home again

Hei taas. Oliko ikävä? Mulla oli! Amerikan ihmemaasta on palattu koti-Suomeen, ja jet lagikin on suurin piirtein selätetty. New York oli just niin mahtava kun voi vaan kuvitella. Tosin vähän jäi nakertamaan se, etten päässyt tekemään ihan kaikkea mitä olisin halunnut. Pitänee vaan lähteä uusiksi joskus.

Fucked Upin keikka Philadelphiassa oli mahtava, vaikka Damian ei poistunut lavalta kovin monesti. En voi kyllä muuta kuin jälleen kerran ihmetellä suomalaisen yleisön aneemisuutta, varsinkin jenkkeihin verrattuna. Ei ollut kovin montaa hetkeä jolloin joku ei stage divannut tai hyppinyt muuten vaan lavalla. Mullekin tarjottiin mikkiä monessa biisissä, eli ei voi valittaa! Erityisen tyytyväiseksi mut sai silti Generationin kuuleminen livenä ensimmäistä kertaa.

Flawless! Vaihdoin muuten keikan jälkeen pari sanaa Damianin kanssa, joka kehui kovasti Suomen keikkoja. Hyvä me! Fucked Up tulee muuten Lutakko Liekeissä-festareille elokuun lopussa, eli sinne vaan kaikki.

Osti keikalta myös pari sinkkua joita en ole Suomesta löytänyt:

Noiden lisäksi BEGN-seiskat pitäisi tulla postissa ihan näinä päivinä! Kaikist bändeistä mulla taitaa olla eniten FU:n levyjä... Ja paitoja... Niin ja onhan mulla julistekin! Heheh.

Ostin myös jotain muutakin tähän blogiin relevanttia:

Beats Solo by Dr. Dre. Tiedetään, tiedetään. Olen trendien uhri, kaikilla on tällaset, ylihinnotellut yms. Näin nää alessa alle satasella, enkä yksinkertaisesti voinut jättää niitä kauppaan. Mä olen miettinyt tällasten kuulokkeiden ostamista nyt reilun vuoden, ja kattavien tutkimusten jälkeen piti valita näiden, Audio Technican ath-es7:n tai Sennheiserin hd25-1:n välillä. AT:t oli kaikista näteimmät, Sennheiserit laadukkaimmat (ja kalleimmat) ja nää mukavasti siitä väliltä. Onhan noi aika juntit mutta kuulostaa erinomaiselta! Ja suuresti plussaa myös paksusta johdosta joka ei solmuunnu vaikka kuinka yrittäisi.

Mulla on niin paljon kirjotettavaa niin monesta levystä että huhuh. Palaillaan.

hemma igen

Taisin edellisessä entryssä väittää että tauosta tulisi kolmiviikkoinen. Hups. Palasin Suomeen jo melkein viikko sitten, mutta olen vaan ollut niin kiireinen kaiken catching uppaamisen kanssa ettei bloggailulle ole ollut aikaa. Nyt on kuitenkin kaverit ja sukulaiset nähty, ruisleivät syöty, uudet musiikit kuunneltu ja Game of Thrones maratoonattu (suosittelen varsinkin viimeisintä kaikille jotka arvostavat oikeasti hyvää telkkaria). Mitä kaikkea sitä onkaan tapahtunut sitten viime näkemän?

1. Kaksi todella kovasti odottamaani levyä julkaistiin. Fleet Foxesien kakkoslevy Helplessness Blues ja Tyler, The Creatorin ensimmäinen kaupoissa myyty kokopitkä Goblin näkivät päivänvalon vähän aikaa sitten. Fleettareiden tuotos iski odotetusti ihan helvetin lujaa ja on pyörinyt repeatilla oikeastaan siitä lähtien kun sain sen. Ehkä kirjoitan tästä vielä oman postauksensa, mutta pakko kyllä sanoa että tällä hetkellä ei ole yhtäkään artistia tai yhtyettä joka tekisi yhtä kaunista musiikkia kuin Fleet Foxes. Ruississa nähdään.

Goblinista en sen sijaan oikein tiedä vielä. Tyler nyt on muutenkin vähän kiistanalainen heppu, enkä ole täysin varma hänen lyriikoidensa tarpeellisuudesta. Silti Goblinilla eniten mua ärsyttää se, miten Tyler koko ajan selittää että "hei tää on läppä vaan, en mä oikeesti ajattele näin!" Edellisellä Bastard-levyllä tykkäsin just siitä, että Tyler teki musiikkia anteeksipyytelemättä ja vaikutti siltä ettei hän  todellakaan välitä siitä mitä ihmiset ajattelevat. Goblinilla meno on ihan erilaista. Katsokaa iki-ihanan Anothony Fantanon arvostelu, hän sanoo kaiken mitä ajattelen mutta paremmin. En suhtaudu Gobliniin ihan yhtä negatiivisesti, mutta rasittaa suunnattomasti se, että Tyler kokee pakolliseksi selittää heittävänsä läppää, vaikka ne jotka eivät sitä tajua eivät mun mielestä ansaitse selityksiä tai varsinkaan tilaa biiseistä. Niin ja vähän harmittaa että levyn parhaat biisit oli jo kuultu etukäteen. Voisin kirjottaa Tyleristä kolmen kilmetrin pituisen entryn, ehkä sen teenkin jossain vaiheessa.

2. Voitin Issuesin kilpailussa 50 euron lahjakortin Stupidoon! Tehtävänä oli suositelle Janille ja Inkelle musiikkia, oma kommenttini löytyy täältä. Matkasin tietysti heti kotiuduttuani Stupidoon, josta lähti mukaan Goblinin lisäksi kaksi Stupidon mukavien mänien suositusta, Brandon Coxin brittiversio Banjo or Freakout ja jonkin verran hypeä ympärilleen kerännyt Merrill Garbusisin tUnE-yArDs. Olin kuunnellut jonkun verran levyn kolmosraitaa Gangstaa, mutta koko levy on kyllä kuuntelun arvoinen. Kiitos kovasti Issuesille ja Stupidolle!

3. Pääsin ylioppilaaksi, jippii. Tai no, juhlin vasta 12 päivän päästä mutta kaikki aineet meni läpi ja vielä ihan mukavastikin. Lopullinen rivi on sitten LLEMC, mihin olen ihan tyytyväinen. Laudikset tuli äidinkielestä (vaikka sitä ei tästä blogista ehkä uskoisi....) ja englannista, E filosofiasta, M historiasta (viime syksyltä, jäi YHDEN pisteen alle E:n ja keväällä olisi mennyt yli... Itken.) ja C toisesta kotimaisesta, hehheh. Ensi syksyn suunitelmatkin rullaa ihan mukavasti, vielä on kielikoe tiedossa 11. päivä ja sitten pitäs jutut olla jo semivarmoja.

4. Ai niin ja se interrail! Mentiin reittiä Turku - Tukholma - Berliini - Praha - Wien - Milano - Nizza - Marseilles - Barcelona - Pariisi - Amsterdam - Kööpenhamina - Helsinki, mikä oli ihan passeli. Ehkä laitan pari kuvaa tänne kun saan ne kehitettyä (käytin lähinnä kertakäyttökameraa koska mukana oli vaan siskoni ikivanha digikamera). Näin jälkikäteen ajateltuna olisin ehkä mielummin lähtenyt Prahan jälkeen itään enkä etelään, mutta Barcelonaa kyllä suosittelen kaikille! Niin ja jostain syystä Amsterdam sai mut arvostamaan Tomboyta ihan uudella tasolla...

5. Hyviä keikkoja tulossa. 6.6. Abe Vigoda Kutosella, 12.7. Black Lips ja Dum Dum Girls Nosturissa  sekä 29.8. Lutakko Liekeissä-tapahtuma Jyväskylässä jossa soittaa mm. Fucked Up. Muistaakseni Black Lips on soittanut Suomessa aiemminkin, mutta itse olin liian nuori päästäkseni sisään. Tykkäsin Good Bad, Not Evilista joskus 2007 iiiihan sikana ja vieläkin O Katrinat iskee, pitäisi varmaan kuunnella sitä uudenpaakin kamaa. Fucked Up on ihan must-see, jos vain olen Suomessa. Tosin lähden parin viikon päästä Jenkkeihin ja mitä luultavammin menen katsomaan yhtyettä Philadelphiassa 26.6., jos vaan siskoni muistaa hankkia mulle lipun sekä saan kyydin sinne ja takaisin landelle!

Tulipa purettua, mukava olla takaisin.

iiiik

Ei tassa muuta, mutta kavin tanaan Rough Trade Eastissa hakemassa Burialin Street Halon! Ihmeteltiin vahan etta miks n. kaks korttelia ennen sita alko ihan alyton jono ja paikalle paastyamme nahtiin joku papparainen jakamassa lehtia ja ottamassa kuvia ihmisten kanssa. Noh, pienen pallistelyn jalkeen tajuttiin etta Yorken Tomppahan se siina, jakamassa Radioheadin The Universal Sigh-lehtea.... :---D En kerenny enaa jonoo mutta sain lehden ja stalkkauskuvia! Lontoon sightseeingia parhaimmillaan.

vlog!

Jees, 200 postausta täynnä! Kävijöitä ja kommenttejakin on ollut ihan mukavasti, en voi valittaa. Tosin tuntuu että itse voisin vähän ryhdistäytyä kommentoinnin saralla... Eheh.

Tein erittäin awkwardin videon semikrapulaisena, MacBookin hi-techillä kameralla liian pimeässä huoneessa läppärin huristessa:

b-day d-day

BAHF täytti torstaina vuosia! Tai siis vuoden. Unohdin tehdä entryn. Mutta ei se mitään, nyt teen.

Viime vuonna tähän aikaan olin just palannut kolmen viikon Tukholmareissulta. Suomi vitutti. Bloggaamisen alottaminen uudestaan (mulla oli lyhytikänen musablogi pari vuotta sitten) oli ollut mielessä jo aikoja ja 11.11.2009 päätin tarttua härkää sarvista. Vaikka BAHF:n sisältö onkin muuttunut tässä vuoden varrella jonkin verran niin perusajatus on silti sama: jakamisen pakko ja omien ihastuksien hypetys. Elämä on koulun takia aika hektistä tällä hetkellä, mutta pyrin päivittämään joka toinen päivä, vaihtuvalla menestyksellä. Nyt postauksia on takana paria vaille 200, ja vaikka välillä inspiraatio on olematon niin mielelläni porskuttaisin eteenpäin vielä seuraavatkin vuodet.

En tykkää puhua hirveästi itsestäni tai elämästäni koska tottapuhuen se on kuolettavan tylsää, mutta joskus pari kuukautta takaperin blogeissa pyöri 100 faktan listoja. En kiusaa teitä niin monella, mutta tässä on 20 kappaletta Erittäin Tärkeää Informaatiota:

1. Mun nimi on Anna, olen 18-vuotias ja käyn lukion kolmatta luokkaa.

2. Haen ulkomaille opiskelemaan ensi vuonna, mutten uskalla sanoa siitä vielä enempää jos kaikki kusee. Sen verran voin paljastaa ettei kyseessä ole mikään taiteisiin tai mediaan liittyvä ala.

3. Mulla on synkkä j-rockmenneisyys.

4. Koitan välttää ketjukauppoja. Vaikka välillä hairahtaakin H&M:ään, Monkiin ja Weekdayhyn niin koitan ostaa joko käyettyä ja ainakin perusvaatteissa semisti laadukkaampaa, esim. Acnea ja Filippa K:ta.

5. En ole seurannut suomalaista telkkaria moneen vuoteen. Katson kaikki sarjat netistä ja jos tykkään tarpeeksi ostan dvd-boxin. Kaikkien aikojen suosikkini on The Wire eli Langalla.

6. Oon ollut kasvissyöjä 14-vuotiaasta. Vegaanius ns. kiinnostaa mutta oon laiska/pihi/laiska. Joskus vielä!

7. Rakastan Harry Potteria. Luin Viisasten kiven 7-vuotiaana ekalla luokalla ja ~siitä lähtien mikään ei ollut entisensä~

8. Vaikka voin helposti viettää tunnin jos toisenkin Hesaria lukiessa varsinkin sunnuntaisin, Guardian on mun alotussivu ja luen sieltä melkeinpä kaikki uutiset. Tämän seurauksena tiedän enemmän Britannian kuin Suomen politiikasta.

9. En ole koskaan maistanut kebabia.

10. Käytän erittäin harvoin piilareita, ja silloin kun ne päässä ovat niin tökin itseäni vaistomaisesti silmien väliin ja kulmiin.

11. Haluaisin tatuointeja, mutten ole vielä ihan täysin varma mitä. Hyvät tatskat muutenkin tekee ihmisestä kuin ihmisestä paljon vetävämmän.

12. Vihaan vihaan vihaan varpaita.

13. Rakastan brittikoomikoita. David Mitchell, Frankie Boyle, Dara O'Briain, Sue Perkins, Russel Howard, Chris Addison, Jack Whitehall... Huumorini on kuulemma välillä vähän vaikeaselkoista/vammasta, tykkään eritoten tilannekomiikasta, stand-upista ja mahdollisimman epäkorrekteista läpistä. Esim:

14. Asun keskellä metsää, lähinpään kauppaan on seitsemän kilometriä.

15. Ostan keskimäärin 1 - 4 levyä kuukaudessa, 95% vinyylinä. Tuntuu mahdottomalta ajatukselta että kävisin levykaupassa ostamatta mitään.

16. Baarikertani voi laskea yhden käden sormin. Käytän rahat mielummin levyihin ja leffoihin. Ainoa syy mennä baariin on keikka. Niin ja baarista puheenollen, en ole koskaan juonut kokonaista siideritölkkiä/pulloa. Lonkerokin on semiällöä.

17. Olen käynyt 12 eri maassa, mutten koskaan Euroopan ulkopuolella. Tähän tulee muutos ensi keväänä/kesänä kun suuntana on New York.

18. Erosin kirkosta samana päivänä kun täytin 18. En usko jumaliin enkä mihinkään muuhunkaan ns. korkeampaan voimaan tai yliluonnolliseen.

19. Jos jostain syystä vaikutan jollain tavalla coolilta (mitä epäilen), voin kertoa ettei kukaan oikeasti mut tunteva ole samaa mieltä. Olen dorkaakin dorkempi.

kolme kovinta tänään

1. Animal Collectiven ODDSAC-dvd. En ole vielä katsonut koska hankin tän vasta tänään. Epäilen myös vahvasti että pienet kalsarikännit tekisi kokemusta vähän autenttisemman.

2. Rakkautta &a Anarkiaa sarjalippu. Tai no, ostettiin Tomin kanssa puokkiin joten itelläni on käytettävissä vaan viisi. Teen R&A:sta vielä kattavamman postauksen varmaan huomenna, mut eiköhän Howl, Blank City, Dogtooth ja Les Amours Imaginaires aka Heartbeats oo ne must-seet mulle.

3. No Agen Everything In Between. En ole oikeastaan muuta kuunnellut. Tiedetään, tää ilmestyy vasta kuun lopulla mutta kun tilasin sen ennakkoon niin pääsen kuuntelemaan streamia Sub Popin sivuilta. Tästäkin kirjotan vielä, sitten kun se on vähän ajankohtasempaa. Biisejä ei oikeen löydy Youtubesta mutta Daytrottesissakin kuultu Depletion on parhaimmistoa. Ei ole tosin muissakaan valittamista.

kesähitit

Pakko sanoa ihan näin alkuun että bloggailu ei ole ihan mun to-do-listan ykkösenä tällä hetkellä. Huoneeni lämpötila on ollut +30°c:n paremmalla puolella melkeinpä koko viikon jonka seurauksena olo on vähintäänkin nuutunut. En muutenkaan osaa toimia näin kuumassa, joku parikyt plusastetta olisi ihan tarpeeksi. Tuntuu että aivotoimintakin vähenee tai ainakin kokee jonkinlaisia muutoksia, näin viime yönä unta jossa tanssin "tattoo-folkia" (näytti tangolta) n. 50 kg oikeaa laihemman Fucked Upin Pink Eyesin kanssa Senaatintorilla...

Lagausmielentilassa haluan kuunnella chilliä musiikkia, joten tässä joitain parhaimpia joista en ole vielä kirjoittanut:

Washed Out taitaa olla chillwave-kinginä jo aika monelle tuttu, mutta jos ei, niin kyseessä on Ernest Greene-nimisen Georgialaisen yhden miehen projekti, jolta on ilmestynyt kaksi EP:tä, Life of Leisure ja High Times. Muistaakseni Greene on siviiliammatiltaan kirjastonhoitaja ja tekee kaikki biisit makuuhuonestudiossaan. Ylläoleva You and I on osa Adult Swimin 8 songs 8 weeks-projektia, johon osallistui Washed Outin ohella mm. Black Lips, High on Fire ja LCD Soundsystem Holy Ghostin remixaamana. Kaikki biisit voi ladata laillisesti ja ilmaiseksi projektin kotisivuilta. You and I on melkein täydellinen biisi, en keksi oikeastaan mitään kritisoitavaa. Kuunnelkaa itse.

Joku kuvasi kerran Beach Fossilseja Surfer Bloodin ja Real Estaten sekoituksena, enkä ole ainakaan itse keksinyt mitään osuvampaa. Ei ehkä se kaikista omaperäisin tai erikoisin bändi mutta hyvää kesäkuuntelua silti.

Best Coastilta aka Bethany Cosentinolta ilmestyy debyyttilevy Crazy For You 27. päivä tätä kuuta, jonka lead single Boyfriend on saanut osakseen jos jonkinmoista hypeä. Silti itse tykkään vähän enemmän tästä viime vuonna ilmestyneen Black Iris seiskatuumasen This Is Real-biisistä jossa on vähän enemmän noisea ja vähän vähemmän She&Him-tyylistä mankumista. Bethany Cosentino on muuten Wavvesin tyttöystävä.

Olen soittanut Foalsin uusinta Total Life Forever-levyä yhdelle kaverilleni jonka lempimusiikkia on suomalainen räppi ja reggae sekä toiselle joka kuuntelee lähinnä psychobillyä ja punkkia. Kummatkin ovat tykänneet. En pääse yli kuinka paljon parempi TLF on verrattuna kahden vuoden takaiseen Antidotesiin, uskaltaisin jopa sanoa että tää on yksi mun tän vuoden suosikeista. Harmi vain että hyvät biisit painottuvat aika pitkälti vain ensimmäiselle puolelle. Silti, en osaa päättää mikä on lempibiisini joten nauttikaa Miamin musiikkivideosta.

Janelle Monáe on Grammy-ehdokkaanakin ollut Kansasilainen joka on featannut mm. Outkasin Idlewild-levyllä ja on Diddyn levy-yhtiöllä. Älkää silti pelästykö, toukokuussa ilmestynyt The ArchAndroid (Suites II and III) on mielenkiintoisin ja tottapuhuen paras RnB/soul-levy jonka olen kuullut erittäin pitkään aikaan. Tällaista listihittien pitäisi olla, step down Beyonce ja Lady Gaga.

Ai niin ja kuten olen jo aiemmin maininnutkin, saksalainen abientihme Pantha du Prince soittaa tänään YK:ssa, kaikki yli 22-vuotiaat menkää ja fiilistelkää munki puolesta!

big boi: sir lucious left foot: the son of chico dusty

 Tää ei liity nyt mitenkään tän entryn aiheeseen mutta ei voi muuta sanoa kuin schütteln und weinen @ Die Mannschaft... Myönnettäköön että seuraan yleensä vaan euroopan- ja maailmanmestaruuskisoja mutta silti, nyt vituttaa ja varsinkin Özilin puolesta enkä voi olla ajattelematta olisko Müllerin pelaaminen muuttanut jotain. Onneks sentään Espanja oli koko ajan mun kakkossuosikki Ghanan kanssa niin en itke itseäni uneen. Niin ja Piquen ja Ikerin katsominen finaalissa ei haittaa. Derp.
 
Nyt asiaan. Flowssa perjantaina esiintyvä Big Boi julkaisi toissapäivänä ensimmäisen virallisen soololevynsä, Sir Lucious Left Foot: The Son of Chico Dusty, joka on kerännyt ihailua joka suunnasta. Pirchforkista ropisi vähän yllättävätkin 9,2 (joka on muuten sama kuin mitä No Agen Nouns sai aikanaan) eikä negatiivisia arvioita ole tullut oikeastaan missään mediassa. Kiitosta on tullut lähes kaikesta, niin Big Boin lyriikoista kuin levyn moninaisuudestakin. Vaihtelua löytyykin enemmän kuin voisi toivoa, 15 biisistä 12 feattaa muusikoita Gucci Manesta Janelle Monáeen. Monáelta ilmestyi muuten toukokuussa esikoisalbumi The ArchAndroid joka on ollut itsellä aika kovassa kuuntelussa  mikä kertoo jotain levyn laadusta kun se iskee muhunkin, joka yleensä kiertää RnB:n mahdollisimman kaukaa. Harmi kyllä biisi jossa Monáea kuullaan, Be Still, ei kuulu Sir Lucious Left Footin parhaimmistoon. Paljon paremmin yhteistyö toimii toisinpäin.

Ensimmäisellä kuuntelukerralla tuntui että levy on ihan älyttömän epätasainen ja hajanainen, mitään yhtenäisyyttä ei ollut havaittavissa. Nyt parin lisäkuuntelun jälkeen biisit on edelleen tosi erillaisia, mutta se ei oikeastaan haittaa koska melkein jokainen on sinkkumateriaalia. Mulle ykkösbiisiksi nousi heti Scott Storchin tuottama Shutterbugg joka toimii ihan älyttömän hienosti. Toisaalta Shutterbuggia edeltävä biisi ja kakkossinkku Follow Us kuuluu koko levyn heikoimpiin ja feattaava Vonnegutt (for real.....) on ihan hirveä. Big Boi ja OutKast yleensäkin on aina ollut hyvällä tavalla erilainen verrattuna muuhun listahitti hip hopiin ja sama jatkuu Sir Lucious Left Footilla. Vaikka uhoa etc tietenkin löytyy, on Big Boin sanat fiksuja, hauskoja ja erinomaisesti tuotettu. Ei tää musta ehkä ihan niin ylivoimaisen upea ole kuin nähtävästi kaikkien muiden mielestä, mutta hieno levy silti. Suosittelen!