never mind the buzzcocks

Maailmassa on kaksi asiaa joita rakastan varaukstettomasti yli muiden: musiikki ja brittiläiset paneelikeskusteluohjelmat. Nämä intohimoni yhdistyvät upeasti Never Mind The Buzzcocksissa, jonka 24 kausi alkoi viime viikolla. Sarja on tullut jo vuodesta 1996, mutta henkilökohtaisesti innostuin kymmenen vuotta myöhemmin kun Simon Amstell otti juontajan pestin. Simon on edelleen yksi mun lempparikoomikoista, vaikka häntä näkeekin nykyään harmittavan harvoin missään muualla kuin omassa Grandma's House-sarjassaan. Simonin lopetettua Buzzcocksissa kaksi vuotta takaperin on juontajan hommaa hoitanut vaihtuvat vieraat, esim. Mark Ronson, Martin Freeman, David Tennant ja oma all-time suosikkini Frankie Boyle.

Buzzcocksin idea on yksinkertainen; on juontaja ja kaksi pysyvää tiimikapteenia, jotka ovat tällä hetkellä Phil Jupitus ja Might Booshin Noel Fielding. Jokaisessa jaksossa on eri kysymyskierroksia, esim. Woop Woop! That's the Sound of da Police! jossa pitää keksiä miten joku asia tai esine on saanut jonkun muusikon ongelmiin lain kanssa, tai Identity Parade jossa pitää tunnistaa (yleensä hieman tuntemattomampi) muusikko viiden ihmisen joukosta. Kysymykset ja vastaukset eivät siltikään ole se pääjuttu, vaan läppä mikä lentää niiden välissä.

Legendaarisimpia jaksoja on olleet Amy Winehousen sekoilut kaudella 19, Noelin ensimmäinen vierailu ja kauden 22 viimeinn jakso jossa on Josh Groban.

Buzzcocksia löytyy Youtubesta mielin määrin, parhaiten kuitenkin ehkä täältä. Uusimman kauden ekat jaksot löytyy täältä.

seuraava levyostos

Tulee olemaan Sunn O))) Gold Pandan debyytti Lucky Shiner.

Oon kuullut monen väittävän että tänä vuonna ei muka ole ilmestynyt hyviä esikoislevyjä. PAH sanon minä. Elektron saralla Gold Pandan lisäksi parhainta uutta on niin ikään Lontoosta ponnistava Mount Kimbie. Pitäkää Ruskot ja muu brosteppinne (huom. uus lemppaitermini), this is where it's at:

skins: us edition

Arvatkaa kuka matkusti iloisen autuaasti bussissä tänään kello yhdeksän, tyystin unohtaen että The Nationalin liput tuli myyntiin........ Että sillai. Ei muuta kuin perjantaiaamuna peruutuspaikkoja koittamaan. Jos jollain muuten on ylimääränen lippu osettuna tai varattuna niin kommenttia tai sähköpostia voi laittaa, olisin ikuisesti kiitollinen!

Asiaan: luulen että jokainen teini-ikää edes lähentelevä on tietoinen brittisarjasta nimeltä Skins. Sarjaa on tullut nyt neljä kautta, joista jokainen on ollut toistaan huonompia. Ensi vuonna tiedossa on taas uusi kausi ja uudet hahmot, joihin voi tutustua täällä. Vihasin lähes jokaista viime generation hahmoa (Cookia ja JJ:tä lukuunottamatta), ja muutenkin kirjoitus oli musta paikoitellen todella huonoa ja epäuskottavaa. Näinpä odotukset viidennelle kaudelle eivät ole korkella, mutta enköhnä nuokin jaksot katso läpi.

Uuden brittiskinsin lisäksi ensi vuonna päästään nauttimaan (termi on tosin ehkä vähän kyseenalainen) sarjan amerikkalaisversiosta. Jenkkiskins esitetään MTV:llä, ja vaikka ikärajaksi onkin laitettu MA eli mature audience only, on sanomattakin selvää että suuri osa siitä mikä erottaa Skinsin muusta teinimassasta on sensuroitu. Muuten Skins US onkin pitkälti sama kuin brittiversion ensimmäinen kausi. Hahmot ovat samoja (joskin eroavaisuuksia nimissä ja luonteissa tulee kuulemma olemaaan) Maxxieta lukuunottamatta, josta on tehty Tea, lesbo cheerleader. Maxxie ei todellakaan ollut mikään mun lempihahmo, mutta vaihtaminen ärsyttää mua silti ihan suunnattomasti. Seksikäs ja tyttömäinen lesbo on kaikista vähiten haloota aiheuttava, ja samalla meni luultavasti myös Anwarin uskonto vs. homot-juttu ja Tonyn mänikokeilu. Samoin Cassien (tai siis Katien) syömishäiriö on viivattu yli.

Katie (Cassie), Stanley (Sid), Chris, Abudd (Anwar)

Eura (Effy), Michelle, Tony, Tea (Maxxie), Jal

Skins US:n ensimmäinen traileri on julkaisut, eikä siitä ole oikestaan kukaan tykännyt:

Ensimmäinen jakso tulee olemaan täysin samanlainen kuin brittiversion, mutta siitä eteenpäin vain kolme kauden kymmenestä jaksosta on suoria kopiota. Ton trailerin perusteella ainakin Chrisin ja Cassien jaksot näyttävät olevan samoilla linjoilla.

Koitan oikeesti olla tuomitsematta kun en ole yhtäkään kokonaista jaksoa nähnyt, mutta vaikealta se tuntuu. Vuonna 2007 Skinsin eka tuottari oli parasta mitä telkkarista tuli. Jenkkiversiot on lähes säännönmukaisesti huonompia kuin alkuperäiset, ja tällä hetkellä kolmea rakstamaani brittisarjaa (Skinskin lisäksi Being Human ja The Inbetweeners) ollaan tekemässä uusiksi. Ärsyttää.

the national suomeen!

Tiketti tiedottaa että The National saapuu Helsingin kulttuuritalolle 3.3.! Jee, omaa keikkaa onkin odoteltu jo tovi. Oon nähnyt Natskut molemmilla Suomen keikoilla, Ruisrockissa 2008 ja viime vuonna Ankkarockissa, ja kummallakin kerralla meno on ollut erinomaista.

Vuonna 2007 ilmestynyt nelosalbumi Boxer on ehdttomasti yksi vuosikymmenen parhaita, eikä sitä edeltänyt Alligator tai edes uusin tuotos High Violet kovin kauaksi kärjestä kuulu. Boxerilla ei oikeastaan ole yhtäkään huonoa biisiä, mikä on harvinaista. Vaikka The Virginia EP/A Skin, a Night oli vähän laimeampia enkä ole High Violetiinkaan vielä ihan täysin päässyt sisälle siinä määrin mitä ehkä haluaisin, niin ei The Nationalin asemaa yhtenä tämän hetken laadukkaimmista bändeistä käy kieltäminen. 

National muuten julkaisi pari päivää sitten videon Terrible Loven vaihtoehtoiselle versiolle, jonka on ohjannut Matt Berningerin (jonka alkoholin käyttö näyttää välillä olevan vähän kyseenalaista....) veli Tom, tai näin ainakin päättelin sukunimistä. Versio on hyvä ja video vielä parempi. Rakastan ~behind the scenes~ juttuja, ja nähdäänpä jopa uudelleenluonti debyyttialbumin kannesta.  

 

Lempparit 4ever:

twin shadow: forget

Hyppään nyt suoraan pahimman hypeaallon harjalle enkä suostu häpeämään.

Listataan faktat ensin: Twin Shadow on George Lewis Jr Brooklynistä, joka tekee erittäin kasarivaikutteista nostalgiapoppia ja julkaisee levynsä Jenkkien ulkopuolella 4AD:llä, eli sillä cooleimmalla Beggars Groupin jäsenellä. Jäbän debyytin Forgetin on tuottanut Grizzly Bearin Svedu Chris Taylor, HRO postaa minkä kerkeää ja saipa levy (kenties odotettavasti) sen halutun/kauheksitun P4K:in BNM:n.

Niin ja se on ehkä vuoden kovin debyytti.

Forget huuhtoutuu päälle ihanasti; biisit on pehmeitä ja tunnelmallisia diskobiittien säestämänä. Lewisin ääni on vähän vanhanaikainen ja normaaliudessaan hienoa vaihtelua ylitweakkailtuihin ja/tai suurimpaan mahdolliseen omaperäisyyteen keskittyvien äänien valtakaudella. Forget on kaikin puolin puhdas poplevy, noisesta ei ole tietoakaan ja koukkuja on koukkujen perään. Eli periaatteessa ei ihan mun lempparikamaa mutta ei tätä vaan voi vastustaa. Ei Twin Shadow oikeastaan tuo maailmaan mitään uutta, kaikki on kierrätettyä, mutta onneksi se on tehty niin upeasti ettei se haittaa tippaakaan. Varsinkin vikat biisit Slow ja Forget sekä At my Heels ja Castles In The Snow on täydellisiä sulavia pop-biisejä.

Ehkä ainoat asiat jotka mua ärsyttää on kuudes raita Yellow Balloon joka on vähän mitäänsanomaton ja muuten erinomaisen Castles In The Snow'n witch house-alku. Salemissa on ihan tarpeeksi käsittelemistä, kiitos vaan.

Forget julkaistiin Euroopassa tänään, ja ihmettelen kyllä suuresti jos Twin Shadow ei räjähdä vielä hypetetymmäksi lyhyen ajan sisällä. Lewis ja co. ansaitsevatkin kyllä kaiken hypen minkä saavat suuntaansa, sen verran kova levy kyseessä. Vaikka kansi onkin karmaiseva.

Kuunnelkaa ja nauttikaa: