destroyer: kaputt

En tiedä latailiko kukaan muu koskaan Pirate Bayn Indie/Rock Playlistejä, mutta kolmisen vuotta sitten tutustuin niiden kautta moneenkin bändiin. Noilta playlistoilta kuulin ensimmäisen kerran esim. Vampire Weekendiä, Holy Fuckia, M83:sta, Wild Beastsia ja Jens Lekmania. Varsinkin Holy Fuckia tulee kuuneltua aktiivisesti vielä nykyäänkin mutta silti pari bändiä meni vähän ohi suun, eritoten Destroyer. Dan Bejarin fronttaama yhtye/projekti/mikä onkaan on julkaissut vaikuttavat yhdeksän kokopitkää ja pari EP:tä päälle, unohtamatta Bejarin levytyksiä These New Pornographersin ja Swan Laken riveissä.

Silti Destroyer ei saanut multa ansaitsemaansa huomiota kuin vasta tällä levyllä. Kuuntelin vähän aikaa sitten vähän vanhempia biisejä uudestaan, enkä ollut enään yhtään hämmennyksissäni miksi Kaputt iski niin kovaa verrattuna aiempaan tuotantoon. Vaikka Bejarin laulu- ja laulunkirjoitustyyli on todella omaleimainen, niin soundi on tällä kertaa hyvinkin erilainen. En sanoisin että suoranaisesti parempi, mutta erilanen. Koitan päästä eroon ainaisista vertailustani, mutta Kaputt on samaa sarjaa Ariel Pinkin ja Twin Shadown kanssa kasarirevivalin suunnannäyttäjänä. Nimikkobiisissä on todella New Order-vibaista menoa ja koko levy on vähän cheesy syntikoidensa ja saksofoniensa kanssa. Mutten tarkoita sitä mitenkään pahana asiana.

Monessa biisissä Bejar ei niinkän laula sanan perinteisessä merkityksessä, vaan pikemminkin lausuu lyriikoita sävelessä. Rakastan Bejarin ääntä, ja tietyt kohdat saa suorastaan kehräämään. Esim. Savage Night at the Operassa lauletaan I heard your record, it's alright joka on jostain syystä melkein levyn paras kohta.

Kaputtilla on vain yhdeksän biisiä, mutta pituutta 50 minuuttia. Silti en jää kaipaamaan mitään enkä halua mitään pois. Nähdään Best of 2011-listojen kärkipaikoilla.

Ps. James Blakesta myöhemmi tällä viikolla, eka pitää kuunnella vielä pari kertaa kunnon laitteilla oikealta levyltä.