panda ja avey

Oon hypettänyt täälläkin Panda Bearin tulevan Tomboy-albumin ilmestymistä jo jonkun aikaa, mutta nyt (viimesitään) täytynee alkaa rajoittaa. Huhuja ilmestymisajankohdasta on leijunut ympäriinsä melko kauan, mutta ainakin mä olin saanut sen käsityksen että viimestään syyskuun lopussa kokopitkä olisi kauppojen hyllyillä. Noh, ei ole. Lennox puhui Brooklyn Veganille (jolla ei muuten ainakaan mun tietääkseni ole mitään yhteyttä suomalaiseen DJ-duoon) pari päivää sitten ja ilmoitti aika suoriltä käsin ettei syyskuiseen julkaisuun ole oikeastaan mitään mahdollisuuksia. Seiskatuumasia sen sijään pitäisi tippua, lokakuussa ainakin You Can Count On Me, jonka kansi on alla ja kolmas sinkku parin kuukauden päästä.

Masentaa kyllä vähän. Mutta toisaalta en halua että Tomboyn valmistumisessa kiirehdittäisiin, mielummin odotan ja saan laatua. Sitäpaitsi, eka sinkku, nimikkobiisi Tomboy ja varsinkin b-puoli Slow Motion olivat erinomaisia. Oon kuunnellut liveversiota levyn muista kappaleista ja nekin vaikuttaa lupaavilta, vaikkakin luultavasti paremmilta studiolaatuisina ja ihan levyltä eikä Youtubesta.

Samassa haastattelussa puhutaan myös pari sanaa Animal Collectiven tulevaisuudesta,  ja jonkinlainen vahvistus uudesta materiaalistakin saatiin. En ole ihan varma kuinka vakavasti kukaan niitä hajoamishuhuja otti, mutta nyt voin ainakin jälleen nukkua yöni ns. rauhassa.

Niin ja ei tietenkään pidä eikä saa unohtaa Avey Taren lokakuun 26. päivä ilmestyvää Down There-levyä! Kyseessähän on Aveyn eka varsinainen sooloalbumi, ja inspiraationa oli kannestakin päätellen krokotiilit.

Oon tästä ihan suuuuperinnoissani, koska imo Avey Taren biisit on yleensä Ancon parhaimpia. For Reverend Green, The Purple Bottle ja Grass on varmaan mun lempparikappaleita koko diskografiasta. Tuntuu semisti että Panda Bearia pidetään aina Ancon aivoina ja ns. "tärkeimpänä" jäsenenä, mutta oma stannaukseni suuntautuu kyllä enemminkin Aveyyn.