pantha du prince + ariel pink

Viike aikoina mun kuunnelluin levy on ehdottomasti ollut Pantha du Princen kolmosalbumi Black Noise (ei Black Noisen Pantha du Prince niinku Äksän tilauksen tuloilmotuksen tekstarissa luki....) En oo mikään kovin suuri instrumentaalisen saatika ambientin musan kuluttaja, kuunteleen lähinnä vaan Holy Fuckia ja Burialia Boys Noizen ja SebastiAnin tyylisten elektrojumputusten lisäksi. Saksalaisen Hendrick Weberin aka Pantha du Princen minimaaliteknoon kuitenkin jumituin heti ensikuuntelulta. Täydellistä taustamusiikkia mutta ennenkaikkea täydellistä fiilistelymusiikkia. Tällä hetkellä en keksi mitään rentouttavampaa kuin laittaa Black Noise pyörimään ja vaan maata ja kuunnella, mitä olenkin tehnyt erittäin mielyttävissä määrin. Animal Collective-stanina näin ei varmaankaan pitäisi edes sanoa, mutta ehkä tykkäisin Stick To My Sidestä hieman enemmän ilman Noah Lennoxia.... Sen ääni on niin tunnistettava että se vie huomion kaikelta muulta, mikä ärsyttää koska biisin alkupuolisko on hieno. Omat suosikkini löytyvät viimeisen kolmen kappaleen joukosta; Welt Am Draht, Im Bann ja Es Schneit. Im Bannin askeleen äänet tuovat myös mieleen suuret suosikkini, Youtuben rentoutumisvideot, joten mikäs sen mukavampaa.

Toinen uusi tuttavuus on Ariel Pink's Haunted Graffiti. Tai no, uusi ja tuttavuus. Nimi on tuttu jo parin vuoden takaa ja oon nyt kuunnellut yhtä biisiä repeatilla.... En tiedä miksei Ariel koskaan kiinnostanut enempää, uusi sinkku Round And Round on nimittäin sen verran koukuttavaa kamaa että oksat pois! Pitäisi varmaan tehdä lähempää tuttavuutta, levykin on kuulemma tulossa keväämmällä.