maanantai 29. marraskuuta 2010

best of 2k10: janelle monáe

Sen sijaan että listaisin loppuvuodesta jonkun top 20:n vuoden parhaista levyistä, ajattelin tehdä erillisiä postauksia niistä albumeista jotka on syystä tai toisesta jääneet ilman omaa entryä. Ensimmäisenä tässä sarjassa on Janelle Monaén ensimmäinen kokopitkä The ArchAndroid (Suites II and III).


Aluksi tuntui siltä että The ArchAndroidin ei pitäisi olla mun kuppi teetä ollenkaan. Soulin ja funkin täytteinen R&B-pop Diddyn levy-yhtiöltä kuulostaa vähintääkin epäilyttävältä, mutta lisätään päälle vielä se että kyseessä on konseptialbumi jonka pääteemoja ovat sci-fi ja androidit niin kasassa pitäisi olla aikamoinen sekamelska. Listapop ei muutenkaan ole ominta alaani, ja Monáe on American Idolissa esiintynyt grammy-ehdokas. En haluaisi sanoa että pelkäisin sitä kavahdettua mainstreamin mörköä, mutta Monáen tasoiset meriitit vähän hirvittävät.



Jotenkin kaikki silti toimii ihan naurettavan helposti ja hyvin. The ArchAndroid on niin täynnä eri vaikutteita, soundeja ja tasoja että pää meinaa mennä sekaisin, hyvällä tavalla. Monáella on kunnianhimoa pienen valtion verran ja se paistaa läpi kokonaisuudesta. Ensimmäisen biisin klassisesta alusta päädytään jazzin, hip-hopin ja funkin läpi ukuleleen ja perinteisempiin rakkauslauluihin. Paljon kiitosta saa kirjoituksen lisäksi tuotantopuoli, jossa on näppinsä pelissä esimerkiksi Big Boilla, Diddyllä ja Of Montrealin Kevin Barnesilla. Laatu on virheetöntä, mikä on varmasti takana seisovien jättinimien ansiota. Vaikka yleensä oma sydämeni tykyttääkin lo-fin tahtiin niin ArchAndroidin täyteläisyys ja moniulotteisuus on tuulahdus raikasta ilmaa. Erityisesti mieltä lämmitti neljän ensimmäisen biisiin yhteensulaminen, mikä oli mielettömän siisti yllätys.



Oikeastaan ArchAndroid on jaettu kahteen osaan, suites II ja III, jotka ovat jatkumusta vuonna 2007 ilmestyneelle Metropolis: Suite I (The Chase)-EP:lle. Suite II:lla on levyn hittibiisit ja muutenkin se on helpommin lähestyttävä, kun taas suite III:lta löytyy kokeellisempaa kamaa ja levyn pisin kappale, melkein yhdeksänminuuttinen BaBopByeYa. Ehkä ainoa mistä en hirveästi diggaa on Of Montrealin kanssa yhteistyössä tehty Make The Bus, mutta lähinnä vaan siksi koska Montrealit ei ole koskaan sen kummemmin iskeneetkään.



Mun kirjoitustaidot ei varmaankaan tee oikeutta Janelle Monáelle, koska The ArchAndroid on oikeasti ihan uskomaton levy. Sieluuni suorastaan sattuu se että hittilistoilla heiluu Katy Perryn ja Ke$han kaltaiset lahjattomat ja merkityksettömät ns. artistit kuin näinkin hienoa musiikkia olisi tarjolla.

8 kommenttia:

  1. musta hittipop-mainstreampaskan ja ns. uskottavan popin välisen kuilun alleviivaaminen on ihan naurettavaa ja turhaa. ensinnäkin jo siksi, että Monáekin levyttää Warnerin alamerkille ja on varmasti imagoltaan harkittu artisti siinä missä Perryt ja Keshatkin.

    Tietty on sääli, ettei esim. tämän levyn hitit keiku listoilla, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tämä varsinainen hittipaska olisi paskaa. ainakin musta juuri noiden isoimpien hittien kategoriassa on tullut viime vuosina aivan käsittämättömiä määriä loistavia biisejä, jotka vaan on helppo leimata rahanmaku suussa tehdyksi paskaksi siksi, että ne ovat nauttineet suurta mainstream-suosiota.

    okei, katy perry ja kesha ei oo välttämättä ne parhaat esimerkit, mutta jos jotain pitäisi luetella, niin 2000-luvulla on tullut ihan helvetisti loistavia jättihittejä: crazy, crazy in love, can't get you out of my head, bad romance, she-wolf ja since you've been gone nyt ainakin nopeasti mietittynä.

    on niin turha lähteä pohtimaan monáen meriittejä ja niiden "hirvittävyyttä", koska keskimäärin ne oikeasti hitikkäimmät biisit tehdään mainstreamissa. se, että tällä hetkellä meininki on valtavirrassa enemmän sinkkukeskeistä ja levyt harvoin kokonaisuutena vakuuttavat, ei tarkoita yhtään sitä, etteikö siellä olis suhteessa paljon enemmän timanttia mukana kuin indiepiireissä. uskottavuudesta viis.

    VastaaPoista
  2. vaik perry on harkittu artisti, niin en mä sitä lahjattomaksi sanois. ossaahan se likka laulaa. se, et pitääks osata jotain muutaki ollakseen lahjakas, on vähän turhaa pohdintaa.

    mut miksi puhuu aidanseipäästä ku voi puhuu ihan aidastaki.

    VastaaPoista
  3. (hahaha, ja ai niin joo. onneks olkoon. oot nimes puolesta tuomittu oleen väärässä AINA ja KAIKESTA.)

    VastaaPoista
  4. oskari - äh, tajusit joko mun pointin väärin tai en saanut sitä tarpeeksi hyvin esille. ei mun tarkoitus ollut alleviivata mitään rajoja tai hyökkää listahittejä vastaan. en todellakan väitä etteikö monáe olis yhtään sen vähempää harkittu tuote kuin kukaan muukaan. kuten varmaan huomasit, mainitsin huonon musiikin esimerkkeinä vaan katy perryn ja ke$han, en muita. kyllä ne she wolfit ja gagat soi ajoittain täälläkin.

    puhuinkin tässä nyt lähinnä omasta rajoitteisuudestani, en siitä että kaikki mikä soi voicella on automaattisesti paskaa. mikä monáen meriiteissä hirvitti/hirvittää ei ollut se että niitä on, vaan se että niistä ns. huolimatta musiikki on näinkin kovatasoista. edelleen, mulla ei henk. koht. tule kovin paljon listamusiikkia kuunneltua joten yllätyin iloisesti. joo, listahiteissä on se aijoittainen helmi mut tottapuhuen archandroid on kokonaisuutena helvetin paljon kiinnostavampi kuin mitä olen kuullut radiosta pitkään aikaan. ei mua haittaa tai häiritse kuka sen takana on, kunhan vaan mainitsin että tällanenkin supertuotettu voi olla ihan yhtä mielenkiintosa ja kokeellista kuin mikä vaan muukin.

    VastaaPoista
  5. anna - joo myönnetään, ehkä lahjattomaksi sanominen on vähän yliampuvaa mut mulla nyt on vaan vähän patoutumia sitä kohtaan....

    ja samassa veneessä ollaan :--(

    VastaaPoista
  6. Löysin Janellen äskettäin ja on muuten toooosi hyvä!

    VastaaPoista
  7. Katy Perry on rasittava ämmä, jonka biisit on pelkää suunrepimistä ja teennäistä paskaa. Ämmän kommentitkin muista artisteista ovat samantasoisia kuin pikkulikat harrastaa yläasteiässä. Ehdoton ei Katy Perrylle. Lady Gaga on toinen säälittävä, joka varastaa kohokohdat muilta legendaarisilta artisteilta ja esittää ne ominaan. Esim. Telephonessa on Madonna Open Your Heart videosta tutut tanssiliikkeet katseineen, käsiliikeineen, asuineen yms yms siis alussa ja Alejandron videon tanssijat ja koreografia on varastettu Madonnan Blond Ambition Tourista ja Express Yourself videosta. Nuorempi sukupolvi nielee nämä asiat mukisematta eikä tiedä sitä, että Nina Hagen, Toyah, Kate Bush ja Grace Jones ovat tehneet nuo 'oudot vaatteet' jutut jo 70-luvulla yms. hassut hatut suruharsoineen.Jopa Gaga on pöllitty Queenin Radio Gaga biisin nimestä. Se ämmä on pelkkä wannabe, joka halusi julkkikseksi hinnalla millä hyvänsä, mutta on heikko kopio oikeista legendoista. Toivottavasti katoaa pian julkisuudesta tai kehittäisi oman imagon varastamatta muilta uriensa kohokohtia ja niillä ratsastamalla maineeseen.

    VastaaPoista