do you dig worms? the worms?

  

Periaattessa tästähän ei kai pitäisi vielä kirjoittaa, levy ilmestyy vasta 8.2. mutta en voi vastustaa enää..... Hot Chipin One Life Stand on ehdottomasti yks mun lempparilevyistä pitkään aikaan ja Alexis Taylorin ääni on oikeasti kauneimpia mitä tiedän. Koko levy (okei Slushista en ole ihan varma...) on täynnä niin täydellisen ihania pop-kappaleita fiksuilla ja nokkelilla sanoituksilla ja tyypillisillä Hot Chip-pimputuksilla että ilon kyyneleet värisevät silmäkulmista.

Paras biisi on ehdottomasti I Feel Better, joka on saanut jonkin verran huomiota yhtäläisyyksistä Madonnan La Isla Bonita-biisiin. Kuuntelin molempia biisejä vierekkäin täällä ja vaikka en täysin samanlaisia kohtia löytänytkään niin kyllä se on kuultavissa. Mitään tietoa ei tosin ole onko gool ol' Madgea samplattu vai ei. Joka tapauksessa biisi on ihan uskomaton, ja autotunekin jonka Kanye ehkä hieman ylikulutti sopii kuin nakki silmään.

Ensimmäinen sinkku on nimikkokappale One Life Stand, toinen viimeinen biisi Take It In.  Itse olisin ehkä valinnut edellämainitun I Feel Betterin, We Have Loven tai Thieves In the Nightin, vaikka oikeastaan kaikissä biiseissä on sinkkumateriaalia. Nyt vain sormet ristiin että kesän kiertue yltäisi Suomeenkin, ja mielellään huhtikuun 10. päivän jälkeen että allekirjoittanutkin sinne pääse....

Koko levy muuten löytyy Spotifysta, siksi en jaksanut alkaa mitään uppailemaan. Plus en tiedä olisinko osannut valita vaan pari biisiä...

Ps. Hot Chip-uutisissa ei voi unohtaa Grizzly Bearin upeaa coveria Chippien ehkä tunnetuimmasta kappaleesta, Boy From School. 

Grizzly Bear - Boy From School (Hot Chip cover)

male muddle poast

Huonot uutiset ensimmäisenä: Lenz Von Johnston lopettaa mallintyöt. Tears rollin down my cheecks rn tbh....  Lenz haluaa ilmeisemmin mennä kouluu ja alkaa näyttelemään enemmän, mikä onkin ehkä fiksuin vaihtoehto, mut silti!! Mitä kaikille backstage videoille ja kuville nyt tapahtuu kun parhain osa on poissa.  :^(

R.I.P. Lenzin aka the maneaterin mallinura.

Good night sweet prince.

Iloisemmissa uutisissa uusia videoita! Bell Soton Tom Feltonista kuvaama Visual Tales-video, jossa Tomppa on mm. hississä ja kylpyammeessa. Enjoi:





Toinen on aina niin ihanan Matey Lykovin haastattelu, joka nimestä huolimatta (In Bed With Matvey Lykov) on pelkästään liikkis haastattelu.

Sokerina pohjala Cesar Casier on alottanut blogin! http://thecesarsalad.blogspot.com Aina niin ihanaa tajuta että muotimaailmassa on ihan tavallisia ihmisiä jotka vihaa farkkuleggareita ja tekee postauksia kookosvedestä...

hxc

Dior oli hyvin samansuuntainen kuin viime vuonna ylivahvoine meikkeineen. En kuulu Diorin enkä sen puoleen John Gallianonkaan suurimpiin ihailijoihen eikä tämäkään näytös mitenkään avannut sydäntäni rakkaudelle. Kaikki on niin jotenkin tunkkaista ja vanhanaikaista, en tykkää yhtään. Outoa miten Dior Homme voi olla niin moderni ja rento kun taas varsinki haute couture Dior on aina lähinnä oksettavaa. Same old shit, basically.

Chanelilla kirkkaimmin loisi Baptisten puku, ja se vasta olikin oikea hirvitys. Olihan kaikki nättiä ja hempeää, mutta haluaisin JOSKUS nähdä Kartsan tuottavan jotain muuta kuin sitä peruskamaa. Tosin se peruskamahan Chanelista tekee niin tunnistettavan.

Jostain syystä Givenchy on ollut täynnä pettymyksiä viime aikoina. Oon tykännyt kaikista muista Riccardo Tischin hc-mallistoista, mutta tämä ei vaan iskenyt tippaakaan. Inspiraationa oli kuulemma 70-luku, mikä näkyykin ainakin hatuissa jotka ovat kuin suoraan kyseisen vuosikymmenen lamppukaupasta. Myös glam rock-viba joka näkyi mm. Hanne Gaby Odielen päällä näkyvässä puvussa oli vähän epäilyttävää. Liika on aina liikaa. Myös viimeinen look, jonka olen ystävällisesti nimennyt vessaharjahelmaksi, olisi voinut jäädä sinne pönton reunalle.

Jean Paul Gaultier sen sijaan oli iloinen yllätys. Fantasiaa ja futurismia sekoitettuna viidakkovibaan ja punoksiin. JPG on usein hieman, noh, oman tiensä kulkija (en ole vieläkään päässyt yli niistä miesten farkkutuubitopeista......) mutta coutureen sekin sopii. HC:n pitää ollavähän toismaallista ja ainakin itse haluan oikeasti nähdä kaiken sen työn ja ajan mitä tekemiseen menee.

Lempparini oli kuitenkin Elie Saab. Olen haaveluillut jostain nudesta ja kimaltelevasta (älkää kysykö miksi) jo hetken ja tässähän sitä tulee oikein ruudun täydeltä. Edes se, että osaan kuvitella noin 95% kaikista näyötksen mekoista Taylor Swiftin päällä ei latista mielipidettäni. Luulenkin että näitä pukuja tullaan näkemään aika ahkerasti punaisilla matoilla.

Saabissa eniten viehätti se, että vaikka glitteriä oli joka paikassa, tyylikkyys säilyi. Mauttomuutta oli tuskin havaittavissa ja kaikki oli puhdasta ja kevyttä.

dior homme f/w 2010

Unohtakaa mitä sanoin Dior Hommesta. Monet varmasti pitävät tätä kokoelmaa tylsänä ja toistavana, mutta mulle sopii kuin nakki silmään. Kaikki f/w-näytökset ovat olleet enemmän tai vähemmän mustanpuhuvia ja värejä kaihtavia, mutta Diorilla se ei vaikuttanut masentavalta eikä harmaalta. Tiedän ettei Kris Van Assche nauti kovin suuresta suosiosta (cos nothin compares 2 u hedi, etc), eikä hän ole muakaan ennen oikein innostanut. S/S 2009-näytöstä ei tottapuhuen pelastanut edes Justice.

Tällä kertaa Dior oli kuitenkin ihana. Kotoisaa, isoa ja rentoa mutta silti moitteetonta. Vihaan sanaa mutkaton, mutta tähän se sopii. Alan myös olla vahvast sitä mieltä, että löysinkin asukokonaisuus näyttää fiksulta ja tyylikkäältä lyhyillä housunlahkeilla.

tru blood

Jean Paul Gaultier, Dsquared2, John Galliano

Haluuko joku selittää tän trendin mulle? Joo, JPG:lla oli nyrkkeilyä, Dsquaredilla lätkää ja kauhua ja Gallianolla, noh, en ole ihan varma. Voin kuvitella sieluni silmin millasta huutoa tulisi jos naismallien naamat olisi verissä js.... 

Ps.

Wow, the jokes write themselves, you go chris coco, etc.

pariisin syksy

Pariisin fashion weekillä ei ole tapahtunut oikein mitään raportoimisen arvoista tähän mennessä. Pari on ollut ihan ok, esim. Viktor & Rolf, YSL ja Louis Vuitton, mutten oo oikeestaan hyppinyt ihastuksesta. Pariisi loppuu huomenna, mutta silti on jäljellä mahdollisia napakymppejä Lanvinin, Hermèsin, Rafin ja Dior Hommen mudossa. Diorin näytös oli jo pari tuntia sitten, ja TIETENKIN unohdin katsoa live streamin... Toisaalta kuulemani perusteella kamerat olivat missä sattuu eikä itse kokoelmakaan ollut mikään tajunnanräjäyttävä. Bring back Slimane etc.

Ehkä hieman yllättävästi yksi tähänastisista lemppareistani on ollut Marni, joka erottui edukseen pienillä väripilkuilla ja rennon urheilullisilla mutta klassisilla lookeilla. Ja hei oikeasti, jos Ash Stymestin saa näyttämään  näin liikkikselta on jotain tehty oikein.

Toinen silmää mielyttänyt on tänään näytöksensä pitänyt belgialainen Ann Demeulemeester. Tyylilleen uskollisena kokoelman koostuu lähinnä monokromisesta väripaletista, laskoksista ja over all goottivibasta.

 

Etelä-Korealainen Juun J oli myös iloinen yllätys. Kerrokset olivat mahtavia, tosin vähän kyseenalaistin jotkut valinnat lantioiden kohdalla. Miehelle siluetti oli vähän erikoinen, joskaan ei välttämättä huono.  

Pettymyksiin voisin laskea Givenchyn, joka oli yllätyksetön enkä todellakaan lämmennyt miesten sukkahousujen ja sandaalien (fw hello???) yhdistelmälle. Samoin Dries Van Noten, joka osaa olla täysin virheetön halutessaan, jätti vähän toivomisen varaa. Kokoelma oli hieno ja mp3-soittimet ihan läppä idea mutta odotin kyllä jotain vähän parempaa.