Valitettavasti kuvia ei löydy oikeen mistään vielä, lisäilen niitä ehkä jossain vaiheessa mutta videoiden pitäisi toimia.
En oikeestaan koskaan tykkää Dolcesta kovin merkittävästi, tosin mielipiteeseeni on vaikuttanut varmaan se että D&G on yleensä aika trashy ja niin kaukana mun omasta mausta kuin olla ja voi. Pitäisi varmaan oppia erottamaan D&G ja Dolce and Gabbana alitajuisestikin!
Ensimmäisenä huomasin ilokseni erään suurimmista rakkauksistani miesten muodissa (ja tottapuhuen naistenkin); long johns eli tuttavallisemmin VEIJOT! Ai että, sydämeni oli pakahtua. Suomeksi long johns olisi mitä luultavammin pitkät kalsarit, mutta se tökkii kyllä pahasti. Pitkät kalsarit on jotain mitä vaarit käyttää talvisin pilkkihousujen alla, long johnseissa taas voi näyttää chicimmältä kuin Pradassa jos ne stailaa hyvin. Olin myös yllättynyt kuinka hyvältä farkut ja kauluspaita, yhdistelmä jota vihaan periaatteesta, näytti. Jopa dare I say it, modernilta. En kyllä koskaan tule arvostamaan valmiiksi revittyjä/sotkettuja farkkuja.
Miinuksena voisin sanoa sen, että lookkeja oli musta liikaa, varmasti 100 paremmalla puolella. Tämän tuloksena ryhmät oli aika sekavia enkä pystynyt keskittymään kunnolla yksittäisiin asuihin. Plus tuntui että olisin joutun mallipoikien väkivaltaisen hyökkäyksen kohteeksi....
(live stream on jo loppunut mutta videota pitäisi tulla pikapuoliin)
Burberry Prosumilla ei ollut mitään kovin yllättävää mutta ei mitään pahaakaan sanomista. Paljon hienoja takkeja niinkuin aina Burberryllä, kivoja neuleita ja saappaistakin tykkäsin vaikka ne näyttivätkin vähän muovisilta ja halvahkoilta. Isoja kauluksia ja armeijatyyliä, mikä näyttää aina hyvältä. Ensimmäiset vihreät karvakaulustakit muistutti Balenciagan syksyn 2004 mallistoa, samoin karvavuoriset saappaat.
Olen ylisuurten takkien suuri ystävä, joten silmiä suorastaan hiveli tietyt lookit. Yksi lemppareistani oli näin ensinäkemältä varmaan kaikista viimeinen. Rakastin isoja kultakoristeia hihoissa, hieman samaan tapaan kuin se kuuluisa Givenchyn vuoden 2007 nahkatakki joka oli MK tai Ashley Olsenillakin käytössä. Toinen asia mikä pisti silmään oli vetoketjut vyötäröllä; mikäs sen mukavampa kuin kaksi takkia yhden hinnalla, varsinkin kun BP:n hinnat ovat mitä ovat.
Pidän Burberrystä (tai pikemminkin vain Prorsumista) lähes poikkeuksetta, ja Christopher Bailey on ehdottomasti yksi tämänhetken tärkeimmistä suunittelijoista, mutta silti joku brändissä on epämielyttävää. Onhan Burberry tietenkin oikea brittiläisyyden keulakuva, mutta pliis, olisiko niin vaikeaa käyttää oikeita malleja mainoksissa...
Raf Simonsin Jil Sander ei totta puhuen ollut mitenkään tajunannräjäyttävä, mitä odotan kyllä aina Rafilta. Ehkä odotukseni vaan ovat liian korkeat. Tuntuu jotenkin että Raf on muuttunut niin paljon vuosien varrella - futuristisuudesta on menty paljon klassisiempaan suuntaan, vaikkakin säilyttäen ne erikoiset yksityiskohdat jotka tekee Jilistä Jilin. Tässä nimenomaisessa mallistossa oli kyllä liikaa pukuja, jotka suorastaan huutivat jotain Armania. En myöskään ole mikään printtipukujen suurin ihailija joten pientä pettymystä oli ilmassa. That said, väripaletti oli erittäin mielekäs ja yksinkertaisuus kolahtaa aina.
Lempparit:
Hiustyyli oli kyllä vähän kyseenalainen..... Noh, erinomaiset mallivalinnat (Nicolas, Johannes, Matvey, Clement, need I say more) kompensoivat.
Nick Caven poika Jethro Costume Nationalissa fyt:
Lempparit:
Hiustyyli oli kyllä vähän kyseenalainen..... Noh, erinomaiset mallivalinnat (Nicolas, Johannes, Matvey, Clement, need I say more) kompensoivat.
Nick Caven poika Jethro Costume Nationalissa fyt:
NAGL
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti