SBTRKT voisi musikaalisesti olla Flying Lotuksen, Jamie Woonin ja James Blaken yhteistyön tulos. Blakesta ja Woonista poiketen SBTRKT on kuitenkin pääasiallisesti tuottaja ja jättää laulamisen jotain taustoja lukuunottamatta vierailijoille. Itse lämpenen erityisesti lähes puolella biisesitä laulavalle Samphalle, jonka rauhalliset, r&b-vaikutteiset vokaalit pitävät biitit lämpiminä. Levyn kohokohtia on myös ruotsalaisesta Little Dragonista tutun Yukimi Naganon laulama Wildfire.
Muita vierailevia vokalisteja ovat Jessie Ware ja Roses Gabor, jotka eivät sano mulle niminä mitään mutta kuulostavat kyllä erinomaiselta.
Toki levyllä on myös instrumentaalisia biisejä, mutta jotenkin ne tuntuu enemmän introilta. Tosin mulla on aina vähän ongelmia sulattaa levyjä, joissa on osalta todella vokaalipitoisia ja toisaalta taas täysin instrumentaaleja biisejä... En silti tarkoita etteikö SBTRKT:n vokaalittomat biisit olisi hyviä, mutta ne on vaan vähän helpommin unohdettavia. Ei auta että varsinkin pari kappaletta kuulostaa niin Flying Lotukselta että en hetkeen meinaa tietää mitä levyä kuuntelen. Samoin Heatwaven lopussa (about 1:53 -->) on niin Pantha Du Princelta kuulostava kohta että sen on pakko olla suoraan samplattu.
Kaikista kiinnostavinta SBTRKT:ssä on musta se, miten samalla poppia ja ns. undergroundia se on. James Blake on joillekin liian tylsä (tähän ei mitään kommentoitavaa...) ja Woon liian tavallinen, mutta SBTRKT on musta löytänyt täydellisen tasapainon. Luulen että vetoaa aika monenlaisiin ihmisiin, ihan listahittityypeistä kokeellisemmasta kiinnostuneisiin.
Jostain syystä en innostunut yhtään :(
VastaaPoistano höh, miksei!
VastaaPoistaTapatko miut, jos sanon, että kuulosti tylsältä? *bad poker face
VastaaPoista