flow, omg

Niin kuin varmaan joku ehkä huomasikin, Flown ensimmäiset esiintyjät ilmoitettiin eilen. Oma reaktioni oli jotain tämän tapaista. Länsinaapurin Way Out Westin esiintyjäkaartista pystyi vähän jo arvailemaan mitä tulevan pitää, mutta huhhuh. Flow on nyt todella maailmanluokan festari! Last.fm:n mukaan mun ja Flown compatibility on jo nyt 100%, ja toukokuussa on tulossa vielä lisää kiinnityksiä. Tosin olen jo nyt niin tyytyväinen että eiköhän se kolmen päivän lippu tule hankittua aika vauhdikkaasti, vaikka viime vuonna vähän valitinkin. Niin ja paaaaljon plussaa myös uudesta 5 500 henkeä vetävästä teltasta!

Eniten olen innoissani seuraavista:

James Blake

Kavereillani alkaa varmaan kohta keittää Jamppa-fanitukseni kanssa, mutta jos olisin saanut valita yhden esiintyjän Flowhun se olisi ollut tässä. Love love love.

Destroyer

Destroyer alias Daniel Bejar vakuutti vuoden alussa julkaistulla Kaputt-levyllä niin vahvasti että vieläkin järisyttää. Erinomainen levy, luultavasti toimii hyvin myös livenä leppoisan fiiliksen luojana.

Pantha Du Prince

Missasin PDP:n Suomen keikan ikärajojen takia, mutta onneksi korvaus saapuu Flown muodossa. Black Noise oli viime vuoden top 5-levyjä ja hypnoottiset biisit iskee edelleen. Ah, en jaksa odottaa että pääsen heilumaan tän tahtiin ihan livenä.

Joy Orbison

Myönnettäköön ettei Joy Orbison iske ehkä ihan niin kovaa kuin monet aikalaisensa (esim. Pariah).  Tykkään elektroni aika subtlena ja Orbisonilla on taipumusta vetää vähän turhan in your face-dubstepiksi mun makuun. Luulen silti että illemmalla kuulostaa kovalta.

Twin Shadow

Twin Shadow tekee kasaria paremmin kuin moni aito kasaribändi. Debyytti-levy Forgetista vaan tulee aina niin hyvälle tuulelle ja koukkuja on enemmän kuin Norjan rannikolla. Tykkään. Voitte olla varmoja että laulan jokaisen biisin ääneen.

Janelle Monáe

En ole ihan varma kuinka tunnettu Janelle on Suomessa, mutta ei ainakaan riittävän! Parasta R'n'B:tä aikoihin. Sean Combs ei kuulu suuriin suosikkeihini mutta edes sen mukanaolo ei vie tässä tapauksessa pisteitä.

Iron & Wine

Olen kuunnellut Iron & Wineltä tasan The Shepherd's Dogia, mutta se onkin sitten yksi lempilevyistäni. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin tuotantoon. Luin tosin juuri että Flightless Bird, American Mouthia käytettiin Twilightissä? Yhh...

The Pains Of Being Pure At Heart

Niin kuin mainitsin jo aiemmin, Painsien kakkosalbumi Belong kolahti yllättävän kovaa ja on ollut repeatilla melkein koko viikon. Ei edes haittaa että bändin vaikutteet ovat niin ilmiselvästi esillä koko ajan.

Mogwai

Tiistain keikka oli erinomainen joten odotukset ovat Flowssakin korkealla. Ei muuta.

Kanye West

Tarviiko tähän ees sanoa mitään? Ainoo toiveeni on ettei Kanye soita vaan uusia biisejä, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. Tää ja Gold Digger riittää.

best of 2k10: janelle monáe

Sen sijaan että listaisin loppuvuodesta jonkun top 20:n vuoden parhaista levyistä, ajattelin tehdä erillisiä postauksia niistä albumeista jotka on syystä tai toisesta jääneet ilman omaa entryä. Ensimmäisenä tässä sarjassa on Janelle Monaén ensimmäinen kokopitkä The ArchAndroid (Suites II and III).

Aluksi tuntui siltä että The ArchAndroidin ei pitäisi olla mun kuppi teetä ollenkaan. Soulin ja funkin täytteinen R&B-pop Diddyn levy-yhtiöltä kuulostaa vähintääkin epäilyttävältä, mutta lisätään päälle vielä se että kyseessä on konseptialbumi jonka pääteemoja ovat sci-fi ja androidit niin kasassa pitäisi olla aikamoinen sekamelska. Listapop ei muutenkaan ole ominta alaani, ja Monáe on American Idolissa esiintynyt grammy-ehdokas. En haluaisi sanoa että pelkäisin sitä kavahdettua mainstreamin mörköä, mutta Monáen tasoiset meriitit vähän hirvittävät.

Jotenkin kaikki silti toimii ihan naurettavan helposti ja hyvin. The ArchAndroid on niin täynnä eri vaikutteita, soundeja ja tasoja että pää meinaa mennä sekaisin, hyvällä tavalla. Monáella on kunnianhimoa pienen valtion verran ja se paistaa läpi kokonaisuudesta. Ensimmäisen biisin klassisesta alusta päädytään jazzin, hip-hopin ja funkin läpi ukuleleen ja perinteisempiin rakkauslauluihin. Paljon kiitosta saa kirjoituksen lisäksi tuotantopuoli, jossa on näppinsä pelissä esimerkiksi Big Boilla, Diddyllä ja Of Montrealin Kevin Barnesilla. Laatu on virheetöntä, mikä on varmasti takana seisovien jättinimien ansiota. Vaikka yleensä oma sydämeni tykyttääkin lo-fin tahtiin niin ArchAndroidin täyteläisyys ja moniulotteisuus on tuulahdus raikasta ilmaa. Erityisesti mieltä lämmitti neljän ensimmäisen biisiin yhteensulaminen, mikä oli mielettömän siisti yllätys.

Oikeastaan ArchAndroid on jaettu kahteen osaan, suites II ja III, jotka ovat jatkumusta vuonna 2007 ilmestyneelle Metropolis: Suite I (The Chase)-EP:lle. Suite II:lla on levyn hittibiisit ja muutenkin se on helpommin lähestyttävä, kun taas suite III:lta löytyy kokeellisempaa kamaa ja levyn pisin kappale, melkein yhdeksänminuuttinen BaBopByeYa. Ehkä ainoa mistä en hirveästi diggaa on Of Montrealin kanssa yhteistyössä tehty Make The Bus, mutta lähinnä vaan siksi koska Montrealit ei ole koskaan sen kummemmin iskeneetkään.

Mun kirjoitustaidot ei varmaankaan tee oikeutta Janelle Monáelle, koska The ArchAndroid on oikeasti ihan uskomaton levy. Sieluuni suorastaan sattuu se että hittilistoilla heiluu Katy Perryn ja Ke$han kaltaiset lahjattomat ja merkityksettömät ns. artistit kuin näinkin hienoa musiikkia olisi tarjolla.

kesähitit

Pakko sanoa ihan näin alkuun että bloggailu ei ole ihan mun to-do-listan ykkösenä tällä hetkellä. Huoneeni lämpötila on ollut +30°c:n paremmalla puolella melkeinpä koko viikon jonka seurauksena olo on vähintäänkin nuutunut. En muutenkaan osaa toimia näin kuumassa, joku parikyt plusastetta olisi ihan tarpeeksi. Tuntuu että aivotoimintakin vähenee tai ainakin kokee jonkinlaisia muutoksia, näin viime yönä unta jossa tanssin "tattoo-folkia" (näytti tangolta) n. 50 kg oikeaa laihemman Fucked Upin Pink Eyesin kanssa Senaatintorilla...

Lagausmielentilassa haluan kuunnella chilliä musiikkia, joten tässä joitain parhaimpia joista en ole vielä kirjoittanut:

Washed Out taitaa olla chillwave-kinginä jo aika monelle tuttu, mutta jos ei, niin kyseessä on Ernest Greene-nimisen Georgialaisen yhden miehen projekti, jolta on ilmestynyt kaksi EP:tä, Life of Leisure ja High Times. Muistaakseni Greene on siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja ja tekee kaikki biisit makuuhuonestudiossaan. Ylläoleva You and I on osa Adult Swimin 8 songs 8 weeks-projektia, johon osallistui Washed Outin ohella mm. Black Lips, High on Fire ja LCD Soundsystem Holy Ghostin remixaamana. Kaikki biisit voi ladata laillisesti ja ilmaiseksi projektin kotisivuilta. You and I on melkein täydellinen biisi, en keksi oikeastaan mitään kritisoitavaa. Kuunnelkaa itse.

Joku kuvasi kerran Beach Fossilseja Surfer Bloodin ja Real Estaten sekoituksena, enkä ole ainakaan itse keksinyt mitään osuvampaa. Ei ehkä se kaikista omaperäisin tai erikoisin bändi mutta hyvää kesäkuuntelua silti.

Best Coastilta aka Bethany Cosentinolta ilmestyy debyyttilevy Crazy For You 27. päivä tätä kuuta, jonka lead single Boyfriend on saanut osakseen jos jonkinmoista hypeä. Silti itse tykkään vähän enemmän tästä viime vuonna ilmestyneen Black Iris seiskatuumasen This Is Real-biisistä jossa on vähän enemmän noisea ja vähän vähemmän She&Him-tyylistä mankumista. Bethany Cosentino on muuten Wavvesin tyttöystävä.

Olen soittanut Foalsin uusinta Total Life Forever-levyä yhdelle kaverilleni jonka lempimusiikkia on suomalainen räppi ja reggae sekä toiselle joka kuuntelee lähinnä psychobillyä ja punkkia. Kummatkin ovat tykänneet. En pääse yli kuinka paljon parempi TLF on verrattuna kahden vuoden takaiseen Antidotesiin, uskaltaisin jopa sanoa että tää on yksi mun tän vuoden suosikeista. Harmi vain että hyvät biisit painottuvat aika pitkälti vain ensimmäiselle puolelle. Silti, en osaa päättää mikä on lempibiisini joten nauttikaa Miamin musiikkivideosta.

Janelle Monáe on Grammy-ehdokkaanakin ollut Kansasilainen joka on featannut mm. Outkasin Idlewild-levyllä ja on Diddyn levy-yhtiöllä. Älkää silti pelästykö, toukokuussa ilmestynyt The ArchAndroid (Suites II and III) on mielenkiintoisin ja tottapuhuen paras RnB/soul-levy jonka olen kuullut erittäin pitkään aikaan. Tällaista listihittien pitäisi olla, step down Beyonce ja Lady Gaga.

Ai niin ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, saksalainen abientihme Pantha du Prince soittaa tänään YK:ssa, kaikki yli 22-vuotiaat menkää ja fiilistelkää munki puolesta!