braids: native speaker

Tuntuu että odotin Braidsin Native Speaker-debyyttiä ihan kamalan kauan, vaikka Last.fm kertookin että ensimmäisen kerran bändin Set Pieces-EP soi vasta viime vuoden toukokuussa. Braids kuulosti kivalta jo silloin melkein yhdeksän kuukautta sitten, mutta nyt sitäkin paremmalta. Vokalisti Raphaelle Standell-Prestonin ääni on uskomattoman puhdas ja kaunis, mikä on totta puhuen mukavaa vaihtelua useimpiin musiikkivalintoihin.

En usko että kukaan joka on kuunnellut Animal Collectiven Feelsin voi mitenkään olla kuulematta samanlaisuuksia sen ja Native Speakerin välillä. "Anco naislaulajalla" taitaa olla se suosituin tapa kuvata Braidsia, eikä se kovin kaukaahaettua olekaan. Native Speakerin ensimmäinen biisi Lemonade on melko suoraa Feelsiä, varsinkin viiden minuutin merkiltä alkava instrumentaalinen osio. Melkein odotin Panda Bearin vokaaleja. Ei tästä Anco-vibaisuudesta voi kyllä hirveästi rankaista, mielummin kuuntelen Feelsistä kuin Glasvegasista inspiroitunutta musiikkia. Eikä Braids jää pelkäksi Anco-kopioksi. 

Braidsin voisi aika helposti ohittaa generisenä hipsterbändinä (laiska termi mutta tajuannette mitä tarkoitan), mutta Native Speaker ei kuitenkaan ole mitään peruskauraa. Ei tietenkään käy kieltäminen etteikö kyseessä olisi nuori bändi jolla on vielä varaa kasvaa omanlaisekseen, mutta toivon oikeesti että näiden suosio räjähtäis kunnolla tänä vuonna.