∆

Olin pari viikkoa sitten katsomassa Japandroidsia (oli vitun hyvä! ja Celebtration Rock on kans!), ja satuin nappaamaan mukaani Loud And Quiet-nimisen ilmaisjakelulehden, pitkälti koska siinä oli Lil B:n haasattelu mikä on aika harvinaista. Luin lehden lentokoneessa, ja varsinkin yksi haastattelu teki vaikutuksen.

Alt-J, tai ∆ jos haluaa hifistellä, soittaa musiikkia jota en osaa määritellä mikä automaattisesti sai kiinnostuksen nousemaan. Haastattelussa bändi sanoi olevansa jotain folk/electronica/hip hop-akselilta, enkä itsekään oikein keksi mitään sen parempaa. Mutta ehkä välillä musiikki voi vaan olla hyvää ilman, että se on jotain.

Esikoislevy An Awesome Wave tuli joskus vähän aikaa sitten, ja sen kaksi aloitusbiisiä on intro ja sitä seuraava välisoitto. Kun niiden yli ns. pääsee, ei levy musta ole niin vaikeasti lähestyttävä kun voisi alkuun kuvitella. Kyllä sieltä hittejäkin löytyy, Matildaa on kai jopa soitettu sellaisissakin korkeakulttuurin riemuvoitoissa kuin Made In Chelseassa (jota siis myös itse katson kikseissä). Ehkä huomattavinta on kuitenkin koukut, joita on joka biisissä niin, että ne soi päässä seuraavat kaksi viikkoa. Kaiken lisäksi ne kaikki tuntuu freesseiltä.

Silti entien pidän siitä, ettei yksikään biisi ole ennalta-arvattava. Alusta ei voi sanoa, millainene loppu, keskiosa tai seuraavat 10 sekunttia tulevat olemaan. Alt-J:n musiikki on tylsyyden vastakohta. 

Pyysin Stupidoa hankkimaan An Awesome Waven vinyylinä ja kai sen pitäisi kohta tullakin, käykää hankkimassa!