flow, omg

Niin kuin varmaan joku ehkä huomasikin, Flown ensimmäiset esiintyjät ilmoitettiin eilen. Oma reaktioni oli jotain tämän tapaista. Länsinaapurin Way Out Westin esiintyjäkaartista pystyi vähän jo arvailemaan mitä tulevan pitää, mutta huhhuh. Flow on nyt todella maailmanluokan festari! Last.fm:n mukaan mun ja Flown compatibility on jo nyt 100%, ja toukokuussa on tulossa vielä lisää kiinnityksiä. Tosin olen jo nyt niin tyytyväinen että eiköhän se kolmen päivän lippu tule hankittua aika vauhdikkaasti, vaikka viime vuonna vähän valitinkin. Niin ja paaaaljon plussaa myös uudesta 5 500 henkeä vetävästä teltasta!

Eniten olen innoissani seuraavista:

James Blake

Kavereillani alkaa varmaan kohta keittää Jamppa-fanitukseni kanssa, mutta jos olisin saanut valita yhden esiintyjän Flowhun se olisi ollut tässä. Love love love.

Destroyer

Destroyer alias Daniel Bejar vakuutti vuoden alussa julkaistulla Kaputt-levyllä niin vahvasti että vieläkin järisyttää. Erinomainen levy, luultavasti toimii hyvin myös livenä leppoisan fiiliksen luojana.

Pantha Du Prince

Missasin PDP:n Suomen keikan ikärajojen takia, mutta onneksi korvaus saapuu Flown muodossa. Black Noise oli viime vuoden top 5-levyjä ja hypnoottiset biisit iskee edelleen. Ah, en jaksa odottaa että pääsen heilumaan tän tahtiin ihan livenä.

Joy Orbison

Myönnettäköön ettei Joy Orbison iske ehkä ihan niin kovaa kuin monet aikalaisensa (esim. Pariah).  Tykkään elektroni aika subtlena ja Orbisonilla on taipumusta vetää vähän turhan in your face-dubstepiksi mun makuun. Luulen silti että illemmalla kuulostaa kovalta.

Twin Shadow

Twin Shadow tekee kasaria paremmin kuin moni aito kasaribändi. Debyytti-levy Forgetista vaan tulee aina niin hyvälle tuulelle ja koukkuja on enemmän kuin Norjan rannikolla. Tykkään. Voitte olla varmoja että laulan jokaisen biisin ääneen.

Janelle Monáe

En ole ihan varma kuinka tunnettu Janelle on Suomessa, mutta ei ainakaan riittävän! Parasta R'n'B:tä aikoihin. Sean Combs ei kuulu suuriin suosikkeihini mutta edes sen mukanaolo ei vie tässä tapauksessa pisteitä.

Iron & Wine

Olen kuunnellut Iron & Wineltä tasan The Shepherd's Dogia, mutta se onkin sitten yksi lempilevyistäni. Pitäisi varmaan tutustua muuhunkin tuotantoon. Luin tosin juuri että Flightless Bird, American Mouthia käytettiin Twilightissä? Yhh...

The Pains Of Being Pure At Heart

Niin kuin mainitsin jo aiemmin, Painsien kakkosalbumi Belong kolahti yllättävän kovaa ja on ollut repeatilla melkein koko viikon. Ei edes haittaa että bändin vaikutteet ovat niin ilmiselvästi esillä koko ajan.

Mogwai

Tiistain keikka oli erinomainen joten odotukset ovat Flowssakin korkealla. Ei muuta.

Kanye West

Tarviiko tähän ees sanoa mitään? Ainoo toiveeni on ettei Kanye soita vaan uusia biisejä, vaikkei niissäkään mitään vikaa ole. Tää ja Gold Digger riittää.

yk hate ja guys eyes

Haluaisko joku selittää mulle logiikan YK:n ikärajojen takana koska mulle ei ole ihan avautunut.... Jo aikaisemmin hehkuttamani Pantha du Prince keikka 10.7. on k-22 ja just ilmotettu YACHT k-19. Toisin sanoen mulla ei taida olla asiaa kumpaankaan. YACHT ei ole koskaan kuulunut mihinkään lempparibändeihini enkä vedä tästä mitään itkupotkuraivareita mutta live olis silti ollut kiva. PdP:n missaaminen taas ärsyttää kyllä ihan kiitettävästi. Nooh mutta, ehkä pitäis vaan suhtautua positiivisesti ettei mikään mun ultimate suosikki ole heittämässä siellä k-55 keikkaa ainakaan lähitulevaisuudessa.

Ettei tää entry olis pelkkää valitusta niin alla on Animal Collectiven erittäin riding the chill wave- vibainen uus video Guys Eyes:

Ihanainen Geologist aka Brian Weitz surffikaupan myyjänä ja kesäfiilistä, mikäs sen parempaa.

jee keikkoja jee

Arcade Firen Senaatintorin keikka on nyt vihdoin täysin varmistettu ja hyvä niin, koska aloin jo pikkuhiljaa hermostua. Liput varasin onneksi ennakkomyynnistä jo viime viikolla joten ei tarvitse niistäkään enään stressata pahemmin. Enää 33 päivää. *u* Uus sinkkukin on löytänyt tiensä maailmaan mutta kirjotan niistä varmaan enemmän myöhemmin.

Mutta hyvät keikkauutiset sen kuin jatkuu! Saksalainen Pantha Du Prince tulee YK-klubille 10.7., jeeee! YK:sta en tiedä sen enempää kuin että se avataan ens kuun kolmas Nollan yläpuolelle Fredan ja Pohjoisen Rautatienkadun kulmaan ja taustalla häärää samat jäbät jotka on Kuudennen Linjan, Redrumin ja Siltasen takana. Mutta eipä sillä paikalla ole niin väliä kunhan PDP on lavalla! Ainoo vaan että nettisivujen mukaan alle 19-vuotialla ei ole asiaa paikalle kuin sunnuntaisin, että sillai..... Just kun sitä ajattelee että nyt kun on vihdoin täysi-ikäinen niin pääse kaikille keikoille mutta ei. En muutenkaan tajua mikä idea on jollain k-19 rajotteella, ihan vihaseksi pistää! Jos PDP on k-19 niin itken ja lähetän hatemailia.

No anyway, kirjotin Panthan uusimmasta Black Noise-levystä jo aiemmin, eikä mielipide ole paljoa muuttunut joten mitäpä siihen lisäämään. Kehottaisin silti tutustumista jos joku ei vielä ole, sen verran mahtava lätty kyseessä.

pantha du prince + ariel pink

Viike aikoina mun kuunnelluin levy on ehdottomasti ollut Pantha du Princen kolmosalbumi Black Noise (ei Black Noisen Pantha du Prince niinku Äksän tilauksen tuloilmotuksen tekstarissa luki....) En oo mikään kovin suuri instrumentaalisen saatika ambientin musan kuluttaja, kuunteleen lähinnä vaan Holy Fuckia ja Burialia Boys Noizen ja SebastiAnin tyylisten elektrojumputusten lisäksi. Saksalaisen Hendrick Weberin aka Pantha du Princen minimaaliteknoon kuitenkin jumituin heti ensikuuntelulta. Täydellistä taustamusiikkia mutta ennenkaikkea täydellistä fiilistelymusiikkia. Tällä hetkellä en keksi mitään rentouttavampaa kuin laittaa Black Noise pyörimään ja vaan maata ja kuunnella, mitä olenkin tehnyt erittäin mielyttävissä määrin. Animal Collective-stanina näin ei varmaankaan pitäisi edes sanoa, mutta ehkä tykkäisin Stick To My Sidestä hieman enemmän ilman Noah Lennoxia.... Sen ääni on niin tunnistettava että se vie huomion kaikelta muulta, mikä ärsyttää koska biisin alkupuolisko on hieno. Omat suosikkini löytyvät viimeisen kolmen kappaleen joukosta; Welt Am Draht, Im Bann ja Es Schneit. Im Bannin askeleen äänet tuovat myös mieleen suuret suosikkini, Youtuben rentoutumisvideot, joten mikäs sen mukavampaa.

Toinen uusi tuttavuus on Ariel Pink's Haunted Graffiti. Tai no, uusi ja tuttavuus. Nimi on tuttu jo parin vuoden takaa ja oon nyt kuunnellut yhtä biisiä repeatilla.... En tiedä miksei Ariel koskaan kiinnostanut enempää, uusi sinkku Round And Round on nimittäin sen verran koukuttavaa kamaa että oksat pois! Pitäisi varmaan tehdä lähempää tuttavuutta, levykin on kuulemma tulossa keväämmällä.