lempparit of 2k11

Jaa, vuosi taisi vaihtua. Tiedän, että mun varmaan kuuluisi listata kaikki lempparilevyt sijoille 50-1, mutta se ei tunnu ihan tyyliseltäni enkä usko, että ketään oikeasti kiinnostaa. Ei mulla noussut yksikään albumi tai biisi ykköseksi, vaikka montaa rakastinkin. Paremmuusjärjestykseen laittaminen olisi kuin lempilapsen valinta - mahdotonta tai ainakin sellastia, joka kuuluisi pitää itsellään. Listasin tähän myös vähän enemmän sellaisia julkaisua, joista en ole puhunut aiemmin paljoakaan. Kaikki lukijat varmaan tietävät, että Fucked Upin David Comes to Life ja James Blaken s/t-levyt oli musta ihan jees. Mut hei, without any further ado:

The Antlers

Kävin katsomassa Andrew Haighin Weekendin  ja tajusin, että Antlers onkin ihan mahtava. Burst Apart on ehkä mun vuoden 2011 eniten kuunneltu levy.

ASAP Rocky

Jostain syystä räppi kuulosti erityisen hyvältä, ja ASAP Rocky oli siinä eturintamalla. Lyriikat ei ole mitään maailmanräjäyttäviä, mutta diggaan ihan helvetisti biiteistä joista vastaa mm. Clams Casino.

Death Grips

Räppilinjalla jatketaan. Death Gripsin Ex-military oli oikeasti jotain uutta ja kokeellista räppiä jonka kanssa tarvistin monta kuuntelukertaa tajutakseni sen hienouden. Harmillista kyllä en kerennyt ostaa levyä netistä eikä sitä ole kai (vielä) julkaistu kauppoihin.

Iceage

En ole vieläkään ihan varma mitä mieltä olen Kööpenhamilaisesta Iceagesta. Ostin levyn Philadelphiasta ilman, että olin kuullut siltä yhtäkään kappaletta. Olin yllättynyt, pääosin vieläpä positiivisesti. Iceage kuulostaa tuoreelta ja vihaiselta, eli juuri sellaiselta millaisena punkkini tykkäänkin.

Nicolas Jaar

Voi Nicolas kuinka sua rakastan. Jäbä ei julkaissut vain erinomaisen kokopitkän Space Is Only Noise vaan myös mahtavan EP:n Don't Break My Love. Miten voikin olla näin hyvä?

Mogwai

Skotlannin lahja maailmalle aukesi mulle vasta viimeisimmän Hardcore Will Never Die, But You Will-levyn myötä. Ja voi kuinka aukesikaan. Olen edelleen sitä mieltä, että ensimmäinen puoli on huomattavasti toista parempi, mutta ei sekään huono ole. San Pedro ja Rano Pano oli vuoden kovimpia biisejä ja toimii edelleen. Hardcore on muuten myös täydellistä matkustus-musiikkia. Istuin junassa jos toisessakin keväällä Keski-Euroopassa ja tuijotin ikkunasta Mogwain tahtiin.

Real Estate

Days on ihana levy, alusta loppuun. Se tuo hyvän mielen ja rennon fiiliksen. Alkaa tahtomattaankin hymyilyttämään kun kuulen Real Estaten kitarat ja Martin Courtneyn äänen. Pakko mainita myös Alex Beekerin laulama Wonder Years joka repii sydämestäni.

Rihanna

Pakko myöntää näin alkuun, etten ole koskaan kuunnellut yhtäkään Rihannan levyä alusta loppuun. Mutta kun sinkut on niin hyviä miksi vaivautuisin? We Found Love oli vuoden 2011 virallinen party anthem joka pakotti aina tanssilattialle vaikka olisi ollut jo lähdössä kotiin. Plus Rihanna on superliikkis ja cool. Ja We Found Loven video on hieno.

Tall Ships

Tiedän, että kirjoitin jo Tall Shipseistä aiemmin, mutta en vaan pääse yli siitä kuinka hyvä tämä bändi on. Kiitos Henrylle esittelystä! Eka kokopitkä pitäisi ilmestyä tänä vuonna ja varokaa vaan, se tulee räjähtämään.


Spessumaininnat:

Ceremony - Uusin levy Roherent Park tuli ulos jo 2010 mutta löysin sen vasta pari kuukautta sitten. Meikän lemppari uusi hc-levy, suosittelen.

Azelia Banks - Azelia on ehdolla BBC:n Sound of-kilpailussa, enkä täysin tajua millä meriiteillä. Tyypillä on tasan yksi hyvä biisi, mutta se onkin sitten ihan omassa luokassaan. 212 on yksinkertaisesti sanottuna ihan helvetin hyvä biisi jossa kaikki toimii.

2000-luvun alun r&b - Destiny's Child, TLC, Kelis etc. etc. IHANAA. En ole varma kuinka suuri osa tästä on nostalgiaa mutta miten tästä ei voi digata? Eniten rakstan sitä, että DJ:t on myös tajunneet tän. Tai no, ei nähtävästi Suomessa koska kävin Lauantaidiskon Tapsan tansseissa Destiny's Childiä pyytämässä enkä saanut :(:(:(:( Hei lauantaidisen jäbät ja muutki, saanen ohjata teidät Spotifyn parhaan soittolistan suuntaan --> <3

docpoint 2011 - top 5

Docpoint järjestetään 25. - 30.1., ja tänä vuonna päätin ihan mennäkin. Vaikka tarjontaa on laidasta ja laitaan ja ehdottomasti suurin osa näyttää hyvin laadukkaalta, päätin tehdä pienen listan niistä mulle must-see-dokkareista. Vähän kattavampaa tärppilistaa löytyy esim. Laurilta ja Paska sohvalta. Kaikki synopsikset on suoraan Docpointin sivuilta.

12th & Delaware

Tienristeyksessä on kaksi taloa. Toisessa toimii aborttiklinikka ja toisessa ”elämää suojeleva” raskauskeskus. Raskauskeskus järjestää aborttiklinikan edessä mielenosoituksia ja pyrkii saamaan aborttiin päätyneitä nuoria naisia toisiin ajatuksiin tarjoten tien toisella puolella tietoa ja tukea. Klinikan arkea puolestaan varjostavat jatkuvat, kaikkialla Yhdysvalloissa tapahtuvat väkivaltaiset iskut aborttiklinikoita vastaan sekä jatkuva häirintä ja pelottelu.

12th & Delaware on onnistuneen tasapuolinen kuvaus kahden vastakkaisen leirin sisältä ja valottaa kiihkeän yhdysvaltalaisen aborttikeskustelun taustoja. Kun ei-toivotusta raskaudesta tulee uskonkysymys ja osa puoluepoliittista toimintaa, seurauksena on konflikti vailla loppua. Vastakkainasettelu kehon itsemääräämisoikeuden ja kristillinen maailmankatsomuksen välillä on kiehtovaa ja ristiriitaista katseltavaa.

Exit Through the Gift Shop

Videokamera kädessä elävä entinen vaatekauppias Thierry Guetta innostuu katutaiteesta ja alkaa pyrkiä kohti taiteenlajin huippua. Itseoppinut mutta sitäkin intohimoisempi dokumentaristi suihkii kamerallaan ympäriinsä kuin töhertäjä metron kimpussa. Hän saa aikaan tuotoksen, joka aiheuttaa elokuvan kohteelle lähinnä päänsärkyä. Kohde on katutaiteen mestari Banksy.

Mutta osat vaihtuvat, elokuvantekijästä tuleekin itsestään elokuvan tähti. Banksy antaa sysäyksen Thierryn taiteilijanuralle, joka hakee korniudessaan ja röyhkeydessään vertaistaan. Entinen dokumentaristi räjäyttää itsensä katutaiteen estetiikasta ammentavaksi kuvataiteilijaksi, jonka suurin saavutus on taiteen laadusta piittaamaton valtava hype. Olemattomasta sisällöstä ja aiheiden kopioinnista dollareita käärivä uustaiteilija saattaa itsensä lisäksi naurunalaiseksi myös taiteen arvonmuodostuksen ja sen ympärillä tapahtuvan liiketoiminnan.

Inside Job (tätä odotan eniten)

Inside Job antaa talousromahdukselle kasvot. Ohjaaja Charles Ferguson kaivaa esiin vuosien 2007-08 rahoitusmarkkinakriisin aiheuttaneet päätökset ja niitä tehneet poliitikot aina Ronald Reaganista lähtien.

Elokuva tarjoaa selkeän analyysin kriisin kulusta ja jälkihoidosta – tai pikemmin hoidon puuttellisuudesta. Sääntelystä vapautettuja Wall Streetin pankkeja pyörittävät ahneus ja korruptio; kokaiinia ja prostituoituja käytetään liiketoimien voitelemiseen. Kun pankkiirit selittelevät tekemiään petoksia senaatin kuulemisissa, katumusta ei nauhoista välity.

Inside Job esittää polttavia kysymyksiä politiikkaa ohjaavan valtavirran taloustieteen korruptiosta ja kyvyttömyydestä ehkäistä kriisejä. Osansa kritiikistä saa myös Barack Obaman hallinto, jonka kytkökset Wall Streetille ovat vahvat. Uudistukset takkuavat eikä syytteitä ole nostettu.


The World According to Ion B.

Ion Bârlădeanu on yli 60-vuotias bukarestilaisessa roskakuilussa majaileva mies ‒ ja taiteellisen läpimurtonsa kynnyksellä. Hän kutsuu itseään ohjaajaksi, kollaasejaan elokuviksi ja sivistystään pullosta saaduksi. Haudankaivajasta kodittomaksi kulkuriksi edennyt auteur on kaikessa hiljaisuudessa luonut mittavan taiteellisen tuotannon. Satojen kollaasien kokoelmassa tutut tähdet lyövät satiirisesti kättä kommunismin ajan kuvaston kanssa. Ceauşescun rinnalla lehtikuvat Steve McQueenista ja Jean-Paul Belmondosta symboloivat vapautta.

Taidemaailma pyrkii saamaan otteen yli kaksi vuosikymmentä kadulla eläneestä eksentrikosta, jonka töissä nähdään pop-taidetta, dadaa ja surrealismia. Taiteilija ei kumarra Warholin kaltaisia esikuvia, koska ei niitä tunne. Romaniassa pop-estetiikka pääsi valloilleen vasta kommunismin kaaduttua, mutta jo 70-luvulla Bârlădeanu loi omaa pienoistodellisuuttaan siitä, mitä muut heittivät pois hyödyttömänä.

You Don’t Like the Truth: 4 Days Inside Guantánamo

Omar Khadrin käsityötuokio isänsä ystävien seurassa Afganistanissa päättyy Yhdysvaltain hyökkäykseen. Iskuun osallistuu hävittäjiä, taisteluhelikoptereita, ilmatukihävittäjiä, erikoisjoukot, laskuvarjojääkärit, kaikkiaan noin sadan sotilaan vahvuinen osasto. Miesten talo muuttuu röykkiöksi, jonne vielä varmuuden vuoksi heitellään kranaatteja. Khadr selviää, mutta päätyy amerikkalaissotilaan murhasta syytettynä suoraan Guantánamoon.

Khadr oli vain 15-vuotias, leirin nuorin vanki. Hän on myös Kanadan kansalainen. Elokuva keskittyy Kanadan viranomaisten vierailuun. Aihetta valaisevat kuulustelutallenteet, vankitovereiden, kuulustelijoiden ja lakimiesten lausunnot. Tänä aikana tunnelmat vaihtuvat toivosta surrealistiseen, betoninkylmään todellisuuteen. Seitsemän vuoden tutkintavankeuden jälkeen seuraa vihdoin tämän sodan runteleman lapsen oikeudenkäynti.

Liput tulee myyntiin 14.1.

best of 2k10: biisit/levyt - osa 2

Tajusin että tässä biisejä listaillessa tulee hyvin samalla käytyä vähän läpi vuoden lempparilevyjä, joten, öh. Päätin muuttaa vähän formaattia mutta tuskinpa se ketään haittaa.

These New Puritans - We Want War

En tykkännyt TNPS:n edellisestä levystä yhtään. 2007 oli vuosi jolloin luin NME:tä Raamattunani mutta jostain syystä Beat Pyramid ei vaan jaksanut kiinnostaa pätkääkään. En tiedä milloin tai miksi päätin antaa kakkoslevy Hiddenille mahiksen, mutta hyvä että annoin. Jotenkin mulla on edelleen fiilis että monet pitää TNPS:ia liian erikoisina/erillaisuudenhkuisina mutta We Want War todistaa kuinka järisyttäviä biisejä ne on kykeniviä tekemään. Jack Barnettin ääni on musta edelleen kamala muttei se haittaa ollenkaan, oikeastaan kauniimipi laulu veisi Puritaaneilta jotain oleellista. Yhteen sanaan kiteytettynä Hidden ja koko TNPS on kiehtova. We Want War on varmaan levyn tunnetuin (ilmeisesti se oli jossain pelissä) ja paras biisi. Toinen erinomainen repäisy Hiddeniltä on Fire Power.

No Age - Depletion

Pitikö mun joskus kirjoittaa tästä levystä jotain? Jaa no, piti varmaan. Oon kuunnellut Everything in Betweenin pelkästään iTunesin mukaan 28 kertaa, enkä vieläkään ole saanut siitä täysin otetta. En tiedä mikä mättää. No Agen muu tuotanto mun eniten rakastamaa musiikkia koko maailmassa ja Nouns on mun lempilevy. Mikä sitten EiB:llä puuttuu mikä muualla on? En oikeasti tiedä. Jos olisin Simon Cowell sanoisin että siitä puuttuu X Factor, se jokin. En tietenkään tarkoita että EiB olisi huono levy, ei todellakaan, mutta se ei vaan ole mun levy. Depletion on silti vuoden kovimpia biisejä, eikä loppulevykään kovin pitkän matkan päähän tän listan kärjestä jää.

Ariel Pink's Haunted Graffiti - Beverly Kills

Tutustuin Ariel Pinkiin kunnolla vasta sen verran myöhään etten tiedä onko mulla tästä edes mitään rakentavaa sanottavaa mitä ei ole sanottu jo aiemmin. En ole edelleenkään kuunnellut jäbän aiempaa tuotantoa kovinkaan paljon (tämä pitäisi korjata, tiedetään) mutta Before Today on silti parhaita levyjä mitä olen kuullut aikoihin. Samanaikaisesti vanhanaikainen ja suunnattoman nykyaikainen soundi saa aikaan ajattoman levyn.

Washed Out feat. Caroline Polachek - You and I

Onko Ernesti jo ihan menneen talven lumia (tai vaihtoehtoisesti menneen kesän laineita)? Ei kiinnosta. Adult Swimin Singles Projecille Chairlifin Caroline Polachekin vokaaleja lainaava You and I on täydellisyys ääninä. Ei tästä sen enempää.

Wavves - King of the Beach

Oon edelleen sitä mieltä että Wavves on vähän douche (älkää lukeko sen Twitteriä) ja se kuulostaa Blink-182-ripoffilta mut King of the Beach oli mun kesä. Kirjotin koko levystä enemmänkin jo kesällä, ja mitäs sitä itseään toistelemaan liikoja. Hyvä biisi, hyvä levy. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mut eipä tarvitsekaan olla.

Twin Shadow - At My Heels

Forgetista onkin tullut jo kirjoitettua, ja pysyn sanojeni takana. Ehkä vuoden paras debyytti? No ehkä vaan ehkä. Mutta silti, diggaan koko levystä ihan älyttömästi, alusta loppuun. Forget on jotenkin niin valmis, minkä voi tietenkin laittaa myös sen piikkiin että kaikki sen pääideat on kierrätettyjä. En kuitenkaan koe sitä mitenkään esteenä, George Lewis Jr:n ääni hivelee kuin natural yoghurt (propsit etc sille joka keksii lainauksen). Tää mulle jostain vinyylinä mahd. pian, kiitos!

b-day d-day

BAHF täytti torstaina vuosia! Tai siis vuoden. Unohdin tehdä entryn. Mutta ei se mitään, nyt teen.

Viime vuonna tähän aikaan olin just palannut kolmen viikon Tukholmareissulta. Suomi vitutti. Bloggaamisen alottaminen uudestaan (mulla oli lyhytikänen musablogi pari vuotta sitten) oli ollut mielessä jo aikoja ja 11.11.2009 päätin tarttua härkää sarvista. Vaikka BAHF:n sisältö onkin muuttunut tässä vuoden varrella jonkin verran niin perusajatus on silti sama: jakamisen pakko ja omien ihastuksien hypetys. Elämä on koulun takia aika hektistä tällä hetkellä, mutta pyrin päivittämään joka toinen päivä, vaihtuvalla menestyksellä. Nyt postauksia on takana paria vaille 200, ja vaikka välillä inspiraatio on olematon niin mielelläni porskuttaisin eteenpäin vielä seuraavatkin vuodet.

En tykkää puhua hirveästi itsestäni tai elämästäni koska tottapuhuen se on kuolettavan tylsää, mutta joskus pari kuukautta takaperin blogeissa pyöri 100 faktan listoja. En kiusaa teitä niin monella, mutta tässä on 20 kappaletta Erittäin Tärkeää Informaatiota:

1. Mun nimi on Anna, olen 18-vuotias ja käyn lukion kolmatta luokkaa.

2. Haen ulkomaille opiskelemaan ensi vuonna, mutten uskalla sanoa siitä vielä enempää jos kaikki kusee. Sen verran voin paljastaa ettei kyseessä ole mikään taiteisiin tai mediaan liittyvä ala.

3. Mulla on synkkä j-rockmenneisyys.

4. Koitan välttää ketjukauppoja. Vaikka välillä hairahtaakin H&M:ään, Monkiin ja Weekdayhyn niin koitan ostaa joko käyettyä ja ainakin perusvaatteissa semisti laadukkaampaa, esim. Acnea ja Filippa K:ta.

5. En ole seurannut suomalaista telkkaria moneen vuoteen. Katson kaikki sarjat netistä ja jos tykkään tarpeeksi ostan dvd-boxin. Kaikkien aikojen suosikkini on The Wire eli Langalla.

6. Oon ollut kasvissyöjä 14-vuotiaasta. Vegaanius ns. kiinnostaa mutta oon laiska/pihi/laiska. Joskus vielä!

7. Rakastan Harry Potteria. Luin Viisasten kiven 7-vuotiaana ekalla luokalla ja ~siitä lähtien mikään ei ollut entisensä~

8. Vaikka voin helposti viettää tunnin jos toisenkin Hesaria lukiessa varsinkin sunnuntaisin, Guardian on mun alotussivu ja luen sieltä melkeinpä kaikki uutiset. Tämän seurauksena tiedän enemmän Britannian kuin Suomen politiikasta.

9. En ole koskaan maistanut kebabia.

10. Käytän erittäin harvoin piilareita, ja silloin kun ne päässä ovat niin tökin itseäni vaistomaisesti silmien väliin ja kulmiin.

11. Haluaisin tatuointeja, mutten ole vielä ihan täysin varma mitä. Hyvät tatskat muutenkin tekee ihmisestä kuin ihmisestä paljon vetävämmän.

12. Vihaan vihaan vihaan varpaita.

13. Rakastan brittikoomikoita. David Mitchell, Frankie Boyle, Dara O'Briain, Sue Perkins, Russel Howard, Chris Addison, Jack Whitehall... Huumorini on kuulemma välillä vähän vaikeaselkoista/vammasta, tykkään eritoten tilannekomiikasta, stand-upista ja mahdollisimman epäkorrekteista läpistä. Esim:

14. Asun keskellä metsää, lähinpään kauppaan on seitsemän kilometriä.

15. Ostan keskimäärin 1 - 4 levyä kuukaudessa, 95% vinyylinä. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta että kävisin levykaupassa ostamatta mitään.

16. Baarikertani voi laskea yhden käden sormin. Käytän rahat mielummin levyihin ja leffoihin. Ainoa syy mennä baariin on keikka. Niin ja baarista puheenollen, en ole koskaan juonut kokonaista siideritölkkiä/pulloa. Lonkerokin on semiällöä.

17. Olen käynyt 12 eri maassa, mutten koskaan Euroopan ulkopuolella. Tähän tulee muutos ensi keväänä/kesänä kun suuntana on New York.

18. Erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18. En usko jumaliin enkä mihinkään muuhunkaan ns. korkeampaan voimaan tai yliluonnolliseen.

19. Jos jostain syystä vaikutan jollain tavalla coolilta (mitä epäilen), voin kertoa ettei kukaan oikeasti mut tunteva ole samaa mieltä. Olen dorkaakin dorkempi.

hommes

Jeehii, tässä kuussa alkaa miesten fashion week ja haute couture showt! Joten kokosinpa siis listat kaikista kiinnostavista näytöksistä. (Y)

Milano
Tammikuu 16. 2010
2.00pm Dolce & Gabbana
3.00pm Jil Sander
6.00pm Burberry Prorsum

Tammikuu 17. 2010
9.00am Bottega Veneta
6.00pm Prada

Tammikuu 18. 2010
12.00pm Gucci
8.00pm Alexander McQueen

Pariisi
Tammikuu 21. 2010
1.30pm Juun. J
2.30pm Louis Vuitton
4.00pm Gaspard Yurkievich
5.00pm Jean-Paul Gaultier
7.00pm Dries Van Noten

Tammikuu 22. 2010
10.00am Junya Watanabe Man
12.00pm Yves Saint Laurent
1.00pm Rick Owens
4.00pm Comme des Garçons Homme Plus
6.00pm Givenchy
7.00pm Tim Hamilton
8.30pm John Galliano

Tammikuu 23. 2010
11.00am Kenzo
1.00pm Ann Demeulemeester
3.00pm Dior Homme
8.00pm Hermès
9.00pm Raf Simons

Tammikuu 24. 2010
11.00am Lanvin

Haute coutureista kiinnostaa lähinnä vaan Givenchy ja Chanel, jotka on molemmat tiistaina 26.1. En kyllä jaksa oottaa mitään näistä, mutta ärsyttää kun just vikoina päivinä on melkeen kaikki parhaimmat. >O Vaikka Dior Homme onki menny ehkä vähän alamäkeen Hedin jälkeen, on se silti pakko nähdä, samoin Raf ja Lanvin, joka oli viimeksi ehdottomasti yks parhaista. Ihmetyttää kyllä missä Missoni on, fingers crossed että sen aikataulu ei vaan oo vielä varmistunut... PLUS viime entrystä tuttu Lenz Von Johnston näyttää hyppäävän tän kauden yli. :'( Yhyy.



Miehistä puheen ollen, Contributing Editor on back in action! Kyseessä on siis ennen Bloggerissa toiminut nettisivu, joka koostuu lähinnä muotieditorialeista, joita tekee aina eri tyypit. Ylläoleva kuva on yhesta all time-lemppareistani, Princes of Walesista, jonka on kuvannut Thomas Lohr ja stailannut Kim Howells.

best of 2k9

Koska omaan parhaan maun kaikessa, varsinkin musiikissa, tässsä on mun tän vuoden parhaat levyt in order paired with an mp3!

10. The Horrors - Primary colours


Scarlet Fields

9. Neon Indian - Psychic Chasms


Deadbeat Summer

8. Health - Get Color


We Are Water

7. Bon Iver - Blood Bank EP


Blood Bank

6. Real Estate - Real Estate


Beach Comber

5. Fuck Buttons - Tarot Sport

En tiedä miten tätä kuvailisi. Koko levy on niin epic ja saa mun aivot surraamaan, hyvällä tavalla. Tällasta musiikin pitäisikin olla, sellasta että se saa kuuntelijan pään pyörälle. Yksi asia mistä tykkään erityisesti Tarot Sportissa on se, ettei sen kuuntelu kärsi jos tekee samaan aikaan jotain muuta. Se toimii taustamusiikkina jota ei kuitenkaan ignooraa.

Surf Solar

4. White Denim - Fits

Mulla ei ole mitään hajua missä kuulin White Denimistä ensimmäisen kerran. Latasin (mutta ostin heti kun se Suomesta löytyi huom!!!) Workout Holidayn vuoden 2008 kesällä, mikä räjäytti tajuntani. White Denimissäkin viehätti se, etten ollut kuullut mitään samanlaista. Noisea ja garagea olin kuunnellut aikasemminkin, mutta kun siihen yhdistää psykedelistä, soulia, kantria, bluesia ja oikeastaan kaikkea muuta maan ja taivaan välillä, on yhdistelmä huumaava. Fits ei tuottanut pettymystä, vaikka olikin ehkä vähän enemmän clean-clut kuin edeltäjänsä.

Regina Holding Hands

3. Grizzly Bear - Veckatimest

Vaikka pieni osa mun rispektejä Grizzlyille meni Twitard-soundtrackin kanssa, on Veckatimestillä suuri osan mun tän vuoden lempparibiisestä. Cheerleader, Foreground, Southern Point, Two Weeks ja Ready, Abel ovat olleet sen verran suuressa rotationissa kesästä lähtien, että monet muut on jääneet kakkoseksi. Veckatimestista on tullut mulle levy, jota kuuntelen tietty aina kun haluan, mutta myös sillon kun en keksi mitään muutakaan. En tiedä tarkallleen onko se hyvä vai huono.

Ready, Abel

2. Animal Collective - Merriweather Post Pavillion

Rakastin MPP:tä silloin kun se tuli. Tykkään siitä toki edelleen, paljonkin, mutta jokin siitä silti puuttuu. Olisin ehkä halunnut jotain vähän experimentalimpaa, tosin on mahdollista ettei mikään Antsun levy voi mun mielessä ylittää Feelsiä ja Strawberry Jamia (jonka vihaamista en tuu koskaan ymmärtämään!) Täytynee myös myöntää että MPP:llä on pari biisia jotka saatan skipata puolesta välistä..... Mut kaiken kaikkiaan älyttömän upea, ihana, otherworldly, etc. levy joka oli mun läsärin soitetuin tänä vuonna!

Brother Sport

1. The xx - xx


Ei ehkä suosituin ykkösvalinta, mutta mun lemppari tänä vuonna oli Lontoolaisen The xx:n self-titled (en oikeesti muista mikä tää on suomeks, someone enlighten me.....) debyyttialbumi. Päätös oli oikeastaan aika helppo, loppujen lopuksi valitsin vaan levyn josta yksinkertaiseti tykkäsin eniten, vaikkei se välttämättä olekaan alternativisti korrektia valita mitään Antsun yli.....

Eniten tykkään Äksäksissä siitä, että ei oikeastaan oo mitään bändiä miltä ne kuulostaisi. Taustalla soi välillä melkeen Burialin tyylinen hidastettu dubstep (ehkä sellasta vaan opetetaan Elliott Schoolissa missä niin Burial ku xx:n jäbätkin on käynyt kouluja) jonka päälle tulee ihanaisten Oliver Simin ja Romy Madley Croftin äänet. P4kia lainatakseni; "Importantly, both Croft and Sim seem like they're singing not because they have the best voices but because they have the most to say." Mikä on mielestäni täysin totta. Kun kuuntelen musiikkia, en kaipaa mitään puhtaita, täydellisiä vokaaleita vaan tunnetta. :') Plussaa vielä sekin että ne on niin cooleja ja epäseksikkäitä (taino joo Oliver could get it etc) mikä lämmittää sydäntäni suuresti!

Pakko vielä sanoo että kuin törkeetä että levy oli sijalla 26 Suomen listoilla, mikä on niien paras listasijoitus MISSÄÄN, ja siltikään ei saada tänne keikalle.... Jumalauta....

Islands