Oon kunnellut näitä Yuckin paria demoa/sinkkua/EP:tä suhteellisen paljon, mut mullei ole siltikään ihan auennut mikä niiden soundi oikein on. Biisit eroo toisistan iiihan älyttömästi, eikä tietenkään vähinten sen takia että laulajia on kaksi. Silti jos vertaa esim. just aika perusrakenteista Coconut Bibleä drone-vibaseen Rubberiin ja pianoon vahvasti nojaavan, herkkikseen Daughteriin niin silmissäni alkaa nousta pieniä kysymysmerkkejä. Nohh mutta hei, Rubber on levyllä ja Coconut ei, joten ei valittamista. Ei sillä että Kookokset ei erityisemmin iskisi mutta silti tykkään muusta tuotannosta enemmän ja eri tavalla. Coconut Bible vaan tuntuu vähän basicilta.
Niin ja ps. harmittaa ettei Rubberin b-puolta The Base Of A Dream Is Emptyä löydy levyltä. Höh.
ps2. Huomenna meikä suuntaa Tavastialla Sleigh Bellsiin! Oon kyllä semisti flunssassa joten pittailu taitaa jäädä. Treats ei ole mikään mun lempparlevy mutta eiköhän se livenä paremmalta kuulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti