tiistai 11. tammikuuta 2011

docpoint 2011 - top 5

Docpoint järjestetään 25. - 30.1., ja tänä vuonna päätin ihan mennäkin. Vaikka tarjontaa on laidasta ja laitaan ja ehdottomasti suurin osa näyttää hyvin laadukkaalta, päätin tehdä pienen listan niistä mulle must-see-dokkareista. Vähän kattavampaa tärppilistaa löytyy esim. Laurilta ja Paska sohvalta. Kaikki synopsikset on suoraan Docpointin sivuilta.

12th & Delaware


Tienristeyksessä on kaksi taloa. Toisessa toimii aborttiklinikka ja toisessa ”elämää suojeleva” raskauskeskus. Raskauskeskus järjestää aborttiklinikan edessä mielenosoituksia ja pyrkii saamaan aborttiin päätyneitä nuoria naisia toisiin ajatuksiin tarjoten tien toisella puolella tietoa ja tukea. Klinikan arkea puolestaan varjostavat jatkuvat, kaikkialla Yhdysvalloissa tapahtuvat väkivaltaiset iskut aborttiklinikoita vastaan sekä jatkuva häirintä ja pelottelu.

12th & Delaware on onnistuneen tasapuolinen kuvaus kahden vastakkaisen leirin sisältä ja valottaa kiihkeän yhdysvaltalaisen aborttikeskustelun taustoja. Kun ei-toivotusta raskaudesta tulee uskonkysymys ja osa puoluepoliittista toimintaa, seurauksena on konflikti vailla loppua. Vastakkainasettelu kehon itsemääräämisoikeuden ja kristillinen maailmankatsomuksen välillä on kiehtovaa ja ristiriitaista katseltavaa.

Exit Through the Gift Shop


Videokamera kädessä elävä entinen vaatekauppias Thierry Guetta innostuu katutaiteesta ja alkaa pyrkiä kohti taiteenlajin huippua. Itseoppinut mutta sitäkin intohimoisempi dokumentaristi suihkii kamerallaan ympäriinsä kuin töhertäjä metron kimpussa. Hän saa aikaan tuotoksen, joka aiheuttaa elokuvan kohteelle lähinnä päänsärkyä. Kohde on katutaiteen mestari Banksy.

Mutta osat vaihtuvat, elokuvantekijästä tuleekin itsestään elokuvan tähti. Banksy antaa sysäyksen Thierryn taiteilijanuralle, joka hakee korniudessaan ja röyhkeydessään vertaistaan. Entinen dokumentaristi räjäyttää itsensä katutaiteen estetiikasta ammentavaksi kuvataiteilijaksi, jonka suurin saavutus on taiteen laadusta piittaamaton valtava hype. Olemattomasta sisällöstä ja aiheiden kopioinnista dollareita käärivä uustaiteilija saattaa itsensä lisäksi naurunalaiseksi myös taiteen arvonmuodostuksen ja sen ympärillä tapahtuvan liiketoiminnan.

Inside Job (tätä odotan eniten)


Inside Job antaa talousromahdukselle kasvot. Ohjaaja Charles Ferguson kaivaa esiin vuosien 2007-08 rahoitusmarkkinakriisin aiheuttaneet päätökset ja niitä tehneet poliitikot aina Ronald Reaganista lähtien.

Elokuva tarjoaa selkeän analyysin kriisin kulusta ja jälkihoidosta – tai pikemmin hoidon puuttellisuudesta. Sääntelystä vapautettuja Wall Streetin pankkeja pyörittävät ahneus ja korruptio; kokaiinia ja prostituoituja käytetään liiketoimien voitelemiseen. Kun pankkiirit selittelevät tekemiään petoksia senaatin kuulemisissa, katumusta ei nauhoista välity.

Inside Job esittää polttavia kysymyksiä politiikkaa ohjaavan valtavirran taloustieteen korruptiosta ja kyvyttömyydestä ehkäistä kriisejä. Osansa kritiikistä saa myös Barack Obaman hallinto, jonka kytkökset Wall Streetille ovat vahvat. Uudistukset takkuavat eikä syytteitä ole nostettu.


The World According to Ion B.


Ion Bârlădeanu on yli 60-vuotias bukarestilaisessa roskakuilussa majaileva mies ‒ ja taiteellisen läpimurtonsa kynnyksellä. Hän kutsuu itseään ohjaajaksi, kollaasejaan elokuviksi ja sivistystään pullosta saaduksi. Haudankaivajasta kodittomaksi kulkuriksi edennyt auteur on kaikessa hiljaisuudessa luonut mittavan taiteellisen tuotannon. Satojen kollaasien kokoelmassa tutut tähdet lyövät satiirisesti kättä kommunismin ajan kuvaston kanssa. Ceauşescun rinnalla lehtikuvat Steve McQueenista ja Jean-Paul Belmondosta symboloivat vapautta.

Taidemaailma pyrkii saamaan otteen yli kaksi vuosikymmentä kadulla eläneestä eksentrikosta, jonka töissä nähdään pop-taidetta, dadaa ja surrealismia. Taiteilija ei kumarra Warholin kaltaisia esikuvia, koska ei niitä tunne. Romaniassa pop-estetiikka pääsi valloilleen vasta kommunismin kaaduttua, mutta jo 70-luvulla Bârlădeanu loi omaa pienoistodellisuuttaan siitä, mitä muut heittivät pois hyödyttömänä.

You Don’t Like the Truth: 4 Days Inside Guantánamo


Omar Khadrin käsityötuokio isänsä ystävien seurassa Afganistanissa päättyy Yhdysvaltain hyökkäykseen. Iskuun osallistuu hävittäjiä, taisteluhelikoptereita, ilmatukihävittäjiä, erikoisjoukot, laskuvarjojääkärit, kaikkiaan noin sadan sotilaan vahvuinen osasto. Miesten talo muuttuu röykkiöksi, jonne vielä varmuuden vuoksi heitellään kranaatteja. Khadr selviää, mutta päätyy amerikkalaissotilaan murhasta syytettynä suoraan Guantánamoon.

Khadr oli vain 15-vuotias, leirin nuorin vanki. Hän on myös Kanadan kansalainen. Elokuva keskittyy Kanadan viranomaisten vierailuun. Aihetta valaisevat kuulustelutallenteet, vankitovereiden, kuulustelijoiden ja lakimiesten lausunnot. Tänä aikana tunnelmat vaihtuvat toivosta surrealistiseen, betoninkylmään todellisuuteen. Seitsemän vuoden tutkintavankeuden jälkeen seuraa vihdoin tämän sodan runteleman lapsen oikeudenkäynti.

Liput tulee myyntiin 14.1.

2 kommenttia: