Väistämätöntähän se oli, ihme että näinkin kauan leakkaus pystyttiin estämään. Ylhäällä siis Panda Bearin aka Noah Lennoxin eka sinkku Tomboy/Slow Motion superhyperduperodotetulta Tomboy-nelosalbumilta. Lennox tunnetaan tietenkin parhaiten Animal Collectivesta, joka ei taida esittelyjä kaivata. Viime vuoden lopulla tuskin oli ~indieasenteista lehteä tai blogia jolla ei ollut Ancon Merriweather Post Pavilionia vuoden top kymppi-levylistoilla enkä tottapuhuen keksi yhtäkään bändiä joka nauttisi samanlaisesta universaalista kunnioituksesta näissä ympyröissä. Tai no, ehkä vähän liiottelen mutta henkilökohtaisesti Animal Collective on mulle bändi jonka kaltaista en ole koskaan löytänyt.
Panda Bearin edellinen levy Person Pitch on saavuttanut melkeinpä klassikkostatuksen joten odotukset Tomboyn kohdalla ovat lievästi sanottuna korkealla. Panda on soittanut näitä uusia biisejään livenä jo vuoden 2008 lopusta, mutta studioversio on silti aina erilainen. Tätä kirjoittaessa kuuntelen Tomboyta neljättä kertaa, ja tuntuu samalta kuin aikoinaan Person Pitchin kohdalla; ihan heti ei avautunut mutta kun avautuu niin rakastan. Uskaltaisin kyllä väittää että b-puoli Slow Motion on ainakin tällä hetkellä ihan hiukkasen itse Tomboyta parempi. Joka tapauksessa syyskuussa ilmestyvä kokopitkä tuskin tulee pettämään jos linja on sama kuin näissä kahdessa. Ellei kello olisi kohta kaksi enkä olisi näin innoissani saisin ehkä sanottua jotain fiksumpaa, mutta pelkäänpä pahoin että tällä(kään) kertaa syväanalyysistä ei nyt tule mitään. Siksi sanonkin vain että rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti