Näytetään tekstit, joissa on tunniste thom yorke. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste thom yorke. Näytä kaikki tekstit

tiistai 12. huhtikuuta 2011

i'm new here

Täytin sunnuntaina 19 vuotta. Ikäkriisin pauloissa päätin, että on vihdoin aika antaa periksi itselleni ja aloittaa Tweettaus. Tili on löytynyt jo pari vuotta stalkkaustarkoituksiin, mutta musta tuntuu että Facebook-kaverini eivät niinkään arvosta spämmäystäni, joten Twitter on se luonnollinen seuraaava askel tielläni asioiden jakamisen pakossa. Ilman sen enempiä lätinöitä: tässä se nyt on. Seuratakaa pliis niin seuraan takas, haluun löytää uusia Twitteritä. Ja hei, oon oikeesti ihan hauska ihminen joskus!

Sain lahjaksi kaikkea tarpeellista reilausta varten, mutta paras synttärilahja saapui kuitenkin vasta tänään:



Kyllä, se on se miltä näyttää. Burialin, Four Tetin ja Thom Yorken erittäin rajoitettu Mirror/Ego 12-tuumanen. Kuin ihmeen kaupalla Phonica Recordsilla oli vielä viime viikolla pari kappaletta myynnissä normaalihintaan. Kiljuin ihan vähän vaan.

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

burial + four tet + thom yorke = aivoräjähdys

Luulin oikeasti ensin että tää on joku random Youtube-mashuppiläppä koska eihän yksinkertasesti voi olla mahdollista, että Burial, Four Tet ja Thom Yorke yhdistäisivät voimansa muualla kuin mun unissa. Ei maailmankaikkeus kestäisi sitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Sydän ylikierroksilla painoin playta, kuuntelin ja huhhuh. Laadullisesti nää radioripithän on ihan paskaa, vinskarippejä odotellessa, mutta kyllä näistäkin voi mielipiteensä muodostaa.



Odottakaapa kun vedän vähän henkeä ensin.

Four Tet ja Burial vaan toimii niin hyvin yhdessä. Kummallakin on tosi omaleimainen soundi jonka tunnistaa heti, mutta ne täydentää toisiaan täydellisesti. Thom Yorken ääni on kiva, muttei näiden biisien paras osa. Ei jumalauta, Burial vaan on niin nero etten edes pysty käsittämään. Oon odottanut uutta Burialia nyt yli kolme vuotta, ja kun uudestä kokopitkästä ei ole vielä kuulunut mitään niin nää projektit on next best thing. Ei sillä että vähättelisin näitä mitenkään, Burial ja Four Tetin edellinen yhteistyö, Moth/Wolf Club on yks parhaimmista 12"-levyistä mitä oon koskaan kuullut. Moth on ehkä mun lempparibiisi koskaan.
 
Mirror ja Ego ei yllä ihan Mothin tasolle, tai ei ainakaan vielä näin parin kuuntelukerran jälkeen. Lähinnä siksi että tykkään Burialilla ja Four Tetillä kummallakin enemmän instrumentaalista kamasta. Egon piano-osuus on kans tosi outo. Mirrorista tykkään vähän enemmän. Ehkä. En mä tiedä. Pitää kuunnella nää vielä miljoona kertaa.

Mirror/Egoa on kuulemma tehty n. 300 painosta. Ennakkomyynnissä meni kaikki kappaleet parissa tunnissa, joten tuskinpa tuun tätä koskaan näkemään konkreettiesti käsissäni, saatika levyhyllyssäni. Levyjä pitäs tulla kyllä vielä vähän lisää myyntiin, joten this is me:


Paitsi että mulla on Mac, daa.