurettavan paljon paikan kokoon nähden, anniskeluaidat ja hintataso vitutti ja voimalassa oli ainakin perjantaina ihan tappavan kuuma. Four Tetissä sain koko etumukseni päästä alaspäin täyteen teinipoikien selkähikeä (onks se paita ihan pakko ottaa pois, pliis....), M.I.A.:n keikan puolivälin aikoihin Major Lazeriin kävely (joka siis oli n. 100m siltä paikalta missä seisottiin) kesti reilusti yli 10 minuuttia ja joka paikassa oli vaan yksinkertasesti ihan liikaa porukkaa. Kun perusluonne taipuu vielä ihmisvihaajan puolelle niin täysin rinnoin nauttiminen oli vähän haasteellista. Kaiken muun mä vielä pystyn tajuamaan, anniskelukarsinat pakottaa lakikin, mutta vesipullojen pois ottamisessa ei vaan ollut mitään järkeä, ei ainakaan näin kuumalla ilmalla. Ilmeisesti järjestäjät ei halunneet että ihmiset tulee vaatimaan panttia (Flown euro vastaan 20 snt kaupassa) mutta ainakin mun havaintojen mukaan Flowssa myytiin tasan yhtä vesipullomerkkiä. Ei luulisi että olisi niin vaikea opettaa henkilökunnalle ero pulloissa. Plus hävisin euron kun mun Flowssa ostettu vesipullo takavarikoitiin kun tulin uudestaan alueelle.... Yhyy.

Hyviäkin asioita tuli bogattua, mm. 4/5 Surfer Bloodista hengailemassa päälavan edessä eksyneen näköisenä. Perus suominoloina ei tietenkään menty häiritsemään. Näin myös varmaan jokaisen bloggarin jonka edes tunnistaisin ja XX:ssä mun takana seisoi mäni jolla oli No Age t-paita, propsit sille!

Itse bändeistä parhaimmiksi nousi Major Lazer, Omar Souleyman, Big Boi ja The XX. Major Lazer varsinkin oli superhauska ja Diplo ihan yhtä ihkis kuin odotinkin. MC:t/hypemanit oli sikkejä ja lavalla nähtiin niin daggerointia kuin puhallettavia vesilelujakin. Niin ja skumppakin oli ihan hyvää! Omarissa oli kova meno mutta erään M.I.A.-fanin vuoksi lähdettiin ennen loppua pois. Perjantain Four Tetistä sen verran että Voimala oli keikkapaikkana suoraan sanottuna aika karsea, mutta Kieranin setti oli kyllä kova. Tosin olisin ehkä toivonut vähän enemmän biisejä siltä TILIY:lta, mutta minkäs teet. Love Cry ja Angel Echoes (muistaakseni) kuultiin kuitenkin. Perjantai-illan Big Boi oli kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin parhaimmistoa ja Stankonian klassikoiden B.O.B.:in, So Fresh, So Cleanin ja Ms. Jacksonin kuuleminen livenä oli mahtavaa.

Lauantaina K-X-P aka Kexi-P jäi valitettavasti näkemättä laiskuuden takia, samoin perjantaiyön Magnetic Man jota jaksettiin katsoa pari biisiä ennen kuin tajuttiin että edessä odotti vielä ripeä puolen tunnin kävely yöpaikkaan. Onneksi toisena päivänä saavuttin just sopivasti Surfer Bloodiin, jotka oli ihan älyttömän liikkiksiä. Taidetiinpa kuulla jopa kolme uutta biisiäkin, jotka oli kyllä mun makuun vähän turhan hitaita mutta enköhän niille vielä mahdollisuuden anna.

Sunnuntain The Radio Dept. oli yllätyksetön mutta hyvä, jonka jälkeen lähdettiinkin kaupungiin syömään. Takaisin tultiin Cariboulle joka toimi yllättävän hyvin livenä, ihan huikea parannus levystä. Swim oli musta aika tylsä ja lattea, mutta livenä soundi oli paljon voimakkaampi. Jónsin peruuttaminen titenkin vitutti, mutta toivottavasti nyt syksyllä saataisiin vähän kompensaatiota. Headlineriksi siirtynyt The XX oli ihanan rauhallinen lopetus ja biisit oli erinomaisia, joskin musta kyllä tuntui aijoittain että lava oli kuitenkin vähän liian iso niiden vielä kasvaville karismoille. Ei silti mitään valitettavaa, keikka oli tosi kaunis ja nautin siitä kovasti.

Kaiken kaikkiaan Flow oli ihan semipositiivinen kokemus näin ensikertalaiselle, mutta ensi vuonna saa kyllä tulla aika kovat esiintyjät jotta hankkisin kolmen päivän lipun uudestaan.

flow

Ensimmäistä kertaa Flowhun menevänä alkaa jo nyt vähän jänskättää. Vielä on suuria kysymyksiä  vailla vastausta, esim; laitanko piilarit vai luotanko tututtuihin ja turvallisiin silmälaseihini? Kai siellä on hyvää kasvisruokaa (t. ranskisfalafelit nyppii)? Onks siellä myynnissä kivaa merchiä? Etc. Hermostuksissani tein aikataulun:

Onneks on kolmen päivän lippu niin pääsen sisään ja ulos alueelta, muuten tulis vähän pitkiä päiviä... Hyvältä näyttää myös se ettei mikään kiinnostava esiintyjä mene törkeän pahasti päällekkäin, Major Lazeria ja Jokeria/Nomadia lukuunottamatta.

Ehkä eniten odottamani Four Tet on ainakin perjantain tärkein live, mitä odotan ihan älyttömästi. Myönnettäköön että oon lähinnä kuunnellu tänä vuonna ilmestynyttä There Is Love In Youta, en niinkään paljon aiempaa tuotantoa, mutta ei jumalauta että voi olla täydellinen levy kyseessä. Ei myöskään ihan hirveästi haittaisi kuulla Burialin kanssa yhteistyössä tehty Moth.

Perjantaina kiinnostaa myös varsinkin alkuillan norjalainen Ulver, päivän pääesiintyjä Big Boi ja yöllä dubstepmiehistä Skreamista, Bengasta ja Artworkista koostuva Magnetic Man.

Broken Bellsin debyytti ei kolahtanut muhun juurikan mutta voisin silti käydä sen katsomassa jo ihan pelkästään Danger Mousen takia.... Suomalainen Circle ja Belgialainen Aeroplane tulee varmaan vilkaistua myös jos ei parempaa tekemistä löydy.

Lauantai alkaa suomimeinigeillä K-X-P:n myötä ja jatkuu kivasti mutta mun mielestä vähän liian aikaiseen laitettuun Surfer Bloodiin.

Surffareiden jälkeen meen mahdollisesti katsastamaan Timo Lassyn ja Omar Souleymanin. Klo 23 on vuorossa M.I.A. jonka uusin levy oli huono ja muutenkin muija on viime aikoina vaikuttanut ihan superärsyttävältä. Kaipa sitä silti pitää mennä. Lauantain kohokohdakse nousee ainakin toivottavasti Major Lazeri ja sen jälkeinen Diplon Dj-keikka. Odotukset on korkealla eikä tupla-annos Diploakaan haittaa.

Sunnuntai on vähän hiljaisempi, oikeasti kiinnostaa vaan The Radio Debt. jonka Tavastian keikan harmiskeni missasin, viime vuonna kovassa kuuntelussa ollut The XX ja aina niin ihana Jónsi. Mulla on vähän sellanen fiilis että mikään ylläolevista ei ole kaikista suurieleisin live-esiintyjä, mutta ehkä se ei sunnuntaina haittaa.

Eniten ärsyttää se ettei mulla yksinkertaiesti ole varaa mennä avajaiskonserttiin. En tiedä mitä järjestäjien päissä on liikkunut kun kaksi varmaan odotetuinta esiintyjää tungetaan samalle illalle a) keskellä viikkoa b) 55 euron hintaan, johon harvalla on varaa/halua maksaa jos on jo tulossa itse festareille. Kaiken lisäsksi superhypetetyn LCD Soundsystemin keikka alkaa ihan liian aikaisn. Chemsujen ja  LCD:n missaaminen ärsyttää ihan sikana mutta minkäs teet. Mielummin olisin nähnyt siellä vaikka M.I.A:n, eipä olisi tarvinnut ahdistua siitä ettei pääse.

fucked up @ tavastia

Kiitos random jäbä FU-paidassa joka otit tän (Y)

Fucked Up oli juuri sitä mitä odotinkin: mahtava, kuuma ja vähän ennalta-arvattava. Damien kiersi Tavastiaa ympäri ämpäri ja jossain vaiheessa sotki naamansa ketsuppiin (jota huomasin löytyvän mun shortsien sepaluksesta seuraavana aamuna....) sillävälin kun muu bändi soitti tiukasti lavalla, sanan molemmissa merkityksissä. En tiedä tekeekö Damienin yleisön seassa riehuminen muusta bändistä staattisemman näköisen vai olisivatko ne yhtä epäkiinnostuneen näköisiä vaikka laulaja pysyisikin lavalla? Ennen keikan alkua rumpali datasi Makkullaan ja yks kitaristeista ketjupoltti ulkona vittuuntuneen näkösenä enkä nähnyt kenenkään muun paitsi basisti Sandyn ja Damien puhuva kellekkään koko iltana... Sosiaalista porukkaa nää kanadalaiset. Ei mun ollut tarkoitus kuitenkaan valittaa, nautin keikasta ihan älyttömästi! Kuulin jokaisen viime entryssä toivomani biisin No Pasarania lukuunottamatta, pääsin huutamaan Crusadesin lopun mikkiin ja sain Damienin ja yleisön hikeä päälleni niin paljon että olo oli kuin hikisuihkussa käyneellä. Nam. Tuntuu kyllä että jos yleisöä olisi ollut yhtään enemmän olisi kuumuus ollut vähän liikaa, mutta onneksi edessä oli aika väljää. Olisin kyllä toivonut encoreksi jotain muuta kuin Blitzkrieg Bopia joka kuultiin viime vuonnakin. Tiedän että FU on joskus coverannut Nervous Breakdowna, joka olisi ollut ainakin enemmän mun mieleen.

Joka tapauksessa, oli erittäin jees keikka ja lämppäri The Heartburnskin oli kova! Nyt meikä lähtee Turkuun Paulan luo pariksi päiväksi, jonka jälkeen voisin kirjottaa pari riviä The Suburbista.

fucked up tänään!

Tänään suuntana Tavastia ja Fucked Up, jonka keikan odotan nousevan vähintään top vitoseen keikkalistallani. Ei siis mitään suuria odotuksia ja paineita, tietenkään. Näin bändin Ankkarockissa viime vuonna (yleisön riuehumisen tuloksena pääsin myös eturiviin keskelle The Nationaliin ja TV On The Radioon, kiitos siitä) ja sen jälkeen olen odottanut uutta keikkaa lievästi kikseissä. Vaikka vähän kokeellisempi hardocore ei oliskaan se omin juttu niin en voi liikaa suositella Fucked Upin livejä, soitto on tiukkaa ja laulaja Damien Abrahamin kaltaista nokkamiestä saa hakea.

Ainakin nää biisit ois kiva kuulla:

kesähitit

Pakko sanoa ihan näin alkuun että bloggailu ei ole ihan mun to-do-listan ykkösenä tällä hetkellä. Huoneeni lämpötila on ollut +30°c:n paremmalla puolella melkeinpä koko viikon jonka seurauksena olo on vähintäänkin nuutunut. En muutenkaan osaa toimia näin kuumassa, joku parikyt plusastetta olisi ihan tarpeeksi. Tuntuu että aivotoimintakin vähenee tai ainakin kokee jonkinlaisia muutoksia, näin viime yönä unta jossa tanssin "tattoo-folkia" (näytti tangolta) n. 50 kg oikeaa laihemman Fucked Upin Pink Eyesin kanssa Senaatintorilla...

Lagausmielentilassa haluan kuunnella chilliä musiikkia, joten tässä joitain parhaimpia joista en ole vielä kirjoittanut:

Washed Out taitaa olla chillwave-kinginä jo aika monelle tuttu, mutta jos ei, niin kyseessä on Ernest Greene-nimisen Georgialaisen yhden miehen projekti, jolta on ilmestynyt kaksi EP:tä, Life of Leisure ja High Times. Muistaakseni Greene on siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja ja tekee kaikki biisit makuuhuonestudiossaan. Ylläoleva You and I on osa Adult Swimin 8 songs 8 weeks-projektia, johon osallistui Washed Outin ohella mm. Black Lips, High on Fire ja LCD Soundsystem Holy Ghostin remixaamana. Kaikki biisit voi ladata laillisesti ja ilmaiseksi projektin kotisivuilta. You and I on melkein täydellinen biisi, en keksi oikeastaan mitään kritisoitavaa. Kuunnelkaa itse.

Joku kuvasi kerran Beach Fossilseja Surfer Bloodin ja Real Estaten sekoituksena, enkä ole ainakaan itse keksinyt mitään osuvampaa. Ei ehkä se kaikista omaperäisin tai erikoisin bändi mutta hyvää kesäkuuntelua silti.

Best Coastilta aka Bethany Cosentinolta ilmestyy debyyttilevy Crazy For You 27. päivä tätä kuuta, jonka lead single Boyfriend on saanut osakseen jos jonkinmoista hypeä. Silti itse tykkään vähän enemmän tästä viime vuonna ilmestyneen Black Iris seiskatuumasen This Is Real-biisistä jossa on vähän enemmän noisea ja vähän vähemmän She&Him-tyylistä mankumista. Bethany Cosentino on muuten Wavvesin tyttöystävä.

Olen soittanut Foalsin uusinta Total Life Forever-levyä yhdelle kaverilleni jonka lempimusiikkia on suomalainen räppi ja reggae sekä toiselle joka kuuntelee lähinnä psychobillyä ja punkkia. Kummatkin ovat tykänneet. En pääse yli kuinka paljon parempi TLF on verrattuna kahden vuoden takaiseen Antidotesiin, uskaltaisin jopa sanoa että tää on yksi mun tän vuoden suosikeista. Harmi vain että hyvät biisit painottuvat aika pitkälti vain ensimmäiselle puolelle. Silti, en osaa päättää mikä on lempibiisini joten nauttikaa Miamin musiikkivideosta.

Janelle Monáe on Grammy-ehdokkaanakin ollut Kansasilainen joka on featannut mm. Outkasin Idlewild-levyllä ja on Diddyn levy-yhtiöllä. Älkää silti pelästykö, toukokuussa ilmestynyt The ArchAndroid (Suites II and III) on mielenkiintoisin ja tottapuhuen paras RnB/soul-levy jonka olen kuullut erittäin pitkään aikaan. Tällaista listihittien pitäisi olla, step down Beyonce ja Lady Gaga.

Ai niin ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, saksalainen abientihme Pantha du Prince soittaa tänään YK:ssa, kaikki yli 22-vuotiaat menkää ja fiilistelkää munki puolesta!

o canada pt. 3

 Niskaan sattuu, jalkoihin sattuu, päähän sattuu ja tuntuu että korvakäytävässä olisi vuvuzelakonsertti. Toisin sanoen eilisen tuplakeikkailu, Arcade Fire ja Japandroids, suoriutuivat tehtävästään erinomaisesti. Yksityiskohtaisempia selostuksia keikoista varmasti löytyy muualtakin joten en siihen jaksa mennä, mutta parista jutusta haluan silti kirjottaa.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa etten voi uskoa kuinka l a m e yleisö Arcade Firessä oli. Ehkä mun paikka oli vaan huono  (olin lavan edessä, en portailla), mutta varsinkin mun edessä ja vierellä olevat tytöt näytti siltä että olis mielummin missä vaan muualla. Menee semisti fiilis jos mulkoillaan heti jos vähän innostuu! Toinen miinuspiste tulee siitä kuinka suuri osa settilistasta oli uusia biisiä koska a) Suburbs ilmestyy vasta yli kuukauden päästä b) murto-osa ihmisistä oli kuullut niitä aiemmin c) ne ei ole niin hyviä kuin vanhemmat biisit. Tosin täytyy kyllä myöntää että Month of May jota alunperin suorastaan inhosin toimi yllättävän hyvin livenä. Olisin silti mielelläni vaihtanut puolet kuudesta uudestä biisistä Antichrist Television Bluesiin, My Body Is A Cageen ja Laikaan. Niin ja Wake Up meni vähän hukkaan avausbiisiniä. Mutta en siltikään halua valittaa, kuulin kaikki mitä halusin ja paikkana Senaatintori oli ihan mahtava. Ehkä oli turha odottaa tältä Glastonburyn vuoden 2007-keikan tasoa.

Arcade Firestä matka jatkui Kuudennelle Linjalle Japandroidseja katsomaan, ja jos korvat eivät vielä Senaatintorin jälkeen olleet hellänä niin Japsit kyllä pitivät huolen että seuraavalle keikalle taidan muistaa korvatulpat. Settilista koostui ylläripylläri aika pitkältki ainoasta kokopitkästä eli Post-Nothingista ja parista muusta sinkusta. Oon kyllä vähän pettynyt ettei Racer-X:ää kuultu! Muuten kyllä tykkäsin paljon enemmän kuin levyä kuunnellessani. Fiilis oli parempi kuin Arcade Firessä eikä edes rumpujen hajoilu ja muut tekniset ongelmat haitanneet liikaa. Kaikin puolin (Y):n arvoinen keikka eikä kauhukuvani toteunut mikä on aina mukavaa.

Nyt menen nukkumaan univelkoja pois, hyvää yötä.

© kuva

yk hate ja guys eyes

Haluaisko joku selittää mulle logiikan YK:n ikärajojen takana koska mulle ei ole ihan avautunut.... Jo aikaisemmin hehkuttamani Pantha du Prince keikka 10.7. on k-22 ja just ilmotettu YACHT k-19. Toisin sanoen mulla ei taida olla asiaa kumpaankaan. YACHT ei ole koskaan kuulunut mihinkään lempparibändeihini enkä vedä tästä mitään itkupotkuraivareita mutta live olis silti ollut kiva. PdP:n missaaminen taas ärsyttää kyllä ihan kiitettävästi. Nooh mutta, ehkä pitäis vaan suhtautua positiivisesti ettei mikään mun ultimate suosikki ole heittämässä siellä k-55 keikkaa ainakaan lähitulevaisuudessa.

Ettei tää entry olis pelkkää valitusta niin alla on Animal Collectiven erittäin riding the chill wave- vibainen uus video Guys Eyes:

Ihanainen Geologist aka Brian Weitz surffikaupan myyjänä ja kesäfiilistä, mikäs sen parempaa.

jee keikkoja jee

Arcade Firen Senaatintorin keikka on nyt vihdoin täysin varmistettu ja hyvä niin, koska aloin jo pikkuhiljaa hermostua. Liput varasin onneksi ennakkomyynnistä jo viime viikolla joten ei tarvitse niistäkään enään stressata pahemmin. Enää 33 päivää. *u* Uus sinkkukin on löytänyt tiensä maailmaan mutta kirjotan niistä varmaan enemmän myöhemmin.

Mutta hyvät keikkauutiset sen kuin jatkuu! Saksalainen Pantha Du Prince tulee YK-klubille 10.7., jeeee! YK:sta en tiedä sen enempää kuin että se avataan ens kuun kolmas Nollan yläpuolelle Fredan ja Pohjoisen Rautatienkadun kulmaan ja taustalla häärää samat jäbät jotka on Kuudennen Linjan, Redrumin ja Siltasen takana. Mutta eipä sillä paikalla ole niin väliä kunhan PDP on lavalla! Ainoo vaan että nettisivujen mukaan alle 19-vuotialla ei ole asiaa paikalle kuin sunnuntaisin, että sillai..... Just kun sitä ajattelee että nyt kun on vihdoin täysi-ikäinen niin pääse kaikille keikoille mutta ei. En muutenkaan tajua mikä idea on jollain k-19 rajotteella, ihan vihaseksi pistää! Jos PDP on k-19 niin itken ja lähetän hatemailia.

No anyway, kirjotin Panthan uusimmasta Black Noise-levystä jo aiemmin, eikä mielipide ole paljoa muuttunut joten mitäpä siihen lisäämään. Kehottaisin silti tutustumista jos joku ei vielä ole, sen verran mahtava lätty kyseessä.

moi taas

Berliinistä on nyt kotiuduttu! Varmaan sanomattakin selvää että oli siistiä ja olisin mieluusti viettänyt vielä pari ylimääräistä viikkoa Mittessä, mutta valitettavasti päivitän jälleen oman huoneeni uumenista. Ehkä teen vielä jonkun kattavamman entryn tai en, mutta näin pääpiirteisesti voin sanoa että meidän hotelli oli kaikin puolin mahtava, täydellisellä paikalla eikä oikeestaan mitään valittamisen aihetta löytynyt. Toinen ihanuus oli COS, jonne tosiaan pääsin tutustumaan vasta ensimmäistä kertaa. Olisin voinut heti ostaa kolme neljäsosaa koko kaupasta (loppu oli liian värikästä) mutta tyydyin vaan kahteen kassilliseen. Miinusta Berliinille siitä että Apartment oli lievä pettymys, valikoimaa oli minimaallisesti ja siitäkin suuri osa oli Rick Owensia. Ehkä mulla oli vaan liian suuret odotukset mutta se koko portaita pitkin kauppaan loi mulle mielikuvan jostain vähän siistimmästä. Mietin oikeesti että olisko jossain kulmassa ollut joku salaovi mistä pääsee johonkin piilotettuun osaan mutta ei. Samoin Cash oli vähän lamempi mitä odotin, vaikka myyjäjäbä oli kyllä erittäin liikkis. Saattaa kyllä olla että oon vaan katkera kun en löytänyt mitään ostettavaa..

Kotimaanuutisissa: kävin Tiketissä.

Jo aiemmin hehkutettu Japandroids ja uusin lisäys hyvään keikkakesään eli Fucked Up! Jeeeee! Oon varmaan joskus jo maininnut mutta näin bändin Ankkarockissa viime vuonna ja se oli niin mahtavaa, helposti yksi mun lempikeikoista. Luulenpa että Fucked Up toimii vielä paremmin ihan yksinään, iltapäiväslot ja pienehkö kiinnostus yleisön puolella eivät luoneet ihan parahaita mahdollisia puitteita. Tottapuhuen tekis mieli kiertää noi kaikki keikat mutta varojen ja seuran puutteessa taitaa jäädä. Läppä kyllä että ne tekee kokonaiset kolme keikkaa Suomessa kun en ole edes yhtä uskaltanut toivoa.








Tää seuraava video oli postattu Fucked Upin blogiin jonka mukaan uus 12" ois tulossa. Biisi kuulostaa ihan hienolta mutta noista teipeistä tai tosta muijasta en oo ihan varma...

keikkaa pukkaa

 Toisin kuin nähtävästi koko muu maailma, mä olen ainakin erittäin innoissani Flown tähänmennessä julkaissusta lineupista! Surfer Blood, LCD Soundsystem, The XX, Major Lazer ja Diplo, M.I.A., Girls, Jonsi etc. on aika lähellä sitä unelmafestaria minkä kehittelin pääni sisällä. Toki noiden päälle voisi lisätä vielä esim. No Agen, Healthin, Real Estaten, Grizzly Bearin ja Ancon mutta silti ahhh, en olisi hirveästi  parempaa voinut odottaa ekalta Flow-reissultani. Alan kohta tosissani uskomaan karmaan koska lainkuuliaisena kansalaisena en koskaan yrittänyt alaikäisenä sisään minnekään, ja nyt kun pääsen niin kaikki mitä tahdoin näyttää tulevan samalla kertaaa.

Toinen iloinen ylläri oli kandalainen noisebändi Japandroids Kuudennelle linjalle 28.6. Tottapuhuen oon aina pitänyt Japseja emona b-luokan No Agena enkä usko että kukaan voi samankaltaisuuksia kieltääkkään mutta oon silti erittäin stoked! Suurin pelkoni vaan on että yleisö on superlame ja seisoo kädet puuskassa Coronaa siemaillen koko keikan. Mä ainakin haluun vähän pistää ns. jalalla koreasti, Japandroids on melkeen täydellistä riehumismusaa.