keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

o canada pt. 3


 Niskaan sattuu, jalkoihin sattuu, päähän sattuu ja tuntuu että korvakäytävässä olisi vuvuzelakonsertti. Toisin sanoen eilisen tuplakeikkailu, Arcade Fire ja Japandroids, suoriutuivat tehtävästään erinomaisesti. Yksityiskohtaisempia selostuksia keikoista varmasti löytyy muualtakin joten en siihen jaksa mennä, mutta parista jutusta haluan silti kirjottaa.

Ihan ensimmäiseksi pakko sanoa etten voi uskoa kuinka l a m e yleisö Arcade Firessä oli. Ehkä mun paikka oli vaan huono  (olin lavan edessä, en portailla), mutta varsinkin mun edessä ja vierellä olevat tytöt näytti siltä että olis mielummin missä vaan muualla. Menee semisti fiilis jos mulkoillaan heti jos vähän innostuu! Toinen miinuspiste tulee siitä kuinka suuri osa settilistasta oli uusia biisiä koska a) Suburbs ilmestyy vasta yli kuukauden päästä b) murto-osa ihmisistä oli kuullut niitä aiemmin c) ne ei ole niin hyviä kuin vanhemmat biisit. Tosin täytyy kyllä myöntää että Month of May jota alunperin suorastaan inhosin toimi yllättävän hyvin livenä. Olisin silti mielelläni vaihtanut puolet kuudesta uudestä biisistä Antichrist Television Bluesiin, My Body Is A Cageen ja Laikaan. Niin ja Wake Up meni vähän hukkaan avausbiisiniä. Mutta en siltikään halua valittaa, kuulin kaikki mitä halusin ja paikkana Senaatintori oli ihan mahtava. Ehkä oli turha odottaa tältä Glastonburyn vuoden 2007-keikan tasoa.


Arcade Firestä matka jatkui Kuudennelle Linjalle Japandroidseja katsomaan, ja jos korvat eivät vielä Senaatintorin jälkeen olleet hellänä niin Japsit kyllä pitivät huolen että seuraavalle keikalle taidan muistaa korvatulpat. Settilista koostui ylläripylläri aika pitkältki ainoasta kokopitkästä eli Post-Nothingista ja parista muusta sinkusta. Oon kyllä vähän pettynyt ettei Racer-X:ää kuultu! Muuten kyllä tykkäsin paljon enemmän kuin levyä kuunnellessani. Fiilis oli parempi kuin Arcade Firessä eikä edes rumpujen hajoilu ja muut tekniset ongelmat haitanneet liikaa. Kaikin puolin (Y):n arvoinen keikka eikä kauhukuvani toteunut mikä on aina mukavaa.

Nyt menen nukkumaan univelkoja pois, hyvää yötä.

© kuva

2 kommenttia:

  1. oon niiiin samaa mieltä tosta AF-yleisöstä! olin 3.rivissä ja hypintanssinlauloinkiljuin minkä ehdin mutta fiilis ehkä vähän kärsi siitä että ympärillä porukka vain SEISOI ja tuijotteli jonnekin ihan muualle kuin lavalle (kuvaavaa: mun kassi jossa oli mm. ipodkännykkäkamerakaikkitärkeä oli koko keikan ajan maassa ja ainoa uhka sille oli _mun_ jalat. huhhuh)
    nomutta silti, voi ja ah, ihanuutta.<3

    t. yksi anonyymi lukija, blogisi on kiva btw:>

    VastaaPoista
  2. jep, se yleisön aneemisuus oli superärsyttävää. :-( mut jos jotain positiivista pitää hakea niin oli ihan kiva kokemus kun ei runnittu joka puolelta ja oli hengitystilaakin.

    ja kiitos!

    VastaaPoista